Sairaanhoitajataustainen Varpu Hintsanen koki epävarmuutta, kun hänen koulutuksestaan kysyttiin – ”Pitkä työkokemukseni on minun supervoimani”
Psykiatrinen sairaanhoitaja ja kirjailija Varpu Hintsanen haluaisi muistuttaa nuorempaa itseään, että aina ei tarvitse suunnitella kaikkea etukäteen.
Psykiatrinen sairaanhoitaja ja kirjailija Varpu Hintsanen haluaisi muistuttaa nuorempaa itseään, että aina ei tarvitse suunnitella kaikkea etukäteen.
”Olen kuvassa 25-vuotias ja suorittamassa sairaanhoitajaopintoihin liittyvää harjoittelua Valkeakosken aluesairaalassa. Olin valmistunut lukion jälkeen mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyön lähihoitajaksi. Halusin kuitenkin tehdä töitä lastenpsykiatrian parissa, ja koska siihen vaadittiin korkeakoulututkinto, päätin opiskella vielä sairaanhoitajaksi.
Kuva on siinä mielessä harhaanjohtava, etten ole koskaan tehnyt perinteistä sairaanhoitajan työtä. Työpaikkani ovat aina jollain tavalla liittyneet psykiatriaan ja mielenterveystyöhön.
2000-luvun alussa olin aloittelemassa omaa, aikuista elämääni. Olin ostanut silloisen puolisoni kanssa omakotitalon, ja olimme menossa naimisiin. Minulla oli selkeä käsitys siitä, miten elämäni tulisi menemään: menisin naimisiin, valmistuisin, hankkisin lapsia ja elämä soljuisi mukavasti eteenpäin.
Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin huomaan, ettei elämäni ole moneltakaan osalta mennyt kuvittelemallani tavalla.
Olin nuorempana aika ehdoton ja ajattelin, että elämä on omissa käsissäni. Ehdottomuus ei ole pelkästään huono asia. Se on tuonut mukanaan määrätietoisuutta ja pois alta -asennetta. Nykyään ymmärrän ja hyväksyn kuitenkin myös sen, että vaikka tekisin parhaani, kaikki ei välttämättä mene suunnitelmien mukaan.
Minulta on monesti kysytty titteliäni, kun olen käynyt pitämässä työhyvinvointiluentoja. Silloin mieleeni on noussut ajatus, että pitäisikö minun olla maisteri tai tohtori ollakseni jotakin vai olenko sairaanhoitajana riittävä. Sittemmin olen oivaltanut, että pitkä työkokemukseni ja monipuolinen osaamiseni ovat minun supervoimani ja erityistaitoni.
Oma liki täysi-ikäinen tyttäreni pohtii nyt tulevaisuuttaan. Koetan muistuttaa häntä, ettei hänen tarvitse vielä tietää elämänsä käsikirjoitusta. Haluaisin sanoa nuoremmalle itsellenikin, että älä purista sitä mailaa niin tiukasti vaan ole itsellesi armollisempi. Aina ei tarvitse olla niin pärjäävä tai suunnitella kaikkea etukäteen.”
Varpu Hintsanen, 45, kirjoittaa toista kirjaansa ja pitää mielentaitoihin ja tunnetaitoihin liittyviä luentoja ja valmennuksia. Juttu on julkaistu Annan numerossa 16/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous