Julkkikset

Äitiys muutti Alina Tomnikovin elämän radikaalisti – ”Vaikka kuvasta on vain muutama vuosi, näytän siinä nuorelta”

Uiminen ja suihkussa käyminen eivät ole Alina Tomnikovin mieleen, ja siksi erään kuvauspäivän päättyminen oli helpotus.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Alina Tomnikovin kotialbumi, OM-arkisto

Uiminen ja suihkussa käyminen eivät ole Alina Tomnikovin mieleen, ja siksi erään kuvauspäivän päättyminen oli helpotus.

“Elin unelmaani tämän kuvanoton aikoihin. Oli syksy 2020, ja olin saksalaisen Funeral for a Dog -draamasarjan kuvauksissa Italiassa. Olin saanut ensimmäisen ison kansainvälisen roolin, ja se oli haastavampi kuin aiemmat roolini. Olen aina rakastanut saksan kieltä ja sain näytellä tässä tarinassa saksaksi. Sarjassa oli kuitenkin paljon puhetta, ja sen vuoksi olin joka päivä aivan äärirajoilla.

– Vastanäyttelijäni Albrecht Schuch otti minusta kuvan, kun lämmittelin kuvausveneessä Moon Bootseissani ja toppatakissani. Kainalossani oli kuumavesipullo ja kädessäni termospullollinen teetä, Alina Tomnikov kertoo.
– Vastanäyttelijäni Albrecht Schuch otti minusta kuvan, kun lämmittelin kuvausveneessä Moon Bootseissani ja toppatakissani. Kainalossani oli kuumavesipullo ja kädessäni termospullollinen teetä, Alina Tomnikov kertoo.

Tässä kuvassa ensimmäinen kuvauspäivä on juuri päättynyt. Olimme kuvanneet haastavan riitelykohtauksen, ja olin kroolannut Pohjois-Italiassa sijaitsevan pienen kylän edustalla olevassa järvessä. Kuvaukset olivat jännittäneet minua etukäteen, sillä en tykkää uimisesta ja vihaan itseni kastelemista – en haluaisi käydä suihkussakaan.

Kuvasta voi aistia helpotuksen siitä, että olin selviytynyt ensimmäisestä päivästä. Kuvausten jälkeen menin hotellin aulabaariin ja tilasin kuuman kaakaon, hedelmälautasen ja paninin. Sitten katsoin huoneessani Net­flixiä peiton alla. Se oli ihana päivä.

Olin ylpeä itsestäni, että olin uskaltanut lähteä yksin ulkomaille koronapandemian keskellä. Vietin melkein vuoden maailmalla kuvausryhmän kanssa. Kävin kotona vain jouluna. Yleensä stressaannun, kun pitäisi lähteä matkalle, ja nyhjäisin mieluummin kotona, mutta tuolloin nautin matkustamisesta.

Vaikka kuvasta on vain muutama vuosi aikaa, näytän siinä nuorelta. Toivottavasti osasin arvostaa tuota matkaa tarpeeksi. Kuvanoton jälkeen minusta on tullut äiti, ja äitiys on vienyt sydämeni. Samalla olen miettinyt paljon ammattiani ja sitä, millaisena elämäni jatkuu.

Minulle ja puolisolleni on ollut alusta asti selvää, että jaamme lapsen hoitovastuun. Vaikka elämäni on muuttunut radikaalisti, se ei tarkoita sitä, että entinen elämä olisi pyyhkiytynyt pois. Uskon, että elämänmuutos tulee rikastuttamaan ammatillista identiteettiäni.

Tuntuu, kuin olisin pikajuoksija, joka odottaa telineissä, että pääsisi taas juoksemaan. Tästä alkaa uusi nousukiitoni.”

Alina Tomnikovin, 35, romaani Käännä hirviö kylkiasentoon ilmestyi juuri, ja hän on mukana myös Kuolleet lehdet -elokuvassa.


Juttu on julkaistu Elämäni kuva -palstalla Anna-lehdessä 40/2023.


X