Julkkikset

Historiallinen romantiikka on nyt huimassa nosteessa – tämän se kertoo meistä ja ajastamme, uskovat hittikirjailijat itse

Pakenetko sinäkin arjen puuduttavaa harmautta 1800-luvulle? Et ole yksin. Historiallinen romantiikka on yhä suositumpaa. Mikä se kertoo meistä lukijoista? Esikoiskirjailija Ann-Christin Antell ja yli 40 vuotta romaaneja kirjoittanut Pirjo Tuominen pohtivat.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Istock, Om-Arkisto, Gummerus

Romanttiset, historialliset romaanit ovat aina olleet suosittuja. Nyt niiden suosio on kasvanut entisestään.

Pakenetko sinäkin arjen puuduttavaa harmautta 1800-luvulle? Et ole yksin. Historiallinen romantiikka on yhä suositumpaa. Mikä se kertoo meistä lukijoista? Esikoiskirjailija Ann-Christin Antell ja yli 40 vuotta romaaneja kirjoittanut Pirjo Tuominen pohtivat.

Monille ennestään tuntematon nimi on noussut tänä keväänä kirjatilastojen kärkeen: Ann-Christin Antell. Hänen helmikuussa ilmestynyttä esikoisromaaniaan Puuvillatehtaan varjossa on myyty jo 15 000 kappaletta, mikä on Suomen kokoisessa maassa hieno saavutus. Painoksiakin on ehditty ottaa kolme, muutamassa kuukaudessa.

Mitä Suomi lukee? -listalla Puuvillatehtaan varjossa oli maaliskuussa toisena ja huhtikuussa edelleen kymmenen myydyimmän joukossa sijalla 7. Kolmantena listalla oli maaliskuussa Pirjo Tuomisen Charlotan tarina, huhtikuussa se oli listan 10.

Antellin ja Tuomisen teokset edustavat samaa lajityyppiä. Antellin Puuvillatehtaan varjossa kertoo nuoresta leskirouvasta 1800-luvun Turussa. Tuomisen Charlotan tarina sijoittuu 1700- ja 1800-lukujen vaihteeseen, ja pääosassa on määrätietoinen aatelissuvun tytär.

Charlotan tarina perustuu todellisen perheen tarinaan. Puuvillatehtaan varjossa taas syntyi kirjailijan mielikuvituksesta. Molempia yhdistää kuitenkin se, että niissä on jotain sellaista, mitä me juuri tässä ajassa tarvitsemme.

Kirjailija Pirjo Tuominen: ”Kirjoissani on eskapismia, myös minulle itselleni”

Pirjo Tuominen, 82, on kirjoittanut jo yli neljänkymmenen vuoden ajan historiallisia tarinoita romanttisella vivahteella. Suosio on ollut kasvussa. Viime vuonna hänen teoksiaan myytiin 47 000 kappaletta, tuplasti enemmän kuin edellisenä vuonna.

Tuominen arvelee, että uusi suosio liittyy tähän aikakauteen, jolloin päivät toistuvat tylsistyttävän samanlaisina ja tasapaksuina. Pandemia-ajan eristystä ja epävarmuutta on ihana paeta romantiikan sävyttämään menneeseen aikaan.

Osansa myynnin kasvusta ovat tuoneet äänikirjat. Historiallinen romantiikka on juuri sellaista kuunneltavaa, johon pääsee helposti uppoutumaan. Voi siirtyä mielessään aivan jonnekin muualle.

– Kirjoissani on eskapismia, myös minulle itselleni. Kun minulla oli vaikeita aikoja mieheni sairastaessa, kirjoittaessani pääsin pakenemaan 1700-luvulle, Tuominen muistelee.

Pirjo Tuominen
Pirjo Tuominen kotonaan Sastamalassa.

Hänen miehensä menehtyi puolitoista vuotta sitten sairastettuaan pitkään. Charlotan tarinan Tuominen sai valmiiksi juuri ennen puolisonsa kuolemaa.

– Varmasti sama tarve paeta todellisuutta koskee lukijaakin. Onhan historiallisten sarjojen katsominenkin lepoa, koska ne ovat kauniisti puvustettuja ja kuvattuja.

Lue myös: Leskeksi jäänyt kirjailija Pirjo Tuominen, 82: ”Rakkauden kaipuu ei ole ikäkysymys, läheisyys on perusinhimillinen tarve”

Pirjo Tuominen: ”Kun tuntee historian, ymmärtää paremmin elämää, ja itseäänkin”

Paitsi rentoutuakseen moni lukee myös oppiakseen jotain historiasta ja ymmärtääkseen paremmin myös itseään, Tuominen arvelee.

– Eräs nuori nainen kertoi minulle, että kirjoitukset menivät hyvin, koska hän oli lukenut kirjojani. Hän oli ymmärtänyt joitakin sellaisia asioita historiasta, joita ei ollut käsittänyt oppitunneilla, kirjailija kertoo.

– Historian viehätys on juuri siinä, että oppii ymmärtämään sitä, mitä mikäkin aika on tuonut mukana.

Tuominen kertoo katsoneensa Sukuni salat -sarjan jaksoa, jossa oli Duudsoneiden Jukka Hildén.

– Hän joutui kasvokkain sen asian kanssa, että hänen esi-isänsä oli ollut tunnettu nuijasotapäällikkö. Ajattelin, että kunpa ihmiset tietäisivät enemmän historiasta. Siten he pystyisivät sijoittamaan asiat kontekstiinsa, ymmärtämään niitä olosuhteita, joissa aiemmin on toimittu.

– Kun tuntee historiaa, ymmärtää paremmin elämää, ja itseäänkin.

Tuominen on aina ajatellut, että hänen pitää kirjoittaa kirjansa siten, että niitä pystyy lukemaan niin kansakoulupohjalta kuin professoritasoltakin. Tärkeää on myös tuoda elämäniloa lukijoille.

–Eräs rouva sanoi kerran, että kirjani olivat valaisseet hänen viimeiset vuotensa, koska hän oli saanut lukea oman paikkakuntaansa liittyviä asioita.

Lue myös: Lukeminen parantaa muistia, lievittää stressiä ja jopa pidentää ikää – aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, miten aivot voi opettaa rauhoittumaan

Romantiikka nostaa naiset pääosaan: ”Historiallisesti naiset jäävät krinoliiniensa taakse”

Historiallisen romantiikan on ajateltu olevan erityisesti juuri naisten kirjallisuutta. Osittain juuri siksi se on erotettu alalajiksi historiallisista romaaneista, joiden voittokulkua taas on ollut koko 2000-luku. Historiallisia romaaneja ovat muun muassa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa ja Anni Kytömäen Finlandia-palkittu Margarita sekä monet muut arvostetut teokset.

Juuri arvostuksesta on osittain kyse siinä, miksi esimerkiksi Pirjo Tuomisen, Laila Hirvisaaren tai Kaari Utrion teokset saatetaan luokitellaan omaan kategoriaansa vaikka ne historiallisia romaaneja ovatkin.

Tähän on kiinnittänyt huomiota muun muassa kirjallisuustieteiden lehtori Kukku Melkas Turun yliopistosta.

– Naisten kirjoittamaa, naisille tarkoitettua viihdekirjallisuutta tai romanttista historiallista viihdettä ei ole pidetty vakavasti otettavana kirjallisuutena vielä kovinkaan kauan, vasta muutama vuosikymmen, Melkas toteaa.

Hänen mukaansa historiallisen romanttisen viihteen ovat juurruttaneet suomalaiseen kirjallisuuteen kirjailijat kuten Laila Hirvisaari, Kaari Utrio, Pirjo Tuominen, Paula Havaste ja Enni Mustonen.

– Antellin esikoisromaanin voisi nyt lisätä tähän samaan joukkoon, hän lisää.

– Alusta asti laji on ollut vakavan ja viihdyttävän liitto: historiallisessa viihteessä yhdistyvät kirjailijan asiantuntijatieto ja kepeä kertomisen tapa, jolloin historia tarjoutuu lukijalleen elävänä. Samalla romaaneissa tarkastellaan historiaa naisen elämän ja rakkauksien kautta, Melkas huomauttaa.

Samasta asiasta puhuu Pirjo Tuominen.

Hän kirjoittaa historian tapahtumista, joita on perinteisesti kerrottu niin, että naiset ovat jääneet sivuosaan. Tuominen haluaa nostaa naisen pääosaan. Hänen kirjoissaan suomalainen nainen on vahva toimija eikä objekti.

– Suomalaiset aatelisnaiset ovat hoitaneet suuria maatiloja ja liikeyrityksiä, joutuneet kasvokkain elämän realiteettien kanssa. Eivät he ole koskaan olleet mitään silkkikukkasia, toisin kuin vaikka englantilaisissa sarjoissa naiset esitetään, Tuominen vertaa.

