Jutta Urpilainen sai viisaat elämänohjeet pohjalaiselta mummoltaan ja Suvi-Anne Siimekseltä
Kokemus ja onnistumiset ovat antaneet Jutta Urpilaiselle itseluottamusta. Työ ei kuitenkaan ole tärkein asia hänen elämässään. Ulkomailla asuessa perheen merkitys on vain kasvanut.
– Näiden neljän Brysselin-vuoden aikana minussa ovat vahvistuneet rakkaus Suomeen ja suomalainen identiteetti. Joskus pitää lähteä kauemmaksi nähdäkseen kotimaan vahvuudet ja heikkoudet uusin silmin, Jutta Urpilainen sanoo.
Kokemus ja onnistumiset ovat antaneet Jutta Urpilaiselle itseluottamusta. Työ ei kuitenkaan ole tärkein asia hänen elämässään. Ulkomailla asuessa perheen merkitys on vain kasvanut.
Jutta Urpilainen katsoo studion ikkunasta merinäkymää. Tätä hän kaipaa Brysselissä, että pääsee veden äärelle. Hänelle, meren rannalla Kokkolassa kasvaneelle, se on elämän ja virkistyksen lähde.
– Jo nuorena menimme kavereiden kanssa meren rantaan juttelemaan ja rauhoittumaan. Varsinkin ison vesistön lähellä tulee myös äärettömyyden kokemus. Näet kauas ja saat etäisyyttä asioihin. Samalla tulee yhteys maailmaan, sillä merta pitkin pääsee mihin tahansa.
Jutta on juuri tullut järven rannalta, sillä perhe on viettänyt kaksi viikkoa hänen vanhempiensa sukumökeillä Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Hän kertoo, että lapset olivat laskeneet päiviä koulun loppumiseen ja siihen, että pääsisivät Kokkolaan näkemään kavereitaan ja sukulaisia. Lomalla on saunottu, uitu, käyty mustikassa, kalastettu, keitetty uusia perunoita ja grillattu.
– Mökillä aloitan aina päiväni aamu-uinnilla, vaikka sataisi rakeita. Mökillä luonnon helmassa pääsen ehkä parhaiten lomatunnelmaan.
Perheestä on tullut tiivis yksikkö
”Ulkomaille muuttaessaan aloittaa elämän alusta: ei ole vanhoja kaverisuhteita, harrastuspiirejä eikä sosiaalista verkostoa. Perhe hitsautuu tiiviiksi yksiköksi.
Perheen merkitys korostuu myös siksi, että asumme miljoonakaupungissa, jossa lapset eivät voi liikkua vapaasti. Jokaiset leikkitreffit edellyttävät sopimista ja kuljettamista. Kun lapset tapaavat ystäviään, vanhemmat tapaavat toisiaan. Monella on sama kokemus kuin meillä: olemme töissä ja teemme asioita perheenä.
Hoidan yleensä lasten aamutoimet ennen kuin lähden työhön. Jos työt sallivat, vien lapset kouluun – poikamme aloitti koulun 2021 ja tyttäremme viime vuonna. Yritän tulla kotiin kuuden maissa, koska haluamme syödä iltaruoan yhdessä. Sen jälkeen tehdään läksyjä, pelaamme jotain tai käymme uimassa. Kun olen matkoilla, arki on erilaista, mutta tähän pyrin, kun olen Brysselissä.
Perheessämme on koko Brysselin-ajan ollut apuna suomalainen au pair. Kaikki au pairimme ovat onneksi olleet meille ja lapsille entuudestaan tuttuja, joko ystävien lapsia tai kummilapsiamme. Syksyllä meille tulee au pairiksi kummipoikamme. Au pair hakee lapset koulusta, sillä Belgiassa pienet lapset eivät saa liikkua yksin, ja hän huolehtii heistä, kunnes olemme mieheni kanssa kotona.
Vanhempani käyvät auttamassa lastenhoidossa Brysselissä pidempiä jaksoja kerrallaan. Onnekseni he ovat saaneet minut nuorina: äiti oli 20-vuotias, isä 24-vuotias. He ovat elinvoimaisia ja hyväkuntoisia ja meille voimavara.
Iltasadun lukeminen 8- ja 7-vuotiaille lapsilleni on päivän paras hetki. Se on tullut omasta lapsuudestani, minulle luettiin aina iltasatu. Siinä luo yhteyden ja voi jakaa päivän kokemuksia, jos vaikka jokin asia on jäänyt harmittamaan. Tatu ja Patu ovat lasten suursuosikkeja. Oma suosikkini on Peppi Pitkätossu, koska siinä on hieno viesti, että tytöt pystyvät mihin vain. Luin sitä lapsille kesälomalla, ja he tykkäsivät.
Olen iloinen, että lapsillani on sisarus. Kun nyt olemme ulkomailla, ajattelen, että heillä olisi paljon yksinäisempää, jos omaa sisarusta ei olisi.
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
KirjauduMikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
TilaaPulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous