Ex-kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta on kuollut 51-vuotiaana vatsasyöpään – näin hän kertoi sairaudestaan Annan haastattelussa vuonna 2010

Syksyllä 2009 ex-kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta joutui pysähtymään pakon edessä: hän oli sairastunut vatsasyöpään. Näin Maarit kuvaili sairastamistaan Anna-lehdelle helmikuussa 2010.

Sinisen puutalon portailla on vastassa hyväntuulinen nainen. Kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (sd.) viittoo sisään vanhaan, mutta hiljattain remontoituun taloon. Iloinen ilme paljastaa paljon. Vain päätä koristava huivi ja hoikistunut olemus kertovat puoli vuotta jatkuneesta taistelusta.

Viime elokuussa poliitikon urasta ja perhe-elämästä siihen asti täysillä nauttinut Feldt-Ranta sai tietää sairastavansa vatsasyöpää. Työt eduskunnassa ja poliittiset luottamustoimet saivat jäädä tauolle, ja hän joutui määräämättömän pituiselle sairauslomalle. Annan haastattelussa sairaudestaan kertonut Feldt-Ranta arveli silloin, että edessä on uusi elämänvaihe, josta hän ei tiedä etukäteen mitään. Nyt alkamassa on taas uusi jakso.

Feldt-Ranta on juuri muuttanut miehensä Michaelin ja nuorimman lapsensa, 15-vuotiaan Kallen kanssa uuteen kotiin Karjaan keskustaan. Perheen 19- ja 16-vuotiaat tyttäret ovat lähteneet opiskelemaan. Ja ennen kaikkea: Feldt-Ranta palaa maaliskuun alussa kansanedustajan työhönsä, sillä hän on edellisenä päivänä kuullut ihania uutisia.

– Sain lääkäriltä terveen paperit, Feldt-Ranta hymyilee keittiössään.

Perhe tukena

Alkusyksyllä tehty leikkaus onnistui hyvin, ja syöpähoidot loppuivat muutama viikko sitten. Viime päivät Feldt-Ranta on nauttinut harvinaisesta herkusta: hyvästä olosta, jota ei haittaa edes se, ettei hän pysty enää syömään kuin pieniä annoksia. Vatsalaukku jouduttiin nimittäin poistamaan leikkauksessa.

– Nämä puoli vuotta ovat olleet vuoristorataa. Välillä olen pystynyt vain makaamaan sängyssä ja viime viikot olen käynyt joka päivä Helsingissä hoidoissa. Mutta tänään olin ensimmäistä kertaa potkukelkalla ulkona!

Kauppareissu oli menestys. Yksin liikkumisen tuoma vapaudentunne huumasi, ja kaupunkilaisten vointikyselyt liikuttivat. Kassaneiti oli hypännyt toipumisuutisen kuultuaan kansanedustajan kaulaan ja tuttu taksikuski herkistynyt kyyneliin. Jos vakavasta sairaudesta voi löytää jotain hyvää, se on ollut juuri tämä. Maarit Feldt-Ranta on saanut osakseen paljon välittämistä ja rakkautta niin läheisiltä kuin tuntemattomiltakin. Esimerkiksi Annan haastattelun jälkeen hän sai noin tuhat yhteydenottoa. Joistakin on poikinut jopa tuttavuussuhteita.

– On huikea tunne olla näin rakastettu. Olimme tiivis perhe jo ennen tätä, mutta tämä on hitsannut meitä vielä enemmän yhteen. Olen saanut tukea, sympatiaa ja hoitoa. Ei tämä ole ollut rankinta elämässäni, sillä rankempia kokemuksia olivat aikoinaan avioero ja omien vanhempien kuolemat. Vaikeinta on ollut katsoa perheen surua. Nyt tiedän, että on vaikeampaa olla syöpäsairaan omainen kuin syöpäsairas.

Koko perheen syksy ja talvi ovat olleet vuoristorataa. Puoliso jäi töistä pois puoleksi vuodeksi, jotta voisi olla vaimonsa tukena. Lapsia on rauhoittanut, kun he ovat nähneet äidin tsemppaavan. Jokainen voi miettiä, mitä teini-ikäisen päässä liikkuu, kun äiti sairastuu vakavasti.

– Mieleeni on jäänyt Kallen kommentti, kun hän tuli kerran koulusta kotiin ja tervehdin häntä iloisesti. Poika sanoi, että oli aivan ihanaa kuulla pitkästä aikaa sellainen tervehdys.

Toki Feldt-Ranta on kaikkien vakavasti sairastuneiden tapaan miettinyt myös kuolemaa. Omia hautajaisiaankin hän ehti suunnitella, mutta kun tilaisuudesta tuli mielikuvissa liian tunnelmallinen ja liikuttava, hän päätti lopettaa moiset kuvitelmat.

– Aiemmin toivoin eläväni pitkään, nyt toivon eläväni niin kauan, että lapset ovat aikuisia. Elämän pituus ei ole tärkeää, vaan se, että elämä on elämisen arvoista. Olen aiemminkin osannut nauttia arjesta, mutta nyt aivan pienistä asioista on tullut huippuhetkiä. Esimerkiksi sellaisista, kun Kalle tulee pussaamaan koulusta palattuaan tai mustasukkainen Albert-kissamme kääntää tassullaan Michaelin päätä ja hän katsoo kissan sijasta minua.

”Mietin tarkkaan, haluanko olla vielä poliitikko”

Sairausloman alussa poliitikkoa huolestutti, jos uutiset jäivät katsomatta. Mutta pian Feldt-Ranta huomasi, että maailmasta pysyy kärryillä muutenkin. Nyt hän ei edes aio kiriä kaikkia asioita kiinni, vaan keskittyy eduskunnassa isompiin kokonaisuuksiin. Motivaatio on itsetutkiskelun jälkeen korkealla, joten hän on päättänyt pyrkiä eduskuntaan myös ensi kaudelle.

– Minulla on ollut aikaa ajatella. Mietin tarkkaan, haluanko olla vielä poliitikko. Oli hienoa löytää itsestään uudestaan se maailmanparantaja, joka alun perin lähti politiikkaan.

Eduskunnan kuppilan kiihkeisiin väittelyihin ja kiireeseen tottuneelle oli aluksi outoa istua sairaaloiden odotushuoneissa. Siellä oli aikaa miettiä yksinäisiä vanhuksia, lapsiperheiden köyhyyttä tai vaikka sitä, miten hyvää hoitoa Suomessa kaikista puheista huolimatta saa.

– Olen kohdannut varmasti satoja lääkäreitä ja hoitajia, ja minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. Samaa sanoivat monet muut potilaat. Oli ihanaa huomata tämä, sillä minulle oli jäänyt ehkä vähän traumoja äitini saamista syöpähoidoista. On huippua, että Suomessa kuka tahansa saa tällaista hoitoa verovaroilla.

Kuun vaihtuessa sinisessä puutalossa herää onnellinen nainen. Feldt-Rantaa ei haittaa, vaikka kello soi viideltä ja juna-asemalle on rämmittävä lumituiskussa. Jaksaminen töissä ei huoleta, sillä hän on aiemminkin osannut löytää tasapainon työn ja muun elämän välillä.

– En aio kiihdyttää heti nollasta sataan, mutta palaan kyllä töihin into piukeana. Olen koko ikäni herännyt aina aamuisin mielessäni yksi ajatus: Jes, mitä tänään saankaan tehdä.

Juttu on julkaistu alun perin Annassa 25.2.2010.

Lue myös: 

Maarit Feldt-Ranta saa voimaa suunnistuksesta: ”Nuorena en tajunnut, kuinka paljon rakastan metsää”

Kaksi kertaa syövän selättänyt Maarit Feldt-Ranta: ”Olen niin rakastunut, etten halua vielä lähteä”