Minka Kuustonen ottaa itselleen omia hetkiä istumalla kahvilassa sekä kuuntelemalla podcasteja ja äänikirjoja.
Minka Kuustonen ottaa itselleen omia hetkiä istumalla kahvilassa sekä kuuntelemalla podcasteja ja äänikirjoja.
Julkkikset

Minka Kuustonen elää miehensä Aku Sipolan kanssa onnellista perhe-elämää: ”Vanhemmuutemme on hyvin tasavertaista”

Näyttelijä Minka Kuustonen saattoi ennen näännyttää itsensä tiukalla työtahdilla. Nykyisin tärkeintä on löytää joka päivä leikkiaikaa kolmevuotiaan pojan kanssa. Minka ja hänen näyttelijämiehensä Aku Sipola ovat jakaneet lapsenhoitovastuun ja kotiaskareet alusta asti hyvin tasaisesti.
Teksti: Anneli Juutilainen Kuvat: Sampo Korhonen ja Minka Kuustosen kotialbumi

Poikki. Nauhoitukset oli keskeytettävä. Tunteet nousivat pintaan, itkun pidättäminen ei onnistunut.

Tunnemyrskyn jälkeen Minka Kuustonen, 35, keräsi itsensä ja syventyi uudelleen rooliinsa, joka kolahti hänen tunteisiinsa syvemmin kuin ehkä mikään muu työ koskaan aiemmin.

Minka esittää Armi Aavikkoa Ylen heinäkuussa julkaistavassa 20-osaisessa radiokuunnelmassa, jossa käsitellään Armin elämää vuoden 1977 Miss Suomeksi kruunaamisesta siihen asti, kun hän menehtyi 43-vuotiaa­na vuonna 2002. Kuunnelman on kirjoittanut Kati Kaartinen ja ohjannut Antti Leino.

– Ennen tätä en tiennyt Armin elämästä juuri muuta kuin biisejä ja lööppejä, mutta nyt olen päässyt syventymään hänen luonteeseensa. Miten sydämeenkäypä ja hurmaava, aito tyyppi hän olikaan. Hän tahtoi ihmisille hyvää. Armin kohtalo oli hyvin traaginen.

Kuunnelman tekeminen eroaa tavanomaisesta näyttelijän työstä, sillä nyt Minkalla ei ole käytössään kaikkia näyttelemisen elementtejä. Armin olemus täytyy tavoittaa pelkästään äänen avulla, ilman eleitä tai ilmeitä.

Pari vuotta kestäneen äitiysloman jälkeen työnteko tuntuu Minkasta nyt erityisen kutkuttavalta. Koronapandemiasta huolimatta hänellä on takanaan työntäyteiset kuukaudet. Paraikaa televisiossa pyörivät MTV3-kanavan Suurmestari ja Hotelli Swan Helsinki -sarjan toinen tuotantokausi Cmorella.

– Luulin haluavani nopeasti lapsen syntymän jälkeen takaisin töihin. Kävikin niin, että en halunnut edes ajatella töitä ensimmäiseen vuoteen. Onneksi keskityin poikani vauva-aikaan silloin. Kunnon irtioton jälkeen tuntuu, että minulla on uudenlainen vaihde silmässä.

Nyt Minka kertoo hyvinvointinsa kulmakivistä, joiden avulla hän tasapainottelee pikkulapsiarjen ja luovan työn sekamelskassa.

Minkasta tuli aktiiviliikkuja aikuisena. Potkunyrkkeily on hänen ”rakkauslajinsa”.

Minkasta tuli aktiiviliikkuja aikuisena. Potkunyrkkeily on hänen ”rakkauslajinsa”.  – Olen alkanut lähestyä myös roolejani urheilun kautta. Mietin, mitä lajia roolihahmoni harrastaisi.

”Löysin urheilun riemun vasta aikuisena”

”Löysin urheilun riemun vasta aikuisena. Kävin teininä satunnaisesti lenkillä tai kuntosalilla, mutta en kovin innokkaasti. Olin pitkään pelokas lajien suhteen, joissa voisi tapahtua jotakin ja saattaisin satuttaa itseni.

En kokenut urheilussa onnistumisen tunteita edes lapsena. Koulun liikuntatunneilla minut valittiin aina vikana joukkueeseen. Monet kaverini pelasivat koripalloa, mutta minun mittaiselleni tapille se ei ollut mieluista. Näytteleminen ja teatterikerho päihittivät kaikki liikuntaharrastukset.