– Suomessa se ei ole ollut mahdollista missään säädyssä. Naiset ovat tehneet paljon työtä, säädystä riippumatta. Silti historiallisesti naiset jäävät krinoliiniensa taakse.

Pirjo Tuominen
1800-luku ei tunnu Pirjo Tuomisesta mitenkään kaukaiselta. Hän kasvoi äitinsä ja äidinäitinsä kanssa, ja edesmenneistä sukulaisista puhuttiin paljon. –  Mummoni oli syntynyt 1882. Lapsuudessani 1800-luku oli läsnä koko ajan, se on minulle kuin nykyaikaa.

Tuomisen uusimmassa teoksessa Charlotan tarinassa Charlotan isä ja Beata-rouvan puoliso, eversti Hästesko joutuu mestatuksi Tukholmassa. Teos näyttää, miten tapahtumat vaikuttivat perheen naisiin.

– Beata oli tiukka, arvonsa tunteva nainen, joka johti maatilaa, Tuominen kertoo.

Romantiikka on tärkeää mieslukijoillekin

Entä lukevatko Tuomisen kirjoja vain naiset? Eivät sentään. Miehiltä Tuominen saa yhtä lailla palautetta kuin naisiltakin. Ja romantiikka on tärkeää myös mieslukijoille.

– Turha luulo, että vain naiset kaipaavat romantiikkaa. Minun oli kirjoitettava Satakunta-sarjaan neljäs osa, kun naapurin isännät vaativat, että lemmenparin on saatava toisensa, Sastamalassa asuva Tuominen kertoo.

– Miehet haluavat lukea myös siitä, miten nainen kokee miehen. Tai mitä nainen kokee rakkaudessa. Moni mies ottaa rakkauskohtaukset vakavasti – ai, että näinkö nainen tuntee.

Onkohan esikoiskirjailija Antell ehtinyt jo saada palautetta mieslukijoilta? Kustantamosta kerrotaan, että innokasta palautetta on tullut paljon naisilta, mutta myös miehiltä.

Antellin teoksen editoinut toimituspäällikkö Johanna Paaso Gummerukselta sanoo, että viestejä on tullut etenkin vanhemmilta naisilta ja miehiltä.

– Harvemmin tulee näin paljon lukijakommentteja. Kirjaan ovat jääneet koukkuun sekä naiset että miehet, vaikka toki naiset edelleenkin Suomessa ostavat eniten kirjoja, Paaso sanoo.

– Paljon on tullut kyselyitä siitä, milloin toinen osa ilmestyy.

Puuvillatehtaan varjossa on siis kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa. Toisen osan julkaisupäivää on suunniteltu keväälle 2022.

Vielä romaani on keskeneräinen. Ann-Christin Antell työstää sitä parhaillaan kotonaan, viitisen kilometrin päässä Turun keskustassa. Hän vastaa puheluun työhuoneessaan.

Ann-Christin Antell: ”Näiden avulla on opittu paljon Suomen historiasta”

Kirjailija Ann-Christin Antell, 47, kertoo lukeneensa yhden palautteen mieslukijalta. Eikä siinä kehuttu pelkästään romaanin historiallista kuvausta.

– Kuusikymppinen mies sanoi, ettei ole aiemmin lukenut romantiikkaa. Hän oli kuitenkin lukenut tämän teokseni ja löytänyt uuden puolen itsestään. Hän ei ole tiennyt olevansa romantikko.

Ann-Christin Antell
Turkulainen Ann-Christin Antell, 47, on kolmen lapsen äiti, joka on tällä hetkellä opintovapaalla kirjastonhoitajan työstä.

Kuitenkin Antellin näppituntuma on, että lukijat ovat naisia. Hän on ollut Turun seudun kirjastoissa töissä melkein 20 vuotta. Sinä aikana historiallisen romantiikan lainaajat ovat olleet naisia.

– Romantiikka on ollut koko ajan suosittua. Kaunokirjallisuuden puolella suositumpia ovat vain dekkarit, koska niitä lukevat sekä miehet että naiset.

Historiallisen romantiikan lukijat ovat kaikenikäisiä naisia, kun taas esimerkiksi chick litiä lukevat Antellin mukaan nuoremmat naiset.

Antell on aina ollut innokas romantiikan lukija itsekin.

– Kirjat ovat pakoa tästä todellisuudesta, irrottautumista omista ongelmista. Niiden avulla pääsee ihan toiseen aikakauteen.

Häntä kiinnostavat menneisyyden tapakulttuuri, lait ja ihmisten elinolosuhteet.

– Lukiessa tulee monesti oivalluksia. Varmasti näiden suurten, kuten Kaari Utrion, Pirjo Tuomisen ja Enni Mustosen, avulla on opittu paljon Suomen historiasta.

– Eikä pelkästään suomalaisten. Todella suosittuja ovat Poldark– ja Outlander-sarjat, puhumattakaan Downton Abbeystä, joka sai suorastaan huuman aikaiseksi.

Lue myös: Downton Abbey -sarjan suosikkihahmo Lady Violetin parhaat sutkautukset

Bridgertonin Antell näkee suorana seurauksena Downton Abbeylle, joka osoitti, että lajityypille on kysyntää.

Bridgerton on tällä hetkellä todella varattu kirjasarja. Kaiken kaikkiaan historiallinen romantiikka keikkuu varatuimpien listalla.

Kirjailija on niin vaatimaton, että jättää mainitsematta listan ykkösen. Toukokuun alussa Vaski-kirjastojen eli Varsinais-Suomen alueen kirjastojen varatuimpien listalla keikkuu kärjessä Antellin Puuvillatehtaan varjossa, yli tuhat varausta. Seuraavana on Enni Mustosen Näkijä reilulla 900 varauksella.

Kuin kulkisi Jennyn kanssa Turun kaduilla

Parhaillaan Antell on opintovapaalla kirjastonhoitajan työstään. Hän keskittyy luovan kirjoittamisen opintoihin ja seuraavan teoksen tekemiseen. Meneillään on taustatyö, joka pitää tehdä tässä lajityypissä erityisen huolellisesti.

Puuvillatehtaan varjossa on leskeksi jääneen rovastintyttären Jenny Malmströmin tarina, ja seuraavassa osassa liikutaan 1900-luvun alussa. Uskottava historian ja tapakulttuurin kuvaus on Antellille tärkeää.

– Ei riitä, että lukee sen ajan historiaa. Pitää hallita sen ajan tapakulttuuri ja muoti. Miltä silloin on tuoksunut, millaisia makuja on ollut? Minun pitää tietää myös, miten siihen aikaa on puhuttu.

Parhaita lähteitä ovat digitoidut, vanhat sanomalehdet ja muu digitoitu aineisto, jonka parissa Antell työskenteli kirjastossa. Lisäksi Antell on käynyt museoissa eläytymässä siihen, miten 1900-luvun alussa on sisustettu ja millaisia käyttöesineitä on ollut.

Eniten Antellia onkin koskettanut juuri palaute, jota hän on saanut uskottavasta historiankuvauksesta.

– Minulle on sanottu, että lukiessa tuntuu siltä kuin kulkisi päähenkilön Jennyn kanssa pitkin Turun katuja. Se on ollut ihana palaute.

Esikuvana Vihervaaran Anna

Kaikkein kiehtovin vuosisata Antellin mielestä on 1800-luku.

– 1800-lukuun minulla on ollut kummallinen fiksaatio. Silloin tapahtui todella paljon muutoksia, mutta säätyläisyhteiskunta oli vielä voimissaan ja herrasväellä palvelijat, mikä tuntuu kummalliselta nykyajasta katsottuna. Ihmeellistä on myös ajatella, että silloin naisilla ei ollut oikeuksia: ei äänioikeutta eikä oikeutta opiskella yliopistossa.

Antellin esikoisteoksen päähenkilö Jenny on leski, joten hänellä on enemmän oikeuksia kuin vaikkapa naimattomilla naisilla oli siihen aikaan. Kirja on saanut kritiikkiä siitä, että Jenny vahvoine mielipiteineen vaikuttaa jopa liian modernilta sopiakseen 1800-luvun yhteiskuntaan.

– Jennyssä on samaa oikeamielisyyttä ja rohkeutta kuin L. M. Montgomeryn Vihervaaran Annassa. Joidenkin mielestä se on epäuskottavaa, mutta minun mielestäni sellainen oikeamielisyys on jotain, mitä kohti pitäisi pyrkiä, Ann-Christin Antell sanoo.

Lue myös: Näin syntyi Ann-Christin Antellin esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa

X