Kummallisesta unesta syntyi idea esikoisromaaniin, josta tuli heti menestys – kirjailija Ann-Christin Antell, 47, alkoi kirjoittaa nelikymppisenä
Kirjastonhoitajana Ann-Christin Antellilla, 47, on uraa takanaan lähes 20 vuotta. Kirjailijana hän aloitti tänä vuonna ja osui heti ensimmäisellä teoksellaan kultasuoneen.
Ann-Christin Antell sijoitti esikoiskirjansa tapahtumat kotikaupunkiinsa Turkuun.
Kirjastonhoitajana Ann-Christin Antellilla, 47, on uraa takanaan lähes 20 vuotta. Kirjailijana hän aloitti tänä vuonna ja osui heti ensimmäisellä teoksellaan kultasuoneen.
En ole koskaan haaveillut, että minusta tulisi kirjailija, sanoo Ann-Christin Antell, 47. Tänä keväänä kuitenkin julkaistiin hänen esikoisteoksensa Puuvillatehtaan varjossa, joka heti ilmestyttyään nousi Suomen myydyimpien kirjojen listalle ja on pysytellyt siellä jo kolme kuukautta. Kirjaa on myyty jo yli 15 000 kappaletta.
Romaanissa seurataan nuorta leskirouva Jenny Malmströmiä 1800-luvun turkulaisissa seurapiireissä. Kirja alkaa siitä, kun rovastintytär Jenny seisoo rakkaansa haudalla. Tämä on kuollut koleraan kolme vuotta aiemmin, samaan aikaan kun Jenny odotti parin esikoista. Jenny menetti myös lapsensa.
Myöhemmin rovastintytär tapaa puuvillatehdasta johtavan Fredrik Barkerin, joka herättää Jennyssä ristiriitaisia tunteita. Mies on ylimielinen ja hämmentävän komea.
Kirjailija sijoitti teoksensa itselleen tuttuihin maisemiin. Jennyn koti on Kaarinan pappila (nykyisin Katariinan pappila), joka on vain kilometrin päässä Ann-Christinin kotoa. Kirjailija asuu perheineen Aurajoen lähistöllä, noin viisi kilometriä Turun keskustassa.
– Pyörin usein siinä pappilan vieressä, kirkon pihalla, kun lapset kävivät lähellä koulua. Kerran seisoskelin kirkon luona hautausmaalla ja mietin kirjaani. Yhtäkkiä keksin, että tuossa pappilassahan se Jenny asuu, Ann-Christin kertoo.
Näissä samoissa maisemissa Ann-Christin on asunut lähes koko ikänsä. Paljasjalkaisena turkulaisena hän ei kuitenkaan itseään pidä, koska perhe muutti Turkuun Ann-Christinin ollessa puolivuotias.
Ann-Christin Antell haaveili arkeologin urasta
Nuorena Ann-Christin haaveili arkeologin urasta ja valmistuikin yliopistosta arkeologia pääaineenaan. Sivuaineena oli muun muassa historia. Arkeologin tai museopedagogin töitä ei kuitenkaan ollut tarjolla, ja siksi Ann-Christin kouluttautui vielä kirjastoalalle.
– En ole kyllä katunut sitä. Työ kirjastossa on mielenkiintoista. Ja kaikista opinnoistani on hyötyä nyt kirjoittaessani.
Uraa kirjastonhoitajana on takana lähes 20 vuotta. Tällä hetkellä Ann-Christin on opintovapaalla. Hän työstää kotona työhuoneessaan toista kirjaansa ja opiskelee luovaa kirjoittamista.
Ratkaiseva käänne uralla oli eräs uni 10 vuotta sitten.
– Kun heräsin, ajattelin, että tästä saisi hyvän kirjan. Olen aina lukenut paljon historiallista romantiikkaa, ja ehkä siksi unikin oli sellainen kuin oli, Ann-Christin kertoo.
– Unessa näin englantilaisen pariskunnan, joka oli päättänyt muuttaa Australiaan. Vaatetuksesta näin, että he elivät 1800-luvulla. Nainen oli raskaana.
– Koska unissa yleensä tapahtuu ihan kummallisia asioita, seuraavassa hetkessä pariskunta oli lentokoneessa. Kone syöksyi alas. Nainen heräsi sairaalassa ja hänelle kerrottiin, että hänen miehensä on kuollut ja että hän on menettänyt lapsensa.
– Nainen kuitenkin päätti aloittaa uuden elämän Australiassa. Siellä hän tapasi öljypohatan, joka naisen mielestä oli öykkäri. Mies rakastui tähän naiseen.
Monta vuotta Ann-Christin mietti, pitäisikö hänen lähteä Australiaan, jotta saisi kirjoitettua tarinansa. Oli myös vaikea löytää kirjoittamiselle aikaa töiden ja perheen keskellä. Ann-Christin kävi työväenopiston lyhytproosakurssinkin, mutta kirjoittaminen jäi viideksi vuodeksi muiden kiireiden vuoksi.
Sitten vuonna 2017 hän pääsi sattumalta mukaan Turun kaupunginkirjaston projektiin, jossa siirrettiin Turkua koskevia 1800-luvun aineistoja verkkoon.
– Silloin keksin yhdistää unen tarinan Turkuun ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Minulla oli aineistoa, juoni ja päähenkilöt. Oli helppo lähteä kirjoittamaan.
Kolmen lapsen äiti: ”Onneksi on tämä työhuone”
Ann-Christin sai opintovapaata ja alkoi opiskella luovaa kirjoittamista avoimessa yliopistossa. Romaani Puuvillatehtaan varjossa syntyi opintojen yhteydessä.
– Olin toki kirjoittanut amatööritoimittajana artikkeleita muun muassa Kirjastolehteen, mutta kaunokirjallisen kirjoittamisen aloitin vasta nelikymppisenä.
Nyt meneillään on toinen opintovapaa ja toisen romaanin kirjoittaminen. Jennyn tarinasta on määrä tulla kolmiosainen. Toisen osan julkaisua on suunniteltu keväälle 2022.
– Teen kahdeksasta neljään päivää koneen ääressä ja sitten ihan jotain muuta iltaisin.
Ann-Christinin kolmesta lapsesta vanhin muutti pois kotoa parisen vuotta sitten. Äiti valtasi hänen huoneensa työhuoneekseen.
– Onneksi on tämä huone. Voin vetää aamulla oven kiinni takanani, sulkeutua ulkomaailmalta ja uppoutua pääni sisään.
Kirjaan liittyvät ideat pyörivät kuitenkin mielessä iltaisinkin. Nukkumaan mennessään kirjailija lukee aina jotain, joka liittyy 1900-luvun alkuun – aikakauteen, johon tuleva teos sijoittuu.
Kirjailijan rakkain harrastus on jalkapallo
Tärkeää on tehdä vapaa-ajalla myös jotain sellaista, jossa kroppa pääsee liikkeelle kaiken istumisen vastapainoksi. Ann-Christinin rakkain harrastus on jalkapallo.
– Olen pelannut yhteensä parikymmentä vuotta. Välissä oli 10 vuoden tauko, kun lapset olivat pieniä. Kun lapset kasvoivat, aloitin uudestaan.
Kerran viikossa hän pelaa kirjaston omassa joukkueessa FC Lainastossa, jossa on sekä miehiä että naisia. Lisäksi pari kertaa viikossa on Turun Kisa-Veikkojen naisten edustusjoukkueen harjoitukset.
– Kisa-Veikoissa olen pelannut puolustuksessa. Kirjaston joukkueessa suurin osa miehiä, joten olen pelannut hyökkäyksessä.
– Jalkapallokentällä huomaa, ettei ole enää mikään ihan nuori. Sitä kuvittelee ehtivänsä joka palloon ja lopulta aina kivistää lonkasta tai muualta, 47-vuotias Ann-Christin kertoo.
Koronavuonna hän on elvyttänyt myös toisen rakkaan harrastuksensa: laulamisen.
”Täytyy pitää bändipalaveri”
Opiskeluaikoina hän lauloi yhtyeessä, joka nyt kasattiin uudelleen.
– Rupesi harmittamaan, kun oli paljon hyviä biisejä, joita ei saatu nauhalle silloin joskus.
Ann-Christin kuvailee musiikkia melodiseksi suomenkieliseksi popiksi ennemmin kuin rokiksi. Vielä bändin biisejä ei ole julkaistu.
– Täytyy pitää bändipalaveri siitä, miten musiikkia kannattaisi julkaista. Silloin opiskeluaikana lähetettiin vielä c-kasetteja levy-yhtiöihin. Nyt pitää ottaa selville, että mites nykyään toimitaan.
Siitä kirjailija saa myös hyvää vastapainoa historian tutkimiselle ja arkistojen penkomiselle. On hyvä olla kiinni myös tässä päivässä, vaikka välillä uppoutuukin sadan vuoden takaisiin maailmoihin.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous