Julkkikset

Parisuhteestaan huolehtivat Veeti Kallio ja Jenni Teräväinen: ”Riidat sovimme sähköpostilla”

Muusikko Veeti Kallion, 50, ja hänen puolisonsa Jenni Teräväisen, 40, suhteessa on kuuden vuoden jälkeen edelleen alkuihastumisen tunnelmat. Suhdetta ei keikauta edes se, että Veeti on laittanut korkin kiinni ja Jenni juo joka päivä lasin punaviiniä.
Teksti: Elisa Hurtig Kuvat: Suvi Elo/Otavamedia

Merihirviö, kuningas ja prinsessa Kimalle. Jos muusikko Veeti Kallion ja hänen puolisonsa Jenni Teräväisen kotiin saapuisi yllätysvierailulle, vastassa voisi olla mielenkiintoinen roolivaatteisiin pukeutunut sakki. Perheen roolileikkejä rakastava Aava-tytär vaatii usein koko perhettä osallistumaan leikkeihinsä.

Tai sitten Veeti saattaisi löytyä nelivuotiaan Aavan kanssa lattialta Barbie-nukke molemmissa käsissään ja Jenni terassilta sirkkelin kimpusta.

Tilanne voisi olla toinen, jos Veeti ei olisi kuusi vuotta sitten vahingossa sirkkelöinyt sormestaan palaa irti. Siinä tapauksessa Jenni ei olisi kommentoinut onnettomuuskuvaa Facebookissa, eikä Veeti olisi hoksannut pyytää Jenniä treffeille. Siinä tapauksessa he elelisivät ehkä uraorientoitunutta sinkkuelämää eivätkä olisi yhtä onnellisia kuin nyt.

– Olin kaivannut pitkään omaa joukkuetta, sillä en pelaa joukkuepelejä tai käy äijien saunailloissa. Nyt oma perheeni on minun tiimini ja nautin siitä, Veeti sanoo ja silittää avovaimonsa polvea.

Yllättikö toisessa mikään tutustumisen jälkeen?

Jenni: Veeti näytti ulospäin kovikselta; oli mustat vaatteet ja tatuoinnit. Huomasin kuitenkin nopeasti, että hän on hyvin herkkä sekä kohteliain mies, jonka olen tavannut. Veeti ei jätä koskaan ovea avaamatta muille.

Veeti: Kun olimme seurustelleet jonkin aikaa, Jenni lähti tyttökavereidensa kanssa bailaamaan. Olimme sopineet, että kun tulen keikalta, haen samalla Jennin kotiin. Kun ajoin juhlapaikkaa kohti, pyörittelin mielessäni kauhuskenaarioita siitä, mitä tapahtuu, kun tytöt ovat keskenään ulkona. Kuinka känninen Jenni minua olisikaan vastassa? Kun näin Jennin, hän vaikutti siltä, että olisi ottanut yhden kaljan, vaikka hän ei ole mikään yhden drinkin ihminen. Hämmästyin, että voiko humalassa olla tuollainen. Olen kokenut muutakin.

Sortuminen ei pelota

Veetin kauhuskenaariot eivät olleet ihme, sillä Veeti on kertonut julkisesti alkoholistimenneisyydestään, jota ovat värittäneet myös kovemmat aineet. Hän on kuitenkin kiertänyt korkin kiinni eikä muistele mieluusti vanhoja aikoja.

– Alkoholista tehdään ihan liian iso numero tässä maassa, hän tuhahtaa.

Jenni, mikä sinun suhteesi on alkoholiin?

J: Alkoholi ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Sain jo pienenä maistaa sitä ja todeta sen olevan ihan normaali asia. Minun ei ole koskaan tarvinnut rajoittaa juomistani. Juon päivittäin ruoan kanssa lasillisen hyvää punaviiniä.

V: Se, että Jenni juo punaviinilasillisensa, ei ole minulle ongelma. Eikä myöskään se, että Jennin viinipullot ja siideritölkit ovat meillä kotona esillä.

Eikö sinua pelota, että sorrut?

V: Olen elämässäni sortunut niin monta kertaa, että en enää pelkää sitä. Maailmassa on paljon muitakin asioita, joiden vuoksi pelätä. Olen aikanaan vetänyt muutakin kuin alkoholia. Jos joskus joku läheiseni tai oma lapseni lähtisi sille tielle, tietäisin ainakin, mistä hakea apua tai millä helpottaa oloa.

J: Veetillä on voimakas tahto. Jos hän jotain päättää, sen hän myös pitää. Siksi en pelkää, että hän sortuisi, eikä minun tarvitse tsempata häntä.

Sähköpostisovintoja

Pieni hipaisu polveen ja päälle hellä katse. Alkuihastumisen kerrotaan usein kestävän vuodesta kahteen vuoteen, mutta Jenni ja Veeti näyttävät, että poikkeus vahvistaa säännön. He ovat olleet yhdessä jo yli kuusi vuotta ja kertovat elävänsä edelleen huumavaihetta. Sitä ei voi olla kyyhkyläisistä huomaamatta. Jo ennen kuin Jenni ehtii pyytää, Veeti hakee hänelle takkinsa taskusta nenäliinapaketin, sillä hän tietää, että nuhainen Jenni tarvitsee sitä pian.

Toki he riitelevät. Se, että riitoja ei tulisi, olisi Veetin mielestä jopa huolestuttavaa.

V: Riitelen vain sellaisten kanssa, joista välitän. Riitojen aiheet ovat yleensä arjen pieniä asioita. Kärsin unettomuudesta ja töideni vuoksi pääsen usein vasta myöhään nukkumaan. Jos olen nukkunut huonosti ja nähnyt painajaisia, mikä tahansa asia voi synnyttää aamulla riidan.

J: Olen oppinut, että ennen kuin Veeti on juonut aamukahvinsa, hänelle ei kannata jutella.

Kumpi pyytää anteeksi?

J: Olen huono pyytämään anteeksi, mutta onneksi Veeti osaa sen.

V: En osaa välttämättä valita heti oikeita sanoja, sillä suuttuneena suustani pääsee vain outouksia. Siksi minulle on luontevaa kirjoittaa ajatukseni ylös ja lähettää ne sähköpostitse Jennille. Silloin ehdin rauhassa miettiä sanoja, eikä riita ainakaan pahene.

J: Olen ongelmanratkaisijatyyppi. Jos pääsen jostain yli, jatkan matkaani, enkä enää jää vatvomaan asioita.

V: Jennissä onkin nastaa se, että vaikka meillä olisi