Käänne tapahtui vuonna 2013, kun kuvasimme Ylelle Tellus-sarjaa. Rooliani varten minun piti treenata maastopyöräilyä ja ajella pyörällä jyrkkiä portaita alas. Alkuun se oli hyvin pelottavaa, mutta hiljalleen sain kerättyä itseni ja harjoittelemalla rohkaistuin.

Opettelin voittamaan pelkoni. Se tuntui uskomattoman hyvältä. Samalla asenteeni liikuntaa kohtaan muuttui. Se tuntui kuin rakastumiselta. Jollakin tavalla identiteettini muuttui, kun ymmärsin miten voimakas hyvän olon tunne liikunnan avulla oli mahdollista saavuttaa. Sain urheilusta virtaa ja onnellisuutta ihan uudella tavalla.

Jouduin myös mukavuusalueeni ulkopuolelle Hotelli Swan Helsinki -sarjan kuvauksissa. Roolihenkilöni esiintyy tankotanssijana, ja jouduin treenaamaan tämän itselleni entuudestaan täysin tuntemattoman lajin. Olen aina ollut mielestäni kehno tanssija, mutta tartuin haasteeseen innolla.

Ainoa ongelma oli potemani korkean paikan kammo. Tangossa ei kivuta kovin korkealle, mutta tilanteet, joissa minun piti puristaa tanko jalkojeni väliin ja kaatua taaksepäin, olivat alkuun hyvin vaikeita. Välillä itkin paniikista, mutta onnistuneen suorituksen jälkeen helpotuksesta. Oli hienoa huomata, miten oma kroppani alkoi pikkuhiljaa toimia ja taipua.

Nykyisin nautin urheilusta, ulkoilusta ja itseni haastamisesta valtavasti. Käyn juoksemassa ja kuntosalilla, mutta varsinainen rakkauslajini on potkunyrkkeily.”

– Kylmä vesi tekee hyvää keholleni ja auttaa sitä palautumaan, sanoo avantouintiin ihastunut Minka Kuustonen.

– Kylmä vesi tekee hyvää keholleni ja auttaa sitä palautumaan, sanoo avantouintiin ihastunut Minka.

”Yritän harjoitella lepäämistä”

”Treenaan dynaamisia lajeja ja olen tehokas. Nautin siitä, kun voin vetää suoritukseni täysillä niin töissä kuin harrastuksissakin. Olen mestariaikatauluttaja ja yritän tunkea mahdollisimman paljon asioita päiviini.

Viime aikoina olen huomannut, että palautuminen ja lepo puuttuu arjestani. Sen seurauksena mieleni ei aina pysähdy. Välillä akku loppuu totaalisesti.

Haluan opetella kestävämmän elämäntavan. Nyt yritän harjoitella lepäämistä ja joutenoloa, vaikka en ole kummassakaan kovin hyvä. Raivaan väkisin päiviini hetkiä, jolloin minun ei tarvitse olla tekemässä jotakin.

Tänä talvena löysin uuden palautumiskeinon, kun ryhdyin siskoni Iinan kanssa käymään äitimme mukana avantouinneilla. Hän on harrastanut sitä pitkään, mutta vasta nyt todella innostuin lähtemään mukaan. En tiedä, nautinko vieläkään itse avantoon pulahtamisesta, mutta olen huomannut, miten hyvää se tekee keholleni ja mielelleni. Avannon jälkeen tunnen oloni todella rentoutuneeksi.”

”Suurmestari-ohjelma oli hauskin työni ikinä.”, Minka Kuustonen sanoo.

– Suurmestari-ohjelma oli hauskin työni ikinä. Parasta oli heittäytyä täysillä ja luopua itsesuojeluvaistosta, Minka sanoo.

”Työ on intohimoni”

”Olen parhaimmillani innostuessani uusista projekteista. Freelancerina minulla on mahdollisuus päästä tekemään paljon erilaisia hommia. Työnteossa on välillä taukoja ja toisinaan se tekee hyvää. Huomaan kuitenkin voivani parhaiten, kun jokin projekti on päällä tai olen menossa kohti uutta työrupeamaa. Näytteleminen on intohimoni. Rakastan työtäni.

Ennen äitiyttä työnteollani ei ollut rajoja. Olen hyvin tunnollinen, joten usein työskentelyni venyi yömyöhälle. Poikani synnyttyä minun on ollut pakko opetella jakamaan työ- ja vapaa-aikani selkeästi. Päiväkotipäivän jälkeen meillä on yhteistä leikkiaikaa, eikä silloin opetella repliikkejä.

”Ennen äitiyttä työnteollani ei ollut rajoja. Olen hyvin tunnollinen, joten usein työskentelyni venyi yömyöhälle.”

– Lapseni syntymä oli elämäni mullistavin asia, Minka Kuustonen sanoo.

– Lapseni syntymä oli elämäni mullistavin asia.

”Leikkiminen lapsen kanssa on parasta mitä tiedän”

”Minun ja näyttelijäpuolisoni Aku Sipolan poika on nyt kolmevuotias. Heittäydyn helposti leikkeihin. Välillä leikkimisen taitoa pitää palautella mieleen ja muistella, miten tarinaa voi lähteä kuljettamaan eteenpäin. Poikamme on erityisen viehättynyt autoista. Muistan hänen pärisytelleen korkokenkiäni jo alle yksivuotiaana.

Leikin itse hyvin pitkälle ala-asteikään. Rakastin erilaisia roolileikkejä ja tein siskoni kanssa esityksiä, joissa matkimme ihailemiamme henkilöitä kuten Jope Ruonansuuta, Pate Mustajärveä ja Kaija Koota. Loin myös oman mielikuvitusmaailman Playmobileille. Muistan edelleen tunnelman leikkien ympäriltä ja olen säästänyt leluja tähän päivään asti. Nyt lapseni leikkii niillä.

”Lapseni mielikuvituksen ruokkiminen on minulle tärkeä tehtävä vanhempana.”

Poikamme kanssa leikkiessä tärkeintä on yhdessäolo ja se, että voimme ruokkia toistemme mielikuvitusmaailmoja ja luoda jotain yhteistä. Lapseni mielikuvituksen kehittäminen on minulle tärkeä tehtävä vanhempana. Leikkiminen oman lapseni kanssa on parasta mitä tiedän.

Elin pitkään nuoren aikuisen elämää ja 30 vuotta täytettyäni minusta tuntui, että uusi elämänvaihe voisi nyt alkaa. Olen todella kiitollinen, että sain oman perheen. Olen ollut Akun kanssa yhdessä seitsemän vuoden ajan. Seuraamme pienen poikamme kasvua ja kasvatamme häntä yhdessä. Se on suurin ja hienoin tehtävä, jonka olen ikinä saanut.

Vietämme paljon aikaa perheenä yhdessä. Leikimme kotona, ulkoilemme ja teemme retkiä Helsingin lähisaarille tai Nuuksioon.

Vanhemmuutemme on hyvin tasavertaista. Osallistumme lapsen hoitoon ja arkiaskareisiin yhtä paljon. Olemme alusta asti jakaneet pikkulapsiaikaa. Siitä kertoo paljon sekin, että poikamme ensimmäinen sana oli ”äissi”. Se oli yhdistelmä äidistä ja isistä.

Äitiys on opettanut minulle paljon rakkaudesta ja läsnäolosta. Ennen lasta keskityin eniten töihin, mutta nyt minulle on kaikkein tärkeintä yhteinen aikamme perheenä.

”Asumisjärjestelymme tekee minut onnelliseksi”

Joskus otamme Akun kanssa irtiottoja kahdestaan. Se voi olla pieni hotelliloma, illallinen tai kävelylenkki. On tärkeää muistaa raivata aikaa myös parisuhteelle.

Tunnen olevani kaikkein eniten oma itseni ja auki oman sekä lapsuuden perheeni kanssa. Jos jostain syystä satun olemaan itseni kanssa hetken kadoksissa, läheisteni seurassa muistan, kuka olen.

Äitini asuu naapuritalossa ja isosiskoni Iina suoraan yläpuolellani samassa kerrostalossa. Isäni Mikko Kuustonen asuu parin kilometrin päässä. Asumisjärjestelymme tekee minut onnelliseksi, läheiseni ovat aivan vieressäni. Lastenhoitoapua on myös usein tarjolla. Tuntuu ihanalta ajatella, että tulevina vuosina lapseni ja Iinan lapset eli serkukset voivat helposti kipittää portaita toistensa luokse hakemaan leikkiseuraa.”

Minka Kuustonen: ”Vastuullisuus lisää hyvinvointiani”

”Luokittelen itseni ilmastoahdistuneeksi ihmiseksi. Voin paremmin, kun huomioin ekologisuuden omissa valinnoissani. Velvollisuuksiini kuuluu katsoa oman kuplani ulkopuolelle ja puhua vastuullisuusasioiden ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta myös julkisesti. Voidakseni hyvin minun on tehtävä oma osuuteni maapallon hyvinvoinnin eteen.

Joskus tuntuu, että ilmastoahdistukseen on helppo kadottaa itsensä. Harjoittelen tässäkin asiassa sopivan balanssin löytämistä. Välillä täytyy tehdä hankintoja, vaikka ei haluaisi kuluttaa mihinkään turhaan. Onneksi vastuullisia vaihtoehtoja on nykyään hyvin tarjolla.

Lopetin punaisen lihan ja kanan syömisen eettisistä syistä pari vuotta sitten. Testasin silloin lihatonta lokakuuta. Päätin pienentää omaa hiilijalanjälkeäni, ja lihasta luopuminen tuntui tehokkaimmalta keinolta. Sen sijaan syön paljon kalaa ja kasviksia. Rakastan kalaruokia kuten teriyakimaustettua lohta ja sushia. Ne ovat minulle juhlaruokia.

Lisäksi kierrätän kaiken minkä voin. Vältän turhia ostoksia ja hankin kaiken käytettynä tai ostan mahdollisimman vastuullisesti valmistettuja tuotteita ja vaatteita, mieluiten kotimaisilta valmistajilta.

Myös poikamme on omaksunut ekologisia arvojamme. Hänellä on oma pieni kierrätysauto, jossa on lokerot eri jätteille. Hiljattain hämmästelimme, kun hän vei omatoimisesti kartongit oikeaan astiaan. Se herätti minussa toivon: jos kolmevuotias oppii kierrättämään, niin aikuinenkin voi.”

Podcastit ja äänikirjat paikkaavat Minkan korona-aikana kokemaa kulttuurivajetta.

Podcastit ja äänikirjat paikkaavat Minkan korona-aikana kokemaa kulttuurivajetta.

”Podcastit avartavat mieleni”

”Ruokin mieltäni podcasteilla ja äänikirjoilla. Kuuntelen niitä lenkkeillessäni ja siivotessani. Se täyttää hieman aukkoa, jonka olen tuntenut, kun en ole päässyt käymään teat­terissa tai kulttuuririennoissa koronarajoitusten vuoksi.

Olen lukihäiriöni vuoksi hidas lukija. Minun on huomattavasti helpompi keskittyä äänikirjoihin. Niitä kuunnellessani ajatuksia nousee, mieleni avartuu ja luovuuteni herää. Viimeksi kuuntelin Saara Turusen teosta Järjettömiä asioita.

Myös Roope Salmisen podcast Kolme käännekohtaa aukaisi omia pohdintojani. Siinä haastateltava puhuu kolmesta elämänsä käännekohdasta, joista yksikään ei saa olla oman lapsen syntymä.

Ryhdyin mietiskelemään oman elämäni suurimpia käännekohtia. Alkuun huomasin ajattelevani traagisia tapahtumia, jotka ovat sysänneet minut johonkin suuntaan. Kuten sitä, miten 10 vuotta sitten selvisin Tampereella kotitaloni alakerrassa olleessa ravintolassa tapahtuneesta tuhopoltosta, jonka seurauksena kolme nuorta ihmistä menetti henkensä. Tapahtuneen jälkeen muutin nopeasti Helsinkiin. Halusin aloittaa uuden elämänvaiheen.

Heti tätä pohdittuani havahduin ajatukseen: miksi ajattelen ensimmäisenä käännekohdikseni minusta riippumattomia traumaattisia tapahtumia ? Järkevämpää on pohdiskella positiivisia ja aktiivisia asioita, jotka ovat mullistaneet elämäni – kuten liikunnan ilon löytäminen ja näyttelijän uralle hakeutuminen.

Itse omilla teoilla aikaansaadut positiiviset tapahtumat syntyvät yleensä pikkuhiljaa. Silti juuri ne ovat käännekohtia, joilla on kenties kaikkein suurin merkitys. Elämän sävyjä voi muuttaa omilla ajatuksilla.”

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 17/2021.

X