Julkkikset

Marja Hintikka ei syö semipullaa vaan mieluummin kolme lempparileivostaan: ”Suhteeni ruokaan on aina ollut terve”

Toimittaja Marja Hintikan keittiössä kokataan paljon ja terveellisesti ja sotkeminenkin on sallittu. Marjan suhtautuminen ruokaan on aina ollut mutkatonta ja kiihkotonta. Siitä hän on kiitollinen, ja kiitos kuuluu äidille.

Teksti:
Riina-Maria Metso
Kuvat:
Heli Hirvelä/Otavamedia

Marja Hintikalla ei koskaan lapsena ollut karkkipäivää, vaan herkkuja syötiin milloin tahansa.

Toimittaja Marja Hintikan keittiössä kokataan paljon ja terveellisesti ja sotkeminenkin on sallittu. Marjan suhtautuminen ruokaan on aina ollut mutkatonta ja kiihkotonta. Siitä hän on kiitollinen, ja kiitos kuuluu äidille.

Banaania, mustikkaa, avokadoa ja puntti persiljaa. Marja Hintikan aamu alkaa aina samanlaisella smoothiella. Reseptin hän sai vuosia sitten silloisen treeniryhmänsä ohjaajalta. Blenderi surisee aamuseitsemältä, ja useimmiten sitä käyttää Marjan aviomies Ile Uusivuori.

– Persilja on rautapitoista ja mustikka suomalaista superfoodia. Olen kiitollinen aamun työnjaosta, sillä olen itse aika koomassa siinä kohtaa. Minulle on kuitenkin tärkeää, että syömme jo aamiaisen yhdessä perheenä.

Aamiaispöydässä on aina myös puuroa, leipää ja keitettyjä kananmunia. Ruoan terveellisyyden lisäksi Marja vaalii ruokahetkien säännöllisyyttä. Hän syö ateriat aina samaan aikaan.

– Ruokarytmi on hyvä indikaattori sille, miten ihminen muuten voi. Luonnollinen nälän ja kylläisyyden tunne kehossa vaatii rytmin. Sitä vähätellään kulttuurissamme, vaikka se vaikuttaa kaikkeen muuhun, Marja sanoo.

Ruokafilosofia on vain vahvistunut lasten saamisen jälkeen.

– Olen varmaan epäonnistunut tuhannessa asiassa äitinä, mutta kotiruoan tekemisessä ja ruokarytmissä en ole. Pidän kynsin ja hampain kiinni siitä, että syömme yhdessä perheen kanssa. Terveellisesti ja säännöllisesti syöminen vaatii aika paljon työtä, mutta sen työn haluan tehdä.

Marjalle hyvään ruokakulttuuriin liittyy olennaisesti myös se, että kaikki kokkaavat. Jos Marjan kolmevuotias kysyy, saako hän auttaa ruoanlaitossa, Marja ottaa hänet aina mukaan.

– Silloinkin, kun olen väsynyt ja olisi helpompi huitaista päivällinen itse kasaan.

Keittiön siisteys on Marjalle toisarvoista.

– Siellä eivät pinnat kiillä, mutta siellä tehdään paljon ruokaa. Haaveilen, että jonain päivänä jaksaisin taas väkertää itse vaikka susheja. Nyt en jaksa, vaan pyöritän noin viittä reseptiä eestaas. Tai siltä ainakin tuntuu.

Ei kiellettyjä ruokia

Marjan suhtautuminen ruokaan on aina ollut mutkatonta ja kiihkotonta. Siitä hän on kiitollinen, ja kiitos kuuluu äidille.

– Olin kotihoidossa, ja äiti laittoi aina kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Leivoimme myös usein. Meillä ei ollut kiellettyjä ruokia, eikä äiti tarkkaillut syömisiään. Siksi suhteeni ruokaan on aina ollut terve eikä ikinä kompleksinen. Tässä asiassa ihmiset eivät ole samalla viivalla. Minulle se on ollut helppoa, koska se on tullut täysin annettuna.

Kotikeittiössä valmistuu karjalanpaistin ohella makaronilaatikkoa, liha-, bataatti- ja kanakeittoja ja wokkiruokia. Olipa ruoka mitä hyvänsä, Marja panostaa sen maustamiseen. Maustearsenaalista löytyy pelkästään suoloja kymmeniä erilaisia, kuten vaniljasuolaa, ruususuolaa ja useimmiten käytössä olevaa puhdistamatonta, harmaata merisuolaa. Lempimausteita ovat timjami, korianteri ja minttu.

– Kaikissa lempiasioissani on minttua: se toimii niin jälkiruoissa, jäätelössä kuin mojitoissakin.

Mallia Italiasta

Maustamisen taidossa voisimme ottaa oppia italialaisilta, sanoo Marja.

Taannoin hotelliaamiaisella hän seurasi italialaisseuruetta, joka ripotteli tarkkaan valitut mausteet keitettyjen kananmunien päälle.

– He pysähtyivät joka ruoan äärelle miettimään, mitäs tämä kaipaa. Niin pitäisikin toimia, jos haluaa saada elimistön nauttimaan ruoasta. Maustamiseen kannattaa panostaa jopa työpaikkaruokalassa.

Italiasta ovat myös Marjan herkullisimmat ruokamuistot. Mieleenpainuvimman ”ruokahekumointimatkan” hän teki Marchen maakuntaan. Ystävän suositteleman ravintolan osoite johti syrjäseudulla sijaitsevan vanhan rakennuksen pihaan. Se näytti navetalta. Mutta kun ovet avattiin, sisältä paljastuivat valkoisin liinoin peitetyt pöydät ja tarjoilijat valkoisissa käsineissään. Marja tilasi kahdeksan ruokalajin menun, jossa oli mukana pasta bolognese – hänen elämänsä parhain.

–Pasta oli ohutta, itse tehtyä spagettia, ja kastiketta oli muhitettu luultavasti viikon verran punaviinissä. Mietin, miten bolognese voi olla niin hyvää! Odotin arkiruokaa, mutta se olikin jotain taivaallista. Ja vaikka ruoka ja ravintola olivat Michelin-tasoa, italialaisessa syömisessä on aina mutkattomuuden tuntu.

Ei semipullaa, vaan leivoksia

Suomalaisissa ravintoloissa Marjalla on ”perusläppä”, kun tarjoilija pyytää juomatilausta.

– Juon oikeastaan aina vettä ruoan kanssa, mutta silloin harvoin, kun tilaan viiniä, sen rotevuus on tärkeintä. Pyydän aina: ”Haluan teidän tuhdeinta punaviiniänne, ei väliä vaikkei se sopisi tämän ruoan kanssa.”

Sama filosofia Marjalla on herkkujen suhteen.

– En syö semipullaa, vaan lempparileivokseni – tai ehkä kolme. Oikein henkisesti istahdan niiden herkkujen päälle ja nautiskelen. Lempileivokseni on ranskalainen marenkisitruunaleivos. Ja vaikka söisin kuinka hyvää käsintehtyä suklaata, palaan aina Fazerin siniseen. Siinä on ikiaikainen lapsuusmaku.

Vain riittävä uni puuttuu

Juuri nyt ravintolaelämyksille ei ole liiemmin aikaa. Tanssii tähtien kanssa -ohjelman harjoitukset ovat tehneet Marjan ruuhkavuosiarjesta tavallistakin kiireisempää.

– Jääkaappi on lastattu täyteen valmisaterioita ja pakastin pursuaa kalapuikkopaketteja. Välillä voi mennä sieltä, missä aita on matalin, ja palata sitten ruotuun.

Tanssieväissä Marja on ottanut avuksi rutiinin. Joka ilta hän huolehtii, että jääkaapissa on valmiina itse maustettuja kanafileitä, joiden pinnat hän on paistanut pannulla kiinni, ja laittanut fileet sitten uuniin muhimaan vartiksi.

– Aamulla kokoan mukaan nopean kanasalaatin eväsrasiaan. Lisäksi pakkaan mukaan banaanin ja proteiinipatukan. Kompensoin vähiin jääviä yöuniani terveellisellä ruoalla, olen tehnyt niin nyt jo vuosia. Kun jonain päivänä saan unetkin kondikseen, silloin voin todella hyvin.

X