Elena Leeve eron jälkeen: ”Olen elämässäni päätepisteen ja uuden alun välissä”

Näyttelijä Elena Leeve, 37, opettelee nyt elämään ilman kumppania pitkän parisuhteen jälkeen. Vaikka avioeron jäljet ovat yhä kipeät, ajatus vapaudesta kutkuttaa jo mukavasti vatsanpohjassa.

Vapautunut mutta toisaalta myös sisäänpäin kääntynyt. Surullinen ja onnellinen. Näyttelijä Elena Leeven sisällä myllertävien tunteiden skaala on juuri nyt varsin laaja, eikä se ole ihme.

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon: unelmien roolityö C More -kanavan kymmenosaisessa sarjassa rikoskomisario Maria Kalliona sekä avioero pitkäaikaisesta puolisosta.

Oman lisänsä mullistuksiin on tuonut toki myös koronapandemia, jonka vuoksi kuvausaikatauluja ja teatteriesityksiä on jouduttu siirtelemään ja järjestelemään uudelleen.

Vaikka kuluneet kuukaudet ovat vaatineet paljon sopeutumista ja totuttelua, Elena suhtautuu tilanteeseen rauhallisen innokkaasti.

– Olen elämässäni juuri nyt jonkinlaisen päätepisteen ja uuden alun välissä. Se tuntuu kutkuttavalta – siltä, että nurkan takana voi odottaa vaikka mitä.

”Molemminpuoleinen kunnioitus on yhä vahvasti läsnä”

Seitsenvuotiaan tyttären ja nelivuotiaan pojan äidin elämä onkin juuri nyt varsin hektistä. Vuoden kuluttua televisioon tulevaa Maria Kalliota kuvataan neljänä arkipäivänä viikossa, ja työpäivät saattavat usein venähtää myöhään yöhön.

Silti jossain välissä pitää ehtiä käymään kaupassa, hakemaan pienempi lapsi päiväkodista ja tarkistamaan ekaluokkalaisen läksyt, laittamaan ruokaa, järjestelemään kaverisynttäreitä.

”Nuorempana ihmettelin, mitä ihmiset tarkoittavat, kun he puhuvat ruuhkavuosista. Nyt toden totta tiedän, mistä on kyse.”

– Nuorempana ihmettelin, mitä ihmiset tarkoittavat, kun he puhuvat ruuhkavuosista. Nyt toden totta tiedän, mistä on kyse, Elena naurahtaa.

Elena ja hänen entinen puolisonsa Jussi Nikkilä muuttivat erilleen viime talvena, ja eropaperit jätettiin yhdessä tänä syksynä. Arjen järjestelyt ovat sujuneet hyvin, koska Jussikin on ammatiltaan näyttelijä ja ymmärtää epäsäännöllisen työn luonteen. Jousto onnistuu kummankin työtilanteen niin vaatiessa.

Itse asiassa ex-pariskunta tekee myös töitä yhdessä: Jussi näyttelee yhdessä Maria Kallio -sarjan jaksossa keskeisen roolin.

– Kommunikointi sujuu välillämme, pystymme sopimaan ja hoitamaan kaikki asiat hyvin. Molemminpuolinen kunnioitus on yhä vahvasti läsnä.

Kavereiden tapaaminen ja iltamenot eivät tule kyseeseen

Vaikka elämä on nyt uudenlaista, Elena ei ole tukkinut kalenteriaan iltamenoilla. Tosin tässä työtilanteessa niille ei olisi edes mahdollisuuksia, ei liioin kavereiden tapaamisille. Se saa Elenan tuntemaan itsensä huonoksi ystäväksi.

– Silti tiedän olevani onnekas. Tiedän, että ystäväni ovat olemassa silloinkin, kun yhteinen aika on vähissä. Onneksi yhteyttä voi pitää näkemättäkin ja viestit kilahtelevat läheisen kaksossiskoni kanssa päivittäin.

Asiaan vaikuttaa myös tietoisuus freelancer-näyttelijän töiden epätasaisesta rytmistä ja alalla vallitsevasta korona-ajan työttö­myysahdingosta. Projektit tulevat sykleittäin, eikä kiire jatku ikuisesti.

Kuvauspäivät ovat yleensä pitkiä ja intensiivisiä.

– Silloin helposti muu maailma vähän ka­toaa ympäriltäni, mutta toisaalta vastapainona kuvauksille on aivan parasta päästä ystävän kanssa saunomaan ja uimaan ja puhumaan elämästä.

Elena Leeve: ”Olin ujo ja vähän sisäänpäinkääntynyt lapsi”

Palo näyttelemiseen syttyi Elenassa jo 7-vuotiaana. Tuolloin äiti laittoi Elenan ja hänen kaksossiskonsa Emmin teatterileirille. Emmi oli ehkä enemmän ulospäänsuuntautunut, Elenaa esilläolo isossa ryhmässä ujostutti. Koulussa hän ei viitannut mielellään ja punasteli, jos luokan edessä piti puhua.

Elena haaveili kirjailijan ammatista ja vetäytyi mieluusti kirjoittamaan tarinoita itsekseen. Mutta teatteri tarjosi mahdollisuuden sukeltaa roolin suojaan, olla esillä muiden edessä jonakin toisena.

– Olin ujo ja vähän sisäänpäin kääntynyt lapsi, mutta pian huomasin saavani tyydytystä yleisön edessä esiintymisestä.

Ajatus näyttelijäntyöstä kirkastui hiljalleen, kun Elena pääsi kuudesluokkalaisena Ylen nuortensarjaan Kuusikko ja kuoleman varjot. Yläasteikäisenä hän sai roolin draamaelokuvasta Tulennielijä, ja hiljalleen pieniä roolitöitä tuli lisää.

Lukion jälkeen Elenalle oli itsestään selvää, että hän pyrkisi Teatterikorkeakouluun. Paikka heltisi ensimmäisellä yrittämällä, ja hän valmistui 2006. Sen jälkeen Elena on näytellyt lukuisissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja näytelmissä.

Rooli Maria Kalliona oli unelmien täyttymys

Juuri nyt Elena nähdään ruuduissa Sunnuntailounas-komediasarjan kolmannen tuotantokauden jaksoissa. Lisäksi Elenan tähdittämä Naurun varjolla -elokuva sai ensi-iltansa viime viikolla.

Siinä Elenan näyttelemä päähenkilö, työttömäksi jäänyt Maria on hukassa oman tulevaisuutensa kanssa. Hän päätyy stand up -kurssin kautta aloittelevien koomikoiden kilpakiertueelle.

– Inspiroiduin roolihahmoni kokemasta ristiriidasta: hänellä on samaan aikaan halu tulla nähdyksi ja kuulluksi mutta myös voimakas tarve tehdä hiljaista sisäistä matkaa itseensä ja etsiä uutta suuntaa elämälleen.

Työ sai Elenan pohtimaan myös armollisuutta omaa itseään kohtaan.

– Roolihahmoni tekee virheitä ja saattaa mokailla toistuvasti. Se muistuttaa minuakin siitä, että joskus päätään pitää hakata seinään 150 kertaa, ennen kun onnistuu. Se on tärkeä ja inhimillinen oppi, jonka yritän muistaa.

Myös tuore päärooli Maria Kalliona tuntuu Elenasta erityisen ihanalta, sillä jo nuorena tyttönä hän luki innolla kirjailija Leena Lehtolaisen romaaneja ja ihaili tämän luomaa naisrikospoliisin hahmoa.

Maria Kallion ammatillinen kunnianhimo on suuri, mutta ihmissuhteet retuperällä: intensiivinen työ vie hänen kaiken huomionsa rakkauden kustannuksella. Elena pystyy samaistumaan ajatukseen siitä, että intohimo työhön voi peittää hetkellisesti alleen siviilielämän murheet. Kiitollisuus projektia kohtaan on suuri.

– Välillä kuvauksissa minun tekee mieli nipistää itseäni ja kysyä, olenko todella näin onnekas.

”Ajatus sinkkuelämästä tuntuu aivan hullulta”

Oman tiensä onneen Elena on hiljalleen löytämässä myös henkilökohtaisen elämänsä puolella.

Eron jälkeen totuttelu uuteen vaatii aikaa, ja sen Elena on valmis itselleen suomaan.

– Ajatus sinkkuelämästä tuntuu aivan hullulta. Tämä on ollut minulle suuri hyppy tuntemattomaan.

Hänellä ei ole kiirettä edetä uusiin tuuliin, vaan juuri nyt on hyvä hetki kuulostella omia tuntemuksia ja keskittyä elämään juuri sellaisena kuin se nyt on.

”Ero ei missään tapauksessa ollut helppo ratkaisu, vaan se oli pitkään harkittu ja mietitty päätös.”

– Ero ei missään tapauksessa ollut helppo ratkaisu, vaan se oli pitkään harkittu ja mietitty päätös. Uskon, että kaiken piti mennä juuri näin.

Tietysti yhden elämänvaiheen päättymiseen kuuluu myös luopumista.

– Toki eroon liittyy paljon surua, mutta minua kannattelee luottamus siihen, että päätöksestä seuraa myös paljon hyvää ja valoa.

Elena pitää tärkeänä, että ikävätkin tunteet tulevat kohdatuiksi. Joskus herkistyminen nousee pintaan yllättävissä tilanteissa ja varottamatta.

– Itku auttaa. Vaikeatkin tunteet pyrkivät ulos jossain vaiheessa.

”Olen joutunut hyväksymään, että hermoni ovat välillä riekaleina”

Juuri nyt arjen suurin haaste on Elenan mielestä tasapainoilu töiden ja äitiyden välillä. Lasten kanssa ollessaan hän haluaisi pystyä olemaan sataprosenttisesti läsnä, mutta joskus väsymys vyöryy päälle.

Elena oli 30-vuotias tullessaan äidiksi. Sen myötä hän löysi rauhallisesta ja arastakin luonteestaan kokonaan uusia puolia.

– Olen joutunut hyväksymään sen, että välillä hermoni ovat aivan riekaleina. Olen ollut yllättynyt siitä, miten turhautunut voin välillä olla, kun kaikki ei menekään niin kuin olin suunnitellut.

Juuri kontrollin katoaminen ja tilanteiden hallitsemattomuus ovat olleet vaikeita paikkoja. Usein aamuisin Elena päättää, ettei menetä malttiaan, vaikka lapset keksisivät mitä temppuja.

– Mutta hetken päästä jo huudamme kaikki pää punaisena eteisessä. Lapset unohtavat riidat nopeasti, mutta itse saatan jäädä kärvistelemään ja mietin, miksi taas menetin hermoni.

Hiljalleen hän on opetellut suhtautumaan tunteiden räiskähtelyyn osana elämää.

– Yllätyksiä tulee koko ajan, ja yritän hyväksyä joka päivä sen, että en aina voi hallita tätä kaaosta, jota kutsutaan arjeksi ja vanhemmuudeksi, hän nauraa.

Vastaavasti äitiys on opettanut Elenalle spontaaniutta. Parhaita päiviä ovat ne, kun lasten kanssa lähdetään puistoon ja jäädäänkin liikkeelle tuntikausiksi: käydään syömässä, jäätelöllä ja ehkä rannallakin. Kaiken ei tarvitse olla suunniteltua ja hallittua.

– Olen mielestäni läsnä oleva vanhempi, vähän hörhökin. Parasta on oleskella yhdessä kotosalla. Lapset eivät kaipaa mitään erikoista ja ihmeellistä ollakseen onnellisia.

Vanhetessaan Elena on huomannut itsestään äitinä piirteen, josta hän ei ole ylpeä. Hän on omaksunut kliseisiä fraaseja. Kuten sen, että ”ei äiti voi nyt tässä jäätelöksi muuttua”.

– Kauhukseni olen havahtunut siihen, että uhkailen ikkunassa kurkkivilla tontuilla jo juhannuksen jälkeen, vaikka vannoin, etten koskaan kiristäisi omia lapsiani.

Eron jälkeen Elena huomasi kaipaavansa arjessa juttukaveria

Ajatus uudesta parisuhteesta tuntuu vielä hyvin kaukaiselta.

– Elän juuri nyt todella herkkää ja jännittävää aikaa. Tutustun itseeni uudelleen ja elän tietyllä tavalla murrosvaihetta. Nyt minun pitää selvittää kuka olen, kun en ole parisuhteessa.

”Elän juuri nyt todella herkkää ja jännittävää aikaa. Tutustun itseeni uudelleen ja elän tietyllä tavalla murrosvaihetta.”

Vastausta tähän kysymykseen hän ei vielä tiedä. Eron jälkeen Elena huomasi kaipaavansa arjessa juttukaveria. Onneksi oma äiti, Emmi-sisko ja pitkäaikaiset lapsuudenystävät ovat kuunnelleet häntä.

– Läheisimmät ottivat kopin siitä tyhjiöstä, ja olen heille todella kiitollinen. Minun on aina ollut vaikea purkaa tuntojani toisille, mutta kaksossiskolleni pystyn avaamaan syvimmätkin ajatukseni. Hänelle voin kertoa ­asioista kaunistelematta, myös omista virheistäni.

Korona-aikana Emmi on yksi harvoista kontakteista, joiden kanssa Elena lapsineen viettää paljon aikaa viikonloppuisin.

Siskosten välillä vallitsee syvä luottamus. Jo pikkulapsina he liittoutuivat raivolla, jos joku kiusasi tai yritti kohdella toista kaltoin.

– Tuntuu, että minulla on siskoani kohtaan voimakkaampi suojeluvaisto kuin itseäni, vaikka toisaalta saatamme välillä riidelläkin keskenämme. Lapsesta asti minun on ollut vaikeampi sietää siskoni pahaa oloa kuin omaani.

– Viime aikoina olen ymmärtänyt, että minun täytyy pitää itse huolta omasta onnellisuudestani. Kukaan muu ei tee sitä tai kannattele minua puolestani.

Elena huomaa suhtautuvansa itseensä ja lapsiinsa emomaisen suojelevasti. Juuri nyt tärkeintä on oma ja lasten hyvinvointi.

Elena Leeve: ”Itseensä ei voi koskaan kohdistaa liikaa empatiaa”

Omaa mielenrauhaansa Elena vaalii erityisesti joogan keinoin. Hän löysi lajin jo 18-vuotiaana, mutta raskauksien ja lasten synty­mien jälkeen on harjoittelussa ollut välillä taukojakin.

Jos kuvausaikataulut sallivat, Elena pyrkii käymään astangajoogassa yhdestä kolmeen kertaan viikossa. Viime vuosina hän on tutustunut myös rauhallisempiin harjoituksiin, hatha- ja yin-joogaan.

– Pari vuotta sitten koin ahaa-elämyksen siitä, että voin olla myös lempeämpi itseäni ja kehoani kohtaan. Samalla oivalsin, ettei itseensä voi koskaan kohdistaa liikaa empa­tiaa. Se on välittömässä yhteydessä siihen, miten kohtelee muita: kun pitää huolen itsestään ja kohtelee itseään lempeydellä, se heijastelee jokaiseen ympärillä olevaan ihmiseen.

Joogahetkissä parasta on pysähtyminen ja hiljaisuus. Rauha, joka harjoituksesta seuraa kehoon, mutta erityisesti mieleen.

Kun Elena saa iltaisin lapset nukkumaan, hän vetäytyy usein hämärään olohuoneensa lattialle ja yin-joogan asanoiden pariin. Ikiomat tuokiot tuntuvat erityisen arvokkailta. Silloin kiitollisuus valtaa mielen.

– Niissä hetkissä muistan ja ymmärrän, miten uutta ja ihmeellistä aikaa elän juuri nyt. Olen vapaa tekemään mitä haluan. Se tuntuu aika ihanalta.

Juttu on julkaistu Annassa 48/2020.