Elina Kanerva toivoo voivansa vanheta Ilkan kanssa: ”Olen oppinut antamaan anteeksi”
Elina Kanervan hyvinvoinnin suurin kulmakivi on onnellinen parisuhde. Vuonna 2019 puolisonsa Ilkka Kanervan kanssa avioitunut Elina on nyt kiitollinen siitä, että rakkaus kesti kriisit.
Elina Kanerva ja Ilkka Kanerva eivät koskaan toivoneet yhteisiä lapsia.
Elina Kanervan hyvinvoinnin suurin kulmakivi on onnellinen parisuhde. Vuonna 2019 puolisonsa Ilkka Kanervan kanssa avioitunut Elina on nyt kiitollinen siitä, että rakkaus kesti kriisit.
Jos vuoden vaihteessa joku olisi sanonut Elina Kanervalle, 51, että hän tekisi koko kevään kotona töitä yhdessä puolisonsa Ilkka Kanervan, 72, kanssa, hän olisi nauranut koko asialle.
Sovellusasiantuntijana työskentelevä Elina on tehnyt hommiaan kokonaan etänä itse jo useamman vuoden ajan, mutta kansanedustajana työskentelevä Ilkka sen sijaan asuu normaalitilanteessa arkipäivät Helsingissä.
Koronaepidemian vuoksi Ilkka jäi maaliskuussa etätöihin, sillä hän kuuluu ikänsä vuoksi riskiryhmään. Yhteiset viikonloput Turussa vaihtuivat kertarysäyksellä ympärivuorokautiseen yhteiseloon. Elina työskentelee edelleen työhuoneessaan, Ilkka olohuoneessa.
– Olemme olleet 20 vuotta yhdessä, mutta koskaan aiemmin emme ole viettäneet näin paljon aikaa yhdessä – ja se on tuntunut valtavan hyvältä. En ole kaivannut omaa tilaa, vaikka muutos oli valtava, Elina sanoo.
Toukokuussa Ilkkansa kanssa 1-vuotishääpäiväänsä viettänyt Elina uskoo, että poikkeustila on saanut hänet arvostamaan tuoretta avioliittoa entistä enemmän.
– On tuntunut todella hienolta huomata, että viihdymme keskenämme tällaisessakin tilanteessa. Sitten edessä on outo arki, kun Ilkka joskus palaa Helsinkiin.
Nyt Elina kertoo palasista, joista hän on rakentanut itselleen hyvän arjen. Yksi niistä on hyvä parisuhde.
Elina Kanerva koki liikuntaherätyksen
”Liikunnasta on tullut minulle tärkeä hyvinvoinnin lähde parin viime vuoden aikana. Nuorempana en ollut kovin innokas liikkumaan, mutta nyt urheilu pitää sekä mieleni että kehoni virkeänä.
Koin jonkinlaisen liikuntaherätyksen, kun kävin 50-vuotisterveystarkastuksessa. Täytin siihen liittyvän kaavakkeen rehellisesti ja sain kuulla, että liian vähäinen liikunta ja istumatyö olivat huono yhdistelmä. Päätin, että nyt olisi korkea aika ryhdistäytyä.
Edesmennyt isäni oli kova juoksemaan ja innokas maratoonari. Isän juoksua seuratessani innostuin kokeilemaan lenkkeilyä ja löysin juoksuharrastuksen. Pikkuhiljaa pidensin lenkkimatkojani, ja minusta on tuntunut ihanalta seurata oman kuntoni kohenemista.
Käyn joka päivä lounastuntini aikana 5–7 kilometrin lenkillä joko yksin juosten tai kävellen yhdessä Ilkan kanssa. Pääsiäisenä ostimme molemmille sauvat ja aloitimme sauvakävelyn. Yllätyin siitä, miten tehokas laji se on.
Jokapäiväinen liikuntahetki on hyvinvointini kannalta äärimmäisen tärkeä. Sen jälkeen iltapäivän työtunnit sujuvat tehokkaasti.”
Elina Kanerva on onnellinen siitä, että hän on nyt Ilkan vaimo
”Tapasimme Ilkan kanssa Turun lentoasemalla kesällä 1999, kun olin Finnairilla töissä lentokenttävirkailijana. Ilkka näki minut lipputiskillä ja tuli kyselemään lennoista, mutta aika äkkiä huomasin, ettei hän niistä ollut kiinnostunut. Hän pyysi minut kanssaan kahville, ja menimme lentoaseman kuppilaan. Samana iltana hän vei minut illalliselle.
Minulla oli alkuun Ilkkaa kohtaan vahvat ennakkoluulot hänen maineensa vuoksi. Mutta kun tutustuin Ilkkaan paremmin, huomasin, että hän olikin ihan erilainen kuin olin kuvitellut: huomaavainen ja charmantti herrasmies. Minuun teki myös vaikutuksen se, miten hän otti huomioon silloin 5-vuotiaan tyttäreni Mariamin.
