Jutta Urpilaisen perheunelma oli jäädä vaativan työn jalkoihin.
Jutta Urpilaisen perheunelma oli jäädä vaativan työn jalkoihin.
Julkkikset

Jutta Urpilainen ehti saada toisen lapsensa viime metreillä: ”Olen kiitollinen siitä, että voin tarjota lapsilleni sisarussuhteen” 

Jutta Urpilaisen mielestä on hienoa, että nykyiset ministerit jäävät rohkeasti äitiysvapaille. Hän itse lykkäsi aikanaan perheen perustamista, koska koki niin suurta vastuuta työstään.
Teksti: Minna Juti Kuvat: Liisa Valonen

Jutta Urpilainen vietti kesäloman Suomessa miehensä Juha Mustosen ja kahden lapsensa, kohta seitsenvuotiaan pojan ja viisivuotiaan tyttären, kanssa. Perhe nautti sukulaisten tapaamisesta ja Brysselin sateisen kevään jälkeen Suomen helteistä.

– Olimme paljon vanhempieni mökillä Keski-Suomessa. Saunoimme ja uimme varmasti joka päivä, ja tyttäreni oppi uimaan, Jutta kertoo.

Leppeä loma sai kuitenkin dramaattisen lopun, kun sen viimeisen viikon kynnyksellä elokuussa Taliban otti vallan Afganistanissa.

Afganistan on yksi niistä 126 maasta, joiden EU-kumppanuudesta Jutta komissaarina vastaa. Hänen johtamansa pääosaston kautta EU on maksanut Afganistanille kehitysyhteistyövaroja ja osallistunut monin tavoin maan naisten aseman parantamiseen. EU on ollut tukemassa muun muassa tyttöjen ja naisten koulutusta.

– Vallanvaihdon jälkeen jäädytimme heti kaikki kehitysyhteistyöhankkeet Afganistanissa. Komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin kanssa sovimme, että EU nelinkertaistaa humanitäärisen avun Afganistanin naapurivaltioissa kuten Pakistanissa ja Iranissa, jotta ne voivat auttaa Afganistanista tulevia pakolaisia, Jutta kertoo.

Kun presidentti Sauli Niinistö ihmetteli ääneen EU:n näkymättömyyttä Afganistanin kriisissä, Jutta riensi vastaamaan, että EU toimi nopeasti toimivaltansa puitteissa. Hän muistutti, että EU ei taivu sotilaallisiin operaatioihin tai pelastustoimiin, koska sillä ei ole omia joukkoja eikä kalustoa.

Jutta ehti Annan haastatteluun heti ensimmäisellä työviikollaan. Sen hän vietti vielä Suomessa ennen kuin koko perhe palasi Brysselin-kotiin. Lauttasaarelaisen valokuvastudion keittiössä, mandariinia kuorien hän tunnustaa, että Afganistanin tapahtumat herättävät hänessä turhautumista, mutta hän ei halua antaa periksi.

– Saimme 20 vuoden aikana siellä paljon aikaan, ja nyt kaikki muuttui hetkessä. Olen surullinen kärsivien ihmisten puolesta, mutta sisuuntuminen kuuluu työni luonteeseen. Afganistanin tapahtumien perusteella tullaan varmasti tekemään paljon erilaisia arvioita siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Jutta Urpilainen ja puoliso Juha Mustonen eduskunnan elokuvaillassa syksyllä 2017.

Jutta ja puoliso Juha eduskunnan elokuvaillassa syksyllä 2017. Kuva: Lehtikuva

Tappio puheenjohtajakisassa antoi tilaa perheunelmalle

Jutta on yksi Suomen menestyneimmistä naispoliitikoista. Hän on jo monta kertaa rikkonut lasikaton. 32-vuotiaana hänet valittiin ensimmäisenä naisena SDP:n puheenjohtajaksi. Kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen nainen valtiovarainministerinä. Syksyllä 2019 Jutta oli ensimmäinen nainen, jota Suomi EU-jäsenyytensä aikana on esittänyt komissaariksi, ja pian hänet nimitettiin virkaan ensimmäisenä suomalaisena naisena.

Ura ei kuitenkaan ole ollut aina pelkkää juhlaa. Jutta koki kirvelevän tappion, kun Antti Rinne voitti hänet tiukassa äänestyksessä puoluejohtajakisassa keväällä 2014. Kuuden puheenjohtajavuoden ja ministeriyden jälkeen Jutasta tuli rivikansanedustaja.

– Olin eduskunnassa hyvin motivoitunut, mutta en haaveillut enää esimerkiksi ministeriydestä.

Se antoi tilaa toisenlaisille unelmille.

Keväällä 2016, oltuaan 16 vuotta yhdessä, Jutta ja Juha adoptoivat 1-vuotiaan pojan Kolumbiasta. Jo 40 täyttänyt pari toivoi saavansa vielä toisen lapsen, joten he käynnistivät uuden adoption heti, kun se oli mahdollista eli vuosi ensimmäisen lapsen saapumisen jälkeen.

Adoptioprosessit ovat pitkiä ja hitaita. Kolmihenkisen perheen elämä ehti asettua uomaansa. Viikot vietettiin Helsingissä, missä oli vanhempien työt ja lapsen päivähoitopaikka. Viikonlopuiksi he matkustivat toiseen kotiinsa Kokkolaan, mistä Jutta on kotoisin. Kun toinen adoptio ei pitkään aikaan edennyt, Jutta ja Juha ehtivät jo hieman huolestua, että pian heidän ikänsä saattaisi muodostua lapsen saamisen esteeksi.

”Melkein saman tien taustaltani kuului huuto ’pyyhkimään’”

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla 2019 alkoi tapahtua.

Vain kaksi päivää sen jälkeen, kun silloinen pääministeri Antti Rinne oli ilmoittanut esittävänsä Juttaa Suomen komissaariksi, Jutta sai puhelun, jossa kerrottiin että heitä odottaa kolmivuotias tyttö Bogotássa Kolumbiassa.

– On kohtalonomaista, että yhden viikon aikana voi tapahtua niin suuria asioita, Jutta sanoo.

Juhannuksena perhe oli jo hakemassa tytärtä Suomeen.

Syksyllä 2019, kun perhe muutti Brysseliin, Jutta oli vielä vanhempainvapaalla. Pesti komissaarina alkoi joulukuussa, ja ulkoministeriössä työskentelevä Juha jäi vuorostaan lasten kanssa kotiin. Jutta ehti matkustaa pari kertaa Afrikkaan ja saada tuntumaa, mitä hänen työnsä EU-kumppanuuksista vastaavana komissaarina tulisi olemaan, kun alkoi koronapandemia. Jutan kuukausittaisiksi arvioidut mantereiden väliset pitkät työmatkat jäivät, ja uuden Brysselin-kodin vierashuone muutettiin työhuoneeksi.

Komissaarin arjesta tuli äkkiä samanlaista kuin tuhansien muiden etätöitä tekevien vanhempien.

– Lasten päiväkoti oli kiinni ja olin heidän kanssaan yksin kotona, kun virittelin virtuaalivierailua erääseen suomalaiseen maakuntaan. Lapset leikkivät viereisessä huoneessa ja aloitin kyselytunnin maakunnan päättäjien kanssa. Melkein saman tien taustaltani kuului huuto ’pyyhkimäääään’.

Muisto naurattaa Juttaa. Yllätetty komissaari oli neuvoton. Hän pyyteli anteeksi kuulijoiltaan ja yritti huhuilla taakseen, että tulee kohta apuun. Kun hän pääsi vessaan, sieltä oli jo selviydytty omin avuin. Vessapaperia oli kulunut runsaasti.

Jutta Urpilaisen nimi nousee esiin myös aina, kun puhutaan presidenttiydestä. – En osaa vielä sanoa, olenko täysillä valmis ehdokkuuteen, hän sanoo.

Jutan nimi nousee esiin myös aina, kun puhutaan presidenttiydestä. – En osaa vielä sanoa, olenko täysillä valmis ehdokkuuteen, hän sanoo. Kausi EU-komissaarina jatkuu vuoden 2024 loppuun. Sen jälkeen on taas jonkin uuden vuoro.

”Velvollisuudentunne hallitsi elämääni pitkään”

Jutta Urpilainen kokee suurta iloa siitä, että hän saattoi vielä 40-vuotiaana tulla äidiksi. Jo nuorena hän haaveili lapsista ja toivoi saavansa ison perheen. Sen malli oli hänelle tuttu lapsuudesta. Jutta on neljästä sisaruksesta esikoinen.

– Molemmat vanhempani kävivät töissä. Kasvoin ajatukseen, että kenenkään ei tarvitse valita perheen ja työn välillä.

Jutan elämä oli kuitenkin pitkään hyvin työntäyteistä.

– Unelma perheen perustamisesta eli, mutta sen toteuttaminen oli vaikeaa, sillä koin suurta vastuuta työstäni. Vel­vollisuudentunne hallitsi elämääni pitkään.

Ensimmäisen lapsen saaminen oli suuri elämänmuutos. Lapsi muutti kahden aikuisen arjen ja elämän täysin. Toisen lapsen saapuminen tuntui sen jälkeen jopa helpommalta.

– Tietysti se oli jännittävä hyppy uuteen todellisuuteen, jossa perhe muotoutui uudelleen ja lasten sisaruussuhde lähti rakentumaan, Jutta sanoo.

Lapsilla on ikäeroa puolitoista vuotta.

– Yhteiselämän aloittaminen kolmivuo­tiaan kanssa oli erilaista kuin mitä yksivuotiaan kanssa oli ollut, mutta en pelännyt sitä, sillä olihan kolmivuotiaan kehitysvaihe meille jo tuttu.

Sisarukset löysivät myös sujuvasti toisensa. Jutta naurahtaa, että nykyisin heillä välillä leikitään, välillä riidellään.

– Sitähän se on kaikilla. Olen tosi kiitollinen siitä, että voin tarjota lapsilleni sisarussuhteen. Erityisen tärkeää se on nyt, kun asumme ulkomailla ja sukulaiset ovat kaukana.

– Elämme Brysselissä hyvin perhekeskeisesti. Koronan hopeareunus on ollut se, että työmatkoja ei ole, eikä edustustilaisuuksia ole järjestetty, Jutta Urpilainen sanoo.

– Elämme Brysselissä hyvin perhekeskeisesti. Koronan hopeareunus on ollut se, että työmatkoja ei ole, eikä edustustilaisuuksia ole järjestetty, Jutta sanoo.

Seitsemän lapsen äiti Ursula von der Leyen kannusti Juttaa

Työn ja perheen yhteensovittamisessa Jutta sai heti kättelyssä tukea esimieheltään, komission saksalaiselta puheenjohtajalta Ursula von der Leyeniltä, jolla on seitsemän lasta. Kesällä 2019 ennen pestinsä varmistumista Jutta kävi hänen luonaan haastatteluissa kaksi kertaa.

– Kerroin hänelle avoimesti perhetilanteestani ja koin, että Ursula tuki minua vahvasti. Hän kertoi omista kokemuksistaan äitinä ja vahvisti luottamustani siihen, että selviän. Kun hän näytti valinnalleni vihreää valoa, uskoin, että pystyn sovittamaan yhteen työn ja perheen. Annan Ursulan tuelle edelleen suuren arvon. Hänen kanssaan olen voinut myöhemminkin jakaa kokemuksia äitinä.

Ursula von der Leyen päätti myös, että Euroopan komission on oltava tasa-arvoinen. Tavoitteena oli, että miehiä ja naisia olisi komissaareina yhtä paljon. Se ei aivan toteutunut, sillä riittävän moni jäsenmaa ei asettanut ehdolle naista. Nyt kollegion 27 jäsenestä on naisia 13.

– Minulla on komissaarien keskuudessa tosi läheisiä naiskollegoita. Esimerkiksi pohjoismaisten ja Baltian naiskomissaarien kanssa tapaamme myös työn ulkopuolella. Keskustelemme paljon muustakin kuin työstä, ja se on hyvä, Jutta sanoo.

Työstään hän nauttii. Eurooppa-politiikka on kiinnostanut Juttaa aina, ja vaikutet­tuaan pitkään Suomessa hän on nyt erityisen innostunut tehtävänsä globaalista tasosta. Jutan vastuulla ovat EU:n suhteet Saharan etelänpuoleiseen Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Väli-Amerikkaan, Keski-Aasiaan, Karibian ja Tyynenmeren saarivaltioihin sekä niin sanottuihin merten takaisiin alueisiin, kuten Grönlantiin.

Erityinen paino työssä on Afrikalla. Jutta on sitä mieltä, että eurooppalaisten on päivitettävä käsityksensä Afrikasta ja nähtävä millaisia mahdollisuuksia kehittyvät Afrikan maat tarjoavat yhteistyölle. Afganistanin tuoreet tapahtumat muistuttavat nyt vain siitä, miten haastavaa työ voi olla.

Valtiovarainministeriaikoina vuonna 2013 Helsingin Hakaniemessä.

Jutta valtiovarainministeriaikoinaan vuonna 2013 Helsingin Hakaniemessä.

”On hienoa, että naiset jäävät ministereinä vanhempainvapaille”

Jutta myöntää olevansa ylpeä urastaan ja siitä, että on rikkonut lasikattoja.

– Presidentti Tarja Halosen kanssa olemme kuitenkin usein miettineet sitä, ettei lasikattojen rikkomisella olisi mitään merkitystä, elleivät muut naiset olisi tulleet perässä.

Jutan valtiovarainministerinä olosta on nyt kymmenen vuotta.

– On hienoa nähdä, mitä kaikkea naiset ovat saaneet aikaan sen jälkeen. Sekä puolueiden puheenjohtajina että valtiovarainministereinä on ollut jälkeeni jo monta naista. On myös hienoa, että naiset ministereinä ja puoluejohtajina perustavat perheitä ja jäävät vanhempainvapaille.

Lasten myötä Jutta on oppinut muun muassa nöyryyttä.

– Elämä lasten kanssa on täynnä yllätyksiä. Olen aina ollut hyvä organisoimaan asioita ja tehokas, mutta lasten kanssa olen oppinut luovimaan. He ovat omia persoo­niaan ja heillä on myös oma tahto.

– Välillä yllätys on vain se, että juuri kun talvihaalari on puettu päälle, tuleekin vessahätä, tai maito kaatuu aamiaispöydässä sillä viimeisellä hetkellä, kun pitäisi jo lähteä.

Jutta Urpilainen pitää puhetta Sdp:n uutena puheenjohtajana Hämeenlinnan torilla kesäkuussa 2008.

Jutta pitää puhetta Sdp:n uutena puheenjohtajana Hämeenlinnan torilla kesäkuussa 2008.

Jutta Urpilainen: ”Ilman tappion kokemusta en olisi se ihminen, joka nyt olen”

Kasvun paikka Jutalle oli myös SDP:n puheenjohtajuuden menettäminen vuonna 2014. Häviö oli henkisesti iso, sillä eroa ehdokkaiden välillä oli vain muutama ääni ja Jutta oli halukas ja valmistautunut jatkamaan tehtävässä.

– Tappio tuntui tuolloin hyvin dramaattiselta, mutta siinä oli myös jotakin puhdistavaa. Niin kuin Samuli Putro laulussa sanoo, tappion hetkellä ihminen muuttuu itsensä kokoiseksi. Yhtäkkiä olin enää vain Jutta. Tunsin, miten haarniska tipahti yltäni.

Jutta käy usein puhumassa nuorille ihmisille. Silloin hänen pääviestinsä yleensä on, että virheiden tekemistä ja epäonnistumista ei pidä pelätä.

– Pelko tappaa luovuuden.

Epäonnistumisen hetkellä ikäviin tunteisiin ei saa jäädä kiinni, vaan niistä on päästävä irti ja mentävä eteenpäin.

– Kuulostaa kliseiseltä, mutta ilman tappion kokemusta en olisi se ihminen, joka nyt olen. Asia, jota en silloin toivonut kohtaavani, on ollut monella tapaa tärkeä kokemus kasvussa minuksi.

– Kaikista tehtävistäni, joissa olen ollut, äitiys on hienoin, arvokkain ja vaativin, Jutta sanoo.

– Kaikista tehtävistäni, joissa olen ollut, äitiys on hienoin, arvokkain ja vaativin, Jutta Urpilainen sanoo. Lasikattojen rikkojana hän on ollut esikuva monelle suomalaiselle naiselle.

Työkone aukeaa uudestaan, kun lapset menevät nukkumaan

Tapahtuupa tämän syksyn aikana mitä vain, Jutta tietää jo, mikä tulee olemaan hänelle ikimuistoisinta. Hänen esikoisensa aloittaa Brysselissä koulun.

– Ostelimme jo kesälomalla yhdessä tärkeitä koulutavaroita, Jutta hymyilee.

Belgiassa lasten koulupäivät ovat pitkiä, kotiin tullaan neljän viiden aikoihin iltapäivällä. Silloin lapsia on vastassa suomalainen au pair. Jutta pyrkii vapautumaan päivän töistään niin, että ehtii kotiin päivälliselle, jonka perhe syö yhdessä. Jutta kokkaa usein itse, sillä hän pitää ruuanlaitosta. Se jopa rentouttaa. Ruokatavarat hän tilaa netistä kerran viikossa.

– Syötyämme leikin ja puuhailen lasten kanssa, kunnes he menevät nukkumaan. Sen jälkeen teen töitä vielä useamman tunnin.

Suomesta Jutta kaipaa tietysti sukulaisia, jotka ennen koronaa ehtivät jopa Brysseliin auttamaan lastenhoidossa, mutta myös vanhaa pianoaan.

– Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni, ja soittaminen on ihana tapa irrottautua töistä. Olisi kiva soittaa myös lasten kanssa. Ainakin Suomessa he ovat olleet innokkaita kokeilemaan pianoa.

Juttu on ilmestynyt Annassa 36/2021.

X