Antti Tuiskun syksyyn kuuluu stadionkeikkojen lisäksi työkirjan julkaisu ja vaatemallisto.
Antti Tuiskun syksyyn kuuluu stadionkeikkojen lisäksi työkirjan julkaisu ja vaatemallisto.
Julkkikset

Entinen Antti Tuisku halusi olla isompi, miehekkäämpi ja samanlainen kuin muut

– Suuri kunnia vanhemmilleni, jotka huomasivat varhaisessa vaiheessa, että he eivät kasvata perinteisintä poikaa.
Teksti: Emilia Saloranta KUVAT Tiia Ahjotuli

Yleensä Antti Tuisku, 38, sopii tapaamisen ystävän kanssa mieluiten luontoon ja urheilemaan.

– Kun lähden kolmeksi tunniksi hiihtämään tutun kanssa, ehdimme mennä tosi syviin vesiin, olla hiljaakin. Kun keholla on työtä ja samalla käy merkityksellisiä keskusteluja, kokemus vastaa parhaimmillaan hormoniryöpyltään tilaa, jossa olisit pussailemassa verhot kiinni jonkun ihanan ihmisen kanssa.

Tänään aamuvirkku poptähti on aloittanut päivän kuudelta tekemällä kahden koiransa kanssa lenkin. Pandemian jälkeen asioita on kasaantunut, mielen päällä on paljon.

Korona siirsi Olympiastadionin-keikkoja, mutta antoi mahdollisuuden aloittaa lyhytterapeuttiopinnot. Pian julkaistaan myös uusin nimikkovaatemallisto ja kirja.

Poptähdeltä on tuntunut onnistuvan kaikki, mihin hän on päättänyt ryhtyä.

”Minulla on aina ollut loputon tarve tutkia mieltäni.”

– Minulla on aina ollut loputon tarve tutkia mieltäni. Silti hämmennyn aina, kun minua sanotaan lahjakkaaksi. Pitkään olin sitä mieltä, että en ole kovin lahjakas missään. Olen etsinyt niin työssä kuin harrastuksissakin ympärilleni itseäni lahjakkaampia ihmisiä, kompensoinut lahjakkuuden puutetta kovalla työmäärällä.

Moni lahjakkuuden piirre mahtoi olla pienessä Antti Tapanissa kuitenkin nupullaan. Hän fanitti poptähtiä ja Ridge Forresteria, jonka innoittamana hän alkoi piirrellä juhlapukuja.

– Suuri kunnia vanhemmilleni, jotka huomasivat varhaisessa vaiheessa, että he eivät kasvata perinteisintä poikaa. Muotisuunnittelu meni niinkin pitkälle, että lopulta serkkuni Päivin ylioppilasmekko ommeltiin minun, tuolloin 7-vuotiaana, piirtämän mallin mukaan.

Koulumaailma ei sen sijaan hyväksynyt esiintymistä rakastavaa, luovaa poikaa. Asiaa ei auttanut, että Antti oli luokan pienin ja kulki, lama-ajan lapsena, äidin isosiskolle alun perin ompelemissa vaatteissa.

– Murrosiässä pikajuoksuharrastus loppui tuon takia kuin seinään, hävetti olla pienin ylisuurissa kisa-asuissa. Aloitin 14-vuotiaana kuntosaliharrastuksen vain ulkoisista syistä, sillä halusin olla isompi ja miehekkäämpi, samanlainen kuin muut.

Antti Tuisku tunnistetaan Suomessa kaikkialla. Hän on pyrkinyt löytämään paikat, joissa ihmiset ovat tottuneita hänen läsnäoloonsa.

Antti Tuisku tunnistetaan Suomessa kaikkialla. Hän on pyrkinyt löytämään paikat, joissa ihmiset ovat tottuneita hänen läsnäoloonsa.

Nuoruusvuosinaan Antti halusi kiusaamisen pelossa mennä hetken massan mukana. Hän päätti, ettei koskaan esiinny enää koulussa, ja alkoi pukeutua kuten muut. Miesstereotypiaan vaikutti myös sodassa olleen papan kautta isänmaallisuus ja miehen malli.

– Miehen pitää olla fyysinen perheenpää. Minulle oli vaikea paikka vielä parikymppisenäkin, kun aikataulusyistä armeijan käyminen tuntui mahdottomalta. Olisin halunnut tehdä sen isoisän takia. Se aiheutti häpeää. Vasta myöhemmin tajusin, ettei meillä kaikilla tarvitse olla samoja päämääriä.

”Kehoni mahdollistaa paljon enemmän kuin se, jota nuorena tavoittelin”

Idols-laulukilpailuun osallistuminen ja Helsinkiin muutto vapauttivat. Nuoruusvuosien padot aukesivat, kun Antti pääsi lavalle ja toteuttamaan itseään.

Vuosien aikana itsetuntemuksen kasvaminen on tuonut varmuutta.

– Nykyään arvostan kehossani ja ulkomuodossani asioita, jotka mahdollistavat minulle tärkeiden asioiden tekemisen ja opettelun, kuten kestävyysurheilijana ja tanssijana kehittymisen.

Vaikka Antti harjoittelee yhä viikoittain kuntosalilla ja käy toisinaan huippuhiihtäjien kanssa lenkillä, syyt ovat syvempiä.

– En ole kertaakaan edes miettinyt sanovani valmentajille, että tehkääpä kuntosaliohjelma, jonka ansiosta tulisin isommaksi. En vaihtaisi nykyistä kehoani mihinkään. Se mahdollistaa minulle paljon enemmän asioita kuin se kehonkuva, jota tavoittelin ja ihailin nuorempana.

Komeimmillaan Antti tuntee olevansa juuri heränneenä tai hyvin menneen harjoituksen jälkeen, hikisenä urheilukamppeissa.

Mutta vaikka hän arvostaa suuresti luonnollisuutta, on keikalle valmistautumisessakin puolensa.

– Kun laitan keikkameikit naamaan ja päälle lateksiasun, jossa en ikinä kehtaisi lähteä kaupungille, haen fiilistä, että perkele kun olen maailman kuumin jäbä. Se on bensiiniä, jota lavalla tarvitaan. Enää ei häpeillä!

Juttu on julkaistu Annan numerossa 35/2022.

X