Suhteen alkuaikoina vitsailimme, että menemme naimisiin, jos olemme yhdessä vielä 20 vuoden jälkeen. Ja niin sitten kävi, että päätimme virallistaa suhteemme yhdeksän vuoden kihlauksen jälkeen. Vietimme toukokuussa 1-vuotishääpäiväämme.
Tuntuu hyvältä, kun minua kutsutaan Ilkan vaimoksi eikä enää seuralaiseksi tai naisystäväksi. Yhteinen sukunimikin tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Naimisiinmeno oli hyvä päätös.
Pitkään suhteeseemme on mahtunut myös vaikeita aikoja, ja niitä on ruodittu lehdissäkin. Totta kai satuttaa lukea kaupan lehtihyllystä otsikot, joissa vieras nainen kertoo, että Ilkka on pettänyt minua hänen kanssaan. Välillä on tuntunut siltä, että en haluaisi edes kulkea kaduilla. Ajattelen, että ihmiset luulevat minun olevan sinisilmäinen nainen, joka ei ymmärrä, mitä mies touhuaa.
Suurin osa lehtijutuista on ollut perättömiä ja vain minimaalinen osa totta. Jokaisen jälkeen olen kuitenkin pistänyt Ilkan kertomaan kaiken ja olemme keskustelleet tapaukset läpi. Mutta aina tällaisten keissien jälkeen on kestänyt jonkin aikaa, ennen kuin olen saanut luottamuksen häntä kohtaan takaisin.
Kun Ilkka joutui eroamaan tekstiviestikohun seurauksena ulkoministerin virasta vuonna 2008, olin mielestäni aivan väärä ihminen olemaan hänen tukipilarinaan. Mutta kun näin, miten maahan lyöty hän oli, päätin olla vahva ja seistä hänen rinnallaan, vaikka minua oli loukattu syvästi. Jotenkin sain rakennettua itsetuntoni takaisin.
Vuosien varrella olen oppinut antamaan anteeksi. Nyt olen onnellinen siitä, että en luovuttanut Ilkan suhteen ja lähtenyt suhteesta, vaikka sekin on käynyt mielessä. Olemme nyt valtavan onnellisia, ja toivon, että saamme vanheta kaikessa rauhassa yhdessä. Suhteemme on vahvistunut vaikeuksien jälkeen.”
”Kun näin, miten maahan lyöty Ilkka oli, päätin olla vahva ja seistä hänen rinnallaan, vaikka minua oli loukattu syvästi.”
”Ravitsemusterapeutti auttoi ruokavalion kuntoon”
”Olen aina ollut hoikka ja seurannut syömisiäni. Muutama vuosi sitten sairastuin anoreksiaan. Minulle oli kertynyt hieman painoa, ja aloin laihduttaa, mutta se karkasi käsistä. Aina piti laihduttaa vielä vähän lisää, ja lopulta se meni liian pitkälle. Söin vain 600 kaloria päivässä. Vertailin kaupassa ruisleipäpussien ravintosisältöjä ja valitsin kaikkein keveimmän vaihtoehdon. Lopulta painoin aivan liian vähän. Lääkäri sanoi, että nyt täytyy saada paino nousuun ja syödä vaikka munkki päivässä.
Ryhdyin syömään useammin ja enemmän ja sain lisää kiloja. Olen nyt normaalipainoinen, mutta olisin mielelläni hieman kevyempi. En silti haluaisi olla niin laiha kuin olin pahimmillani ja tiedän, että se ei ollut tervettä.
Kävin alkuvuodesta ravitsemusterapeutilla, ja hänen avullaan sain syömiseni sopusointuun. Olen ollut kasvissyöjä noin 12-vuotiaasta lähtien, joten halusin ammattilaisen mielipiteen siihen, miten saisin koostettua hyvinvointiani tukevan ruokavalion.
En pysty syömään eläimen lihaa, koska ajatus siitä tuntuu pahalta. En syö myöskään kanaa tai kalaa, mutta kananmunia ja juustoa joskus.
Ostelin aiemmin usein valmiita aterioita, mutta ravitsemusterapeutin innostamana olen onnistunut tekemään ruokaisia salaatteja ja kasviswokkeja. Lautasellani on aina jotakin vihreää.
En syö karkkeja tai pullaa, mutta minulla on yksi heikkous: tumma suklaa. Sen pitää olla 90-prosenttista, ja syön sitä muutaman palan joka päivä.”
”Koin liikuntaherätyksen, kun kävin 50-vuotisterveystarkastuksessa. Liian vähäinen liikunta ja istumatyö olivat huono yhdistelmä. Päätin, että nyt olisi korkea aika ryhdistäytyä.”
”Suru tiivisti perhesuhteita”
Perheeni on minulle valtavan tärkeä, ja minulla on aina ollut lämmin suhde tyttäreeni Mariamiin, 26. Hän asuu Helsingissä ja valmistuu tänä keväänä restonomiksi. Olemme reissanneet paljon, muun muassa Dubaissa, Pariisissa ja Lontoossa. Nyt odotamme, että koronaepidemia menee ohi ja pääsemme taas yhdessä matkalle.
Olen hyvin läheinen myös neljän sisarukseni sekä 73-vuotiaan äitini kanssa. Meitä tiivisti vielä entisestään suru, jonka kohtasimme reilu vuosi sitten. Tammikuussa 2019 73-vuotias isäni kuoli maksasyöpään vain puolitoista kuukautta saamansa diagnoosin jälkeen.
Ikävöin isää edelleen joka ikinen päivä. Isällä oli ihana luonne, ja hän ajatteli aina meitä muita ennen itseään. Kaipuuni on valtavan suuri.
Olen ymmärtänyt viime vuosina elämän rajallisuuden. Sairastuin itse kohtusyöpään vuonna 2014. Diagnoosi pelästytti ja pysäytti. Romahdin, ja minulla oli pitkä unettomuusjakso, joka helpotti vasta viikkojen kuluessa.
Ilkka oli silloin minun tukipilarini ja järjen ääni. Kun pelkotilat valtasivat minut, hän rauhoitti minua palamaan tasapainoon.
Sairaus muutti suhtautumistani omaan naiseuteeni. Tuntui, että osa siitä vietiin. Oli kuitenkin helpotus, että en tarvinnut leikkauksen lisäksi muita hoitoja, ja paranin.
Pari vuotta sitten jalastani löydettiin tyvisolusyöpä. Olin vastaanotolla näyttämässä toista luomea, kun lääkäri huomasi säärestäni pari vaaleanpunaista läikkää ja otti niistä koepalan. Olin nuorempana kova ottamaan aurinkoa, ja tämä oli todennäköisesti seurausta siitä. Nyt käyn joka vuosi varmuuden vuoksi luomitarkastuksissa.
Lue myös: Elina Kanerva sairastui ihosyöpään – kertoo nyt kokemastaan: ”Se pelästytti”
”Saaren rauha on ihana”
”En ole koskaan ollut millään tavalla mökki- tai luontoihminen vaan olen aina asunut kaupunkien keskustoissa. Metsässä kävely ei ole aiemmin kiehtonut minua. Mutta Ilkka sen sijaan rakastaa luonnossa liikkumista ja on saanut minut viime vuosina houkuteltua erilaisille luontopoluille mukanaan. Hänen kanssaan olen huomannut, että on ihanaa kulkea kahdestaan luonnon keskellä puhtaassa ja raikkaassa ilmassa.
Muutama vuosi sitten ostimme kesämökin Kustavista. Ajatus oli tietenkin Ilkan, ja hän joutui taivuttelemaan minua siihen jonkin aikaa. Lopulta lämpenin.
Mökillämme ei ole kaikkia mukavuuksia. Alkuun siinä oli totuttelemista. Olen ehdottanut Ilkalle remonttia, koska minusta olisi ihanaa päästä mökillä suihkuun.
Missään muualla kuin mökillämme en saavuta sellaista rentoutta ja mielenrauhaa. Kaikkein parasta on, kun saa juoda hiljaisuudessa aamukahvin omalla kuistilla. Saaren rauha on ihana.
”Työ on tärkeä osa identiteettiäni”
”Työskentelin aiemmin useiden vuosien ajan Finnairilla erilaisissa lentokenttätehtävissä, kuten lipputiskillä tai lounge-virkailijana. Nykyisessä työssäni sovellusasiantuntijana kansainvälisessä yrityksessä olen ollut nyt 15 vuotta.
Vaikka en aloittaessani ollut mikään IT-guru, olen oppinut hyvin alalle ja nautin monipuolisista ja haastavista työtehtävistäni. Teen paljon töitä ja olen tunnollinen ja aikaansaava.
Etätyö sopii minulle erinomaisesti. Nautin siitä, ettei aamuisin tarvitse laittautua ja saan olla kotona oloasussani.
Tuntuu hassulta, kun minulta kysellään, olenko vielä työelämässä tai miten pitkään meinaan jatkaa töiden tekoa. Erityisesti sitä on tiedusteltu sen jälkeen, kun menimme naimisiin.
Oma ura on aina ollut minulle valtavan merkityksellinen. En ole koskaan elänyt kenenkään siivellä, se ei sopisi luonteelleni. Minusta ei olisi kotirouvaksi ja toisen elätettäväksi. Kotiaskareet hoituvat töiden ohellakin.
Aikomukseni on pysytellä työelämässä vielä seuraavat 15 vuotta. Työ on valtavan tärkeä osa identiteettiäni.”
Juttu on julkaistu Annassa 23/2020.
Kommentit
Kaunis rakkaustarina.
Kommentit
Kaunis rakkaustarina.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous