Maria Lund sanoo olevansa sitoutuvaa sorttia. – Rakastan rakastaa.
– Rakastan rakastaa. Olen sitoutuvaa sorttia, Maria Lund sanoo.
Julkkikset

Erojen jälkeen uusperhearjesta nauttiva ja häistä haaveileva Maria Lund: ”Jokaiseen suhteeseen olen mennyt täysillä”

Taiteilijavanhempien tytär Maria Lund tottui lapsuudenkodissaan halitteluun, pusutteluun ja siihen, että rakastamisesta puhuttiin ääneen. Samaa hän on etsinyt omista parisuhteistaan. Nyt kohdalle on osunut aarre.
Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Mirva Kakko

Maria Lund on herännyt uuteen päivään hyväntuulisena. Niin kuin lähes joka aamu. Hän sanoo olevansa ”ärsyttävän aurinkoinen aamuihminen”.

Jo seitsemän aikaan tuore uusperheen äiti seisoi lieden ääressä kyselemässä unisena sängyistä kömpivältä pesueelta, mitä saisi olla aamupalaksi: kaurapuuroa vai kenties paistettuja munia?

Maria sanoo nousevansa aamuisin avoimin ja tyytyväisin mielin: Kaikki on mahdollista. Mitä tahansa voi tapahtua. Elämä on ihanaa.

Juuri nyt elämä onkin ihan poikkeuksellisen ihanaa. Maria muutti helmikuussa kahden lapsensa, Jyrin, 9, ja Laran, 5, kanssa Porvooseen uuden miesystävänsä ja tämän teini-ikäisen pojan luo. Suhde joutui heti koetukselle, kun korona pakotti porukan pysymään neljän seinän sisällä.

Mutta seinät eivät kaatuneet päälle. Jo nyt tuntuu, että he kaikki viisi ovat yhtä suurta perhettä.

”Suhtaudun jokaiseen työtehtävään kuin koe-esiintymiseen”

”Näin jo varhain, millaista vapaan taiteilijan työ on. Vanhempani olivat oopperalaulajia, ja välillä talous oli tosi tiukoilla. Ajattelin, etten ikinä itse lähde samalle alalle.

Lapsena halusin balettitanssijaksi. Lukion jälkeen minun oli kuitenkin tarkoitus opiskella lakia ja päätyä diplomaatiksi. Mutta kun tuli aika kirjautua yliopistoon, peruutin viime hetkellä ja muutin synnyinmaastani Saksasta Suomeen. Hoksasin, että estradilla saan olla sekä balettitanssija että juristi.

Olen tarkka ja kunnianhimoinen työssäni, haluan antaa aina kaikkeni. Tiedän jo, että osaan. Sitä ei tarvitse enää erikseen todistaa. Silti suhtaudun jokaiseen työtehtävään kuin koe-esiintymiseen: yleisössä saattaa olla joku, joka etsii näyttelijää johonkin seuraavaan produktioon.”

Lue myös: Maria Lundin vinkit kotikaupunkiinsa Porvooseen: parhaat pizzat, herkut ja puodit

Maria Lund: ”Olen vähän kateellinen niille, jotka saavat kuukausipalkkaa”

”Täytin toukokuussa 37 ja tiedostan, että prinsessaroolit ovat kohta takanapäin. Onneksi hyviä rooleja kirjoitetaan nykyään myös vähän varttuneemmille naisille. Käsikirjoittajat ymmärtävät, että nainen on kiinnostava senkin jälkeen, kun hän täyttää 30. Silloinhan ihmisellä alkaa vasta olla rohkeutta olla oma itsensä.

Lapsena kävin piano- ja harpputunneilla, mutta laulamista en ole varsinaisesti opiskellut. Työ on opettanut, ja vanhemmiltani sain aikoinaan hyvät eväät. Yksi parhaista ohjeista tuli äidiltä: ’Katsomossa on maksavaa yleisöä. Heidän eteensä ei mennä pelleilemään.’

Olen kieltämättä vähän kateellinen niille, jotka saavat kuukausipalkkaa. Etenkin silloin, kun pitää neuvotella lainasta. Freelancerina minulla on jatkuva huoli toimeentulosta. Vaikka näytteleminen on kivaa, se ei ole harrastus. Se on työtä, jonka avulla saan laskut maksetuksi. Välillä on pakko kitsastella ja syödä perunavelliä.”

Maria Lund sanoo, että lavalla arkuus katoaa. – Se on valtavan vapauttavaa.

– Lavalla arkuus katoaa. Se on valtavan vapauttavaa, sanoo Maria Lund.

Ujo ja arka tarkkailija

”Menetin vanhempani varhain. Äitini Tamara kuoli 2005 ja isä Alexandru viisi vuotta myöhemmin. Onneksi he ovat läsnä valokuvissa ja kaitafilmeissä.

Katselen usein lapsuuskuviani, joissa nappisilmäinen tyttö touhuaa prinsessamekoissa. Minulla on äidin puolelta isoveli Tero, mutta hän on minua kuusitoista vuotta vanhempi, joten kasvoin käytännössä ainokaisena.

Kiltti ja tunnollinen suorittaja kun olin, vanhempien ei tarvinnut ikinä kysellä läksyjen perään. Tein mukisematta kaiken, mitä käskettiin. Olin myös tosi ujo ja arka, tarkkailija. En edelleenkään ole porukassa se äänekkäin. Mutta olen tehnyt töitä sen eteen, etten vetäytyvyydessäni vaikuttaisi muiden silmissä kovin oudolta. Lavalla arkuus katoaa. Kun saan roolivaatteet päälleni, voin olla joku muu ja tehdä mitä tahansa. Se on valtavan vapauttavaa.”

Äiti oli päätökset tekevä perheen pää

”Syntyessäni isäni oli 35- ja äitini 42-vuotias. Iän puolesta äiti olisi siis voinut olla isoäitini. Lapsena en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta murrosikään tullessa tajusin, että äiti ei ehkä ole kaikessa ihan kartalla.

Äidille oli vaikea paikka, kun 16-vuotiaana aloin seurustella. Hän kieltäytyi näkemästä, että hänen pikkutytöstään oli kasvamassa nainen. Poikaystäviäni hän kutsui kirjeenvaihtotovereiksi tai ihan vaan ystäviksi.

Omat lapset halusin tehdä nuorempana kuin äiti, jottei välillemme tule niin isoa sukupolvien välistä kuilua.”

Tilanne kulminoitui, kun olin silloisen saksalaisen kihlattuni kanssa käymässä Suomessa. Talo oli täynnä sukulaisia ja kaikki makuuhuoneet varattu, joten ehdotin, että voisimme nukkua samassa huoneessa. ’Ei tule kysymykseenkään!’ äiti kauhistui. ’Mitä pojan vanhemmatkin ajattelisivat?’ Silloin minulla keitti yli ja läväytin faktat tiskiin. Seurasi dramaattinen kohtaus, jossa huudettiin ja itkettiin puolin ja toisin. Suomea ymmärtämätön poikaystäväni katseli silmät pyöreinä vierestä. Lopputuloksena saimme yöpyä yhdessä.

Oopperalavoilla äiti oli tähti, kotona hän oli ihan eri ihminen. Mutta kyllä äiti oli perheen pää, hän teki kaikki päätökset. Isälle se sopi.”

Maria Lund: ”Välillä tuntuu, etten ikinä yllä äidin tasolle”

”Olisipa minussa yhtä paljon voimaa ja rohkeutta kuin äidissä! Välillä tuntuu, etten ikinä yllä äidin tasolle. Toisaalta, silloin kun tulee olo, että tähän en pysty, ajattelen äitiä. Jos hän pystyi, miksen minäkin. ’Kaikki järjestyy, kun järjestetään’, hänellä oli tapana sanoa.

Omat lapset halusin tehdä nuorempana kuin äiti, jottei välillemme tule niin isoa sukupolvien välistä kuilua. Olin 28, kun esikoiseni syntyi. Mutta en minäkään ymmärrä kaikkia nykylasten tietokonepelejä, muuvseja ja lyhenteitä.

Tyttäreni haaveili juuri, että olisipa sellainen vekotin, jonka avulla voisi siirtää muistoja aivoista toiseen. Hän haluaisi nähdä muistikuviani vanhemmistani. Näen Jyrissä paljon isääni. Hän on semmoinen sylipoika, jota saa paapoa ja passata mielin määrin. Hän osaa mitä suloisimmin pyytää, että toisitko äiti vielä yhden lasin maitoa. Vahvatahtoinen Lara taas muistuttaa äitiäni. Hän ottaa tilansa.

Maria Lund vanhempiensa Tamara Lundin ja Alexandru Ionitzan kanssa vuonna 1992.

Maria Lund vanhempiensa Tamara Lundin ja Alexandru Ionitzan kanssa vuonna 1992.

Meillä oli isän kanssa äidin hoitoon liittyviä erimielisyyksiä, mutta ne ehdittiin onneksi sopia ennen kuin isä menehtyi. Saattohoidin molempia ja yritin pitää heitä hengissä tunkemalla ravintoa ja vettä suuhun, etteivät he kuihtuisi. Siitä on jäänyt ikuinen trauma. Olen edelleenkin koko ajan tuputtamassa ruokaa läheisilleni.”

Maria Lund: ”Alastomuus ei hämmennä minua”

”Haaveeni balettitanssijaksi ryhtymisestä tyssäsivät kasvupyrähdykseen. Venähdin jo 11-vuotiaana tämän mittaiseksi, liki 170-senttiseksi. Sain myös naiselliset muodot hyvin varhain, mikä oli baletin kannalta ongelmallista. Minut siirrettiin ammattiin tähtäävästä ryhmästä harrastajiin, ja koin sen alentavana. Siirryinkin sitten hiphopiin ja moderniin jazz-balettiin.

Teininä ikäistään vanhemmalta näyttäminen oli hyvä juttu. Miesten huomio oli aluksi imartelevaa, sitten ymmärsin sen aiheuttavan myös vaaran paikkoja. Aika äkkiä opin kiertämään ne.

Kroppatyyppini on sellainen, että jos paino nousee, kilot jakautuvat tasaisesti joka paikkaan. Olin pyöreämpänäkin ihan hyvän näköinen, mutta itselleni se aiheutti ahdistusta. Ei ollut kivaa mennä teininä ostamaan rintaliivejä erikoisliikkeestä, kun tavallisista kaupoista ei löytynyt omaa kokoa. Vieläkin tekee joskus mieli pukea tuplaliivit, että povi olisi pienempi.

Alastomuus ei enää minua hämmennä. Hair-musikaalin yhdessä kohtauksessa esiinnyin ylävartalo paljaana. Jos joku kuvitteli, että minulla on pyöreät kiinteät rinnat, pettyi. Raskaudet ja nuoruuden painojojoilut ovat tehneet tehtävänsä.

Kroppa on ihmisen kuori ja asunto. Jos elämässäni jokin asia on ollut huonosti, se on näkynyt suhtautumisessani vartalooni. Sitä joko laiminlyö tai kurittaa. Nyt, kun tunnen olevani hyväksytty ja rakastettu, minun on helppo tykätä itsestäni. Virheineni ja puutteinenikin. ”

Lue myös: Maria Lund hurahti HIIT-treeniin: ”Minä lankutan ja lapset ovat selässä”

Tyhmän kanan leima

”Äidin ystävä, mallitoimiston johtaja Marjo Sjöroos, houkutteli minut osallistumaan Suomen neito -kisaan 2002. Hän sanoi, että se voisi poikia monenlaisia töitä. Ja poikikin. Siihen asti olin ollut julkisuudessa vain vanhempieni mukana. Nyt huomio kohdistui minuun.

Äidistä ei tässä asiassa ollut juuri apua. Hän oli sitä mieltä, että kaikki julkisuus on hyvästä. Mutta silloin, kun äiti oli nuori nouseva iskelmätähti, julkisuus oli ihan toisenlaista.

Maria Lund ei perusta ryppyvoiteista. – Levitän kasvoille ja vartalolle kaupan halvinta oliiviöljyä. Se ajaa asiansa.

Maria Lund ei perusta ryppyvoiteista. – Levitän kasvoille ja vartalolle kaupan halvinta oliiviöljyä. Se ajaa asiansa.

Missikisojen imussa osallistuin valikoimatta kaiken maailman haastatteluihin ja tv-ohjelmiin. En osannut yhtään varoa sanojani. Joonas Hytösen tv-show’ssa menin niin hämilleni, että vain hihitin enkä osannut lausua mitään järkevää.

Tyhmän kanan leima jäi riesaksi joksikin aikaa. Jouduin jatkuvasti todistelemaan, että osaan muutakin kuin olla nätti. Opin asettelemaan sanani huolellisemmin. Pitkän aikaa olin tosi tiukka ja annoin vain työhön liittyviä haastatteluja. Nyt uskallan taas jo vähän relata julkisuuden suhteen.”

Karsin tarjokkaista ne, joiden elämäntyyli ei sovi omaani. En pidä liiasta alkoholin- käytöstä, ja miehen pitää rakastaa lapsia ja eläimiä.”

Maria Lund: ”Jokaiseen suhteeseen olen mennyt täysillä”

”Lapsuudenperheessäni oli valtavasti rakkautta. Vanhemmat rakastivat toisiaan ja minua ja antoivat sen näkyä. Meillä halittiin ja pusuteltiin ja kerrottiin tunteista myös sanoin. Samaa olen tavoitellut omissa parisuhteissani.

Rakastan rakastaa. Olen sitoutuvaa sorttia, jokaiseen suhteeseen olen mennyt täysillä. Ensimmäisen kihlaukseni purkauduttua avioiduin 22-vuotiaana näyttelijäkollegani kanssa. Silloin uskoin, että this is it, tässä on loppuelämäni kumppani. Liitto päättyi eroon viisi vuotta myöhemmin. Lapset syntyivät avoliitossa muusikkomiehen kanssa, mutta sekään suhde ei kestänyt.

Virheeni oli, etten aina pitänyt kiinni mielipiteistäni ja tuonut niitä julki. Aloin käydä keskusteluja omassa päässäni: jos sanon näin, hän vastaa noin. Lopulta en viitsinyt enää avata suutani. Vaikka kuinka luulee tuntevansa kumppaninsa, toisen ajatuksia ei voi lukea. Koskaan ei voi varmasti tietää, mitä hän vastaa. Siksi kannattaa aina edes yrittää puhua. Muuten etäännytään.”

Uusi rakkaus löytyi netin seuranhakupalstalta

”Puolitoista vuotta sitten laitoin ilmoituksen netin seuranhakupalstalle. Tällä elämänkokemuksella osaan jo tunnistaa vaaran merkit ja karsin tarjokkaista ne, joiden elämäntyyli ei sovi omaani. En pidä liiasta alkoholinkäytöstä, ja miehen pitää rakastaa lapsia ja eläimiä.

Jussi täytti nämä vaatimukset. Vastatessaan ilmoitukseeni hänellä ei ollut hajuakaan, kuka olen ja mitä teen. Jussi on itse ilmailualalla. Ensimmäisessä puhelussa sanoin vain, että tänään menen iltavuoroon töihin. Paremmin tutustuttuamme kutsuin hänet seuraamaan näytöstä. Ajattelin, että on parasta lyödä kaikki faktat tiskiin: tällainen olen yksityisesti ja tämä on julkinen minäni. Jussi hyväksyi koko paketin. Hän on oikea aarre!

Jussissa minuun teki vaikutuksen muun muassa se, miten hyvä isä hän on pojalleen. Helmikuussa muutin lapsineni heidän luokseen Porvooseen ja meistä tuli uusperhe. Oli tietysti valtava muutos, kun heidän kahden miehen huusholliinsa pamahti tällainen porukka.”

Maria Lund: Tahtoisin vielä naimisiin

”En ole Jussin pojalle äitipuoli, vaan ihan vaan Maria. Kohtelen häntä samalla tavalla kuin omia lapsiani. Välillä joudun varjelemaan häntä nuorempien sisarusten liialliselta huomiolta. Nyt tuntuu, että kaikki ovat löytäneet paikkansa perheessämme.

Joissakin suhteissa olen tuntenut itseni yksinäisemmäksi kuin ollessani oikeasti yksin. Nyt rinnallani on ihminen, johon voin luottaa täysin. Kummankaan ei ole tarvinnut tehdä isoja kompromisseja. Meillä on yhteiset unelmat ja samanlainen käsitys siitä, miten arkea pyöritetään. Saan viimein tuntea samaa lämpöä ja läheisyyttä, jota vanhempieni välillä oli.

Naimisiin tahtoisin vielä mennä, mutta lapsia en halua lisää. Sain omien lisäksi bonuslapsen ja lisäksi meillä on koira ja kissa. Eiköhän se riitä.”

Maria Lund, 37

Työ: Laulaja ja näyttelijä.

Asuu: Porvoossa.

Perhe: Kaksi lasta, avopuoliso ja tämän poika.

Ajankohtaista: Esiintyy Helsingin kaupunginteatterin musiikkikomediassa Päiväni murmelina.

Kuka historiallinen henkilö olisit?

Ehkä tylsästi joku kamarineito tekemässä ristipistotöitä ikkunan ääressä.

Kenet kutsuisit päivällispöytään?

Ystäviä, vanhoja ja uusia ilman ikärajaa. Kun lapsia on mukana, syntyy ihana sekamelska ja elämöinti.

Kuka oli nuoruuden/lapsuuden idolisi?

Frederic Chopin, Bon Jovi ja Billie Holiday. Olen aina ollut musiikin suhteen kaikkiruokainen.

Kehen historialliseen henkilöön haluaisit tutustua? Joidenkin sammakoiden iho on myrkyllinen. Haluaisin tavata sen kaverin, joka ensimmäisenä kävi lipaisemassa niitä. Voisin sitten neuvoa, ettei kieltä kannata tunkea ihan joka paikkaan.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 40/2020

X