Ihmissuhteet

Väkivaltaisesta suhteesta selvinnyt Riina-Maria Metso: ”Mies ohjaili kuin napista painamalla”

Toimittaja Riina-Maria Metso, 39, eli pitkään suhteessa, jossa mies päätti, mitä hän sai kulloinkin tuntea. Henkinen väkivalta mursi itsetunnon pikku hiljaa, pala palalta. Irtautuminen suhteesta vaati oman häpeäntunteen siirtämistä sille, jolle se kuului.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Paula Myöhänen/Otavamedia

Riina-Maria Metso sanoo olevansa nyt vahvempi kuin ennen väkivaltaista suhdetta. – Tiesin olevani toipumisessa pitkällä, kun pystyin muistelemaan suhteesta hyviäkin asioita.

Toimittaja Riina-Maria Metso, 39, eli pitkään suhteessa, jossa mies päätti, mitä hän sai kulloinkin tuntea. Henkinen väkivalta mursi itsetunnon pikku hiljaa, pala palalta. Irtautuminen suhteesta vaati oman häpeäntunteen siirtämistä sille, jolle se kuului.

Sanat läiskähtivät kuin piiskan sivallus. ”Sä keräät kamasi nyt ja lähdet v…uun tästä talosta!” Sanomaansa mies tehosti paiskomalla kelloaan vasten makuuhuoneen tauluja. Sitten hän häipyi toiseen huoneeseen nukkumaan.

Riina-Maria Metso jäi istumaan järkyttyneenä lasinsirujen keskelle. Mitä äsken oikein tapahtui? Mitä väärää hän oli tehnyt? Oliko tämä todella se sama mies, joka suhteen alkaessa oli vannonut, ettei ikinä loukkaisi tai satuttaisi Riina-Mariaa millään tavalla?

Siitä oli aikaa vasta vuosi.

Mies oli vaikuttanut unelmakumppanilta. Riina-Marialla oli takanaan avioero, eikä hän ollut etsinyt uutta puolisoa. Mutta mies oli sitkeä. Hän pommitti puheluilla ja halusi tutustua Riina-Mariaan perin pohjin.

– Jälkeenpäin ymmärsin, että mies keräsi minusta valtavasti tietoa ja osasi sitten tarjoilla minulle juuri sellaisen kumppanin kuin halusin. Hän loi mielikuvan paketista, jossa yhdistyivät luotettava familyman ja menestyvä kosmopoliitti.

Parin viikon kuluttua raivonpurkauksesta Riina-Maria muutti lastensa kanssa omaan asuntoon. Mutta suhdetta mieheen hän ei pystynyt katkaisemaan.

”En keksinyt, miten reagoida nöyryyttämättä itseäni vielä lisää”

Oliko ilmassa näkynyt mitään merkkejä tulevasta? Missä kohtaa hälytyskellojen olisi pitänyt soida?

Tapailua oli kestänyt vasta kaksi kuukautta, kun mies ehdotti, että Riina-Maria muuttaisi lastensa kanssa hänen luokseen. Mies väitti löytäneensä hänestä elämänsä naisen ja sai Riina-Mariankin vakuuttuneeksi.

– Niin nopea yhteen muuttaminen oli tietysti järjetöntä, Riina-Maria sanoo nyt.

Pian mies alkoi karsia Riina-Marian vaatekaapista asuja, jotka eivät miellyttäneet hänen silmäänsä. Eräiden juhlien jälkeen hän huomautti lempeästi, ettei Riina-Marian kannattaisi toiste käyttää tuota paitaa, sillä se korosti hänen pieniä rintojaan.

Rakastunut nainen ohitti ikävät huomautukset.

Ensimmäisen välirikon jälkeen otteet kovenivat. Mies saattoi ihmetellä muiden kuullen, kuinka tyhmä Riina-Maria on ja kuinka väärin hän käyttäytyy.

– En keksinyt, miten olisin voinut reagoida nöyryyttämättä itseäni vielä lisää.

Jälkikäteen olen miettinyt paljon henkisen väkivallan tuplamekanismia. Itse väkivallan hetki ei ole pahin. Pahinta on se, mitä tapahtuu sen jälkeen. Kun olet nöyryytetty, haukuttu ja mitätöity. Sillä hetkellä sinulle läheisin ihminen tulee viereesi ja ottaa sinulta pois vielä yhden asian: oikeuden loukkaantua siitä, mitä hän on sinulle tehnyt.

Puolustautumista seurasi aina rangaistus. Jos Riina-Maria väitti vastaan, mies leimasi hänet muiden kuullen tosikoksi. Jos Riina-Maria vastasi kipakalla kommentilla, mies nolasi hänet hetken päästä vielä pahemmin.

Yksi miehen ”lempirangaistuksista” oli täydellinen huomiotta jättäminen. Väärästä käytöksestä seurasi vuorokausien radiohiljaisuus, jonka aikana mies ei vastannut puheluihin.

Riina-Maria Metso sanoo olevansa nyt vahvempi kuin ennen väkivaltaista suhdetta. – Tiesin olevani toipumisessa pitkällä, kun pystyin muistelemaan suhteesta hyviäkin asioita.

Aina välillä alun unelmakumppani palasi.

– Mies osasi taikoa arkeen jotakin maagista. Tuntuu kuin olisin ollut hänen kanssaan jonkinlaisessa kuplassa.

Mutta kupla alkoi säröillä yhä useammin.

Pariterapiassa roolit kääntyivät päälaelleen

Se uudenvuodenaatto ei unohdu. Riina-Maria ja mies asuivat jo eri osoitteissa, mutta takana oli mukava yhteinen viikonloppu. Aamulla mies paistoi Riina-Marialle munakkaan, teki hänen pihallaan lumityöt ja antoi suukon lähtiäisiksi. Illan ohjelma jäi vielä auki. Myöhemmin mies ilmoitti tekstiviestillä viettävänsä aaton läheistensä kanssa.

Illalla Riina-Maria soitti toivottaakseen hyvää uutta vuotta, mutta mies ei vastannut. Kun puheluihin ja viesteihin ei kuulunut vastausta vielä seuraavana aamunakaan, Riina-Maria huolestui. Lopulta tuli viesti: ”Olen kavereiden luona toisessa kaupungissa.”

Se oli vale. Kävi ilmi, että mies oli ajanut suoraan toisen naisen luo ja viettänyt yön siellä.

Loukattu Riina-Maria lopetti suhteen. Mutta kun asiaa puitiin muutama kuukausi, hän pyörsi päätöksensä. Mies sai Riina-Marian uskomaan, että syy pettämiseen oli Riina-Mariassa itsessään.

Miehellä oli mestarillinen kyky muuttaa musta valkoiseksi ja uhri syylliseksi. Kun Riina-Maria yritti kertoa miehen satuttaneen häntä käytöksellään, tämä totesi rauhallisesti: ”Tulkitset ihan väärin” tai ”Nyt sinulla lähti taas homma lapasesta”.

Itseään psyykkisesti vahvana ja analyyttisenä pitänyt Riina-Maria ymmärsi kyllä, ettei syy henkiseen väkivaltaan ollut hänessä. Mutta miehen kutomien valheiden verkossa tempoillessaan hän epäili välillä itsekin mielenterveyttään ja todellisuudentajuaan. Hän aloitti terapian.

Käytin viikoittain aikaa siihen, että jaksaisin olla suhteessa, joka tuhosi minua pala palalta.

Muutaman kerran Riina-Maria ja mies kävivät myös pariterapiassa, mutta siellä roolit kääntyivät päälaelleen. Riina-Maria halusi selvittää, miten hän pystyisi luottamaan kumppaniinsa pettämisten ja valheiden jälkeen. Mies pysyi tyynenä ja tilitti, kuinka raskasta on elää noin epäluuloisen naisen kanssa.

– Miten kauan sinä jaksat tällaisessa suhteessa? terapeutti kysyi. Mieheltä.

”Yhtenä hetkenä olin hänen unelmiensa nainen, seuraavana täysi roska”

Fyysisestä väkivallasta jää usein näkyviä jälkiä. Niiden perusteella voi tehdä rikosilmoituksen. Henkinenkin väkivalta – esimerkiksi syyttely, vähättely, eristäminen ja kontrollointi – on lain mukaan rangaistavaa. Sen toteen näyttäminen on vain hyvin vaikeaa.

Riina-Maria joutui kokemaan myös fyysistä käsiksikäymistä. Henkinen väkivalta on hänen mielestään jopa pahempaa kuin fyysinen – se on julmuutta, jota on vaikea edes kuvata sanoin.

Narsistisen ihmisen henkinen väkivalta on raainta mahdollista. Sen päätarkoitus on viedä toiselta ihmiseltä ihmisarvo. – – Psykologinen vankila on rakennettu niin taitavasti, että tavallaan ei edes halua päästä pois.

Aika nopeasti Riina-Maria ymmärsi, että hänen kumppanissaan on narsistisia piirteitä.

– Monta kertaa ajattelin epäuskoisena: ”Ei, kukaan ei voi toimia noin.”

Alussa Riina-Maria kuvitteli voivansa muuttaa miehen käytöstä pyyteettömällä rakkaudellaan. Jos hän tarpeeksi monta kertaa katsoo vääriä tekoja läpi sormien ja antaa anteeksi, toinen kyllä muuttuu. Kun niin ei käynyt, hän päätti vain opetella sietämään. Se johti syvään yksinäisyyteen.

– Välinpitämättömyys luetaan virallisestikin yhdeksi henkisen väkivallan muodoksi. Yhteiselämämme oli jatkuvaa kylmän ja kuuman vaihtelua. Rakkaudellisten tekojen jälkeen seurasi täysi dumppaus. Yhtenä hetkenä olin hänen unelmiensa nainen, seuraavana täysi roska.

”Uhri ei pysty murtamaan väkivallan kehää tahdonvoimallaan”

Miksi et vain lähde? Se kysymys uhrille yleensä esitetään, kun väkivaltainen parisuhde paljastuu. Ulkopuolisen on Riina-Marian mukaan mahdotonta ymmärtää, miksi lähteminen ei tunnu vaihtoehdolta.

Nurinkurista kyllä, väkivaltaisessa suhteessa häpeä siirtyy tekijältä kohteelle. Mitä syvemmälle se pääsee pesiytymään, sitä vaikeampaa suhteesta on irrottautua.

– Uskon periaatteessa ihmisistä aina hyvää. Ajattelen, että kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden. Ja viidennentoista. Ja sadannen. Mies käytti tätä taitavasti hyväkseen. Häpesin miehen tekoja, mutta vielä enemmän häpesin sitä, miten annoin hänen kohdella itseäni.

Riina-Maria pohti myös, oliko hänessä itsessään vikaa. Oliko hän ehkä läheisriippuvainen?

Väkivaltaisessa suhteessa itseanalyysi on turhaa, hän sanoo nyt.

– Uhri ei pysty murtamaan väkivallan kehää tahdonvoimallaan tai reippaudellaan.

Riina-Maria keskittyi toimimaan niin, että mies käyttäytyi mukavasti edes hetken. Jatkuva miellyttäminen kävi voimille. Mutta vielä raskaampaa oli sietää huonotuulista, huonosti kohtelevaa miestä.

Itsetunto mureni pala palalta. Arvottomuuden tunne oli lopulta alituinen seuralainen. Riina-Maria oppi siirtämään syyllisyyden itseensä, koska niin mieskin teki: ”Oikeastaan se oli minun vikani. Minä varmaan provosoin häntä.”

Silti Riina-Maria ei halunnut antaa periksi. Kun vain yritän tarpeeksi, ongelmat ratkeavat, hän uskotteli itselleen. Hänellä oli valtava tarve saada suhteelle ”onnellinen loppu”, joka pyyhkisi pois kaikki kärsimykset.

Riina-Maria Metso
Eron jälkeen Riina-Maria ymmärsi, että ex-miehen ajatukset hänen riittämättömyydestään olivat tämän omia. Kaikki Riina-Marian läheiset ajattelivat eri tavalla.

”Irtipääsyyn vaadittiin vaikeiden tunteiden käsittelyä”

Mitä pitää tapahtua, jotta tämä loppuu? Sitä Riina-Maria mietti tuhannesti. Kaava toistui samanlaisena yhä uudestaan: nöyryytystä seurasi jonkinlainen hyvittely ja kohta uusi nöyryytys.

Lopulta mies jätti Riina-Marian. Se tapahtui hetkellä, jolloin hän olisi tarvinnut tätä eniten. Riina-Maria joutui pidemmäksi aikaa sairaalaan, jolloin mies sanoi lopulliset hyvästit ja lähti lomamatkalle. Vielä muutamaa päivää aiemmin tämä oli vannonut rakkauttaan.

Kun mies myöhemmin pyrki taas takaisin, tällä kertaa Riina-Maria pysyi lujana. Siinä auttoivat miehen Instagram-kuvat, joita Riina-Maria oli selannut kovissa kivuissa sairaalavuoteessa. Niissä mies hassutteli iloisissa lomatunnelmissa.

– Oli pakko myöntää, ettei hän välitä minusta pätkääkään.

Silti lopullinen irtautuminen oli pitkä prosessi.

– Virheeni oli, että käytin valtavasti turhaa energiaa yrittäessäni vuosia puhua miestä väkivallattomaksi. Yritin ratkaista väkivallan ongelman. Jauhoin kuin rikkinäinen levy itsestään selviä asioita: toista ei saa satuttaa. Kärsin mieluummin itse kuin kohtasin tekojen todellisen pahuuden. Se viivytti irtautumista.

Riina-Maria alkoi pikku hiljaa kerätä takaisin vahvuuttaan. Miehestä se oli luotaantyöntävää.

– Itse tiesin vahvistumiseni kuljettavan meitä kohti eroa. Irtipääsyyn vaadittiin myös vaikeiden tunteiden, häpeän ja syyllisyyden, käsittelyä. Häpeä oli siirrettävä omassa mielessä sille, jolle se kuuluu. Eli tekijälle.

”Mies teki minusta vahvemman version itsestäni”

Eron jälkeen päällimmäinen tunne ei ollut suru, vaan arvottomuus. Oli vaikea myöntää, että oli sallinut toisen manipuloida elämäänsä.

– Mies ohjaili kuin napista painamalla, miltä minusta milloinkin tuntui. On kamalaa, että toisella on itseen sellainen valta. Omanarvontuntoni oli kokonaan jonkun toisen käsissä.

Eron jälkeen Riina-Maria vietti tavallistakin enemmän aikaa ystäviensä ja lapsuudenperheensä kanssa. Se auttoi itsetunnon rakentamisessa.

– Heiltä sain sitä aitoa rakkautta, jota väkivaltaisessa suhteessa ei voi olla. Ymmärsin myös, että ex-mieheni ajatukset minun riittämättömyydestäni olivat hänen omiaan. Kaikki läheiseni ajattelivat eri tavalla.

13. syyskuuta julkaistiin kirja Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä pääsee irti, jossa Riina-Maria kertoo oman ja kolmen kohtalotoverinsa tarinan. Riina-Mariasta on tärkeää antaa tarinoille nimet ja kasvot, jotta rikottaisiin sekin tabu, että väkivallan uhri on aina nimetön. Väkivaltaiseen suhteeseen voi joutua kuka tahansa, myös kirjan henkilöiden kaltaiset vahvat, itsenäiset ja koulutetut naiset.

Riina-Maria on päättänyt olla katkeroitumatta. Ex-miestään kohtaan hän ei tunne vihaa.

– Itse asiassa hän teki minusta vahvemman version itsestäni. Väkivaltaisesta suhteesta toipuminen kestää pitkään, ja se pitää hyväksyä. Tiesin olevani toipumisessa pitkällä, kun pystyin muistelemaan suhteesta hyviäkin asioita. Ilman suhdetta en osaisi arvostaa sitä turvallista ja onnellista elämää, joka minulla nyt on.

Kursivoidut kohdat ovat Riina-Maria Metson kirjasta Miksi se ei vain lähde? (Atena)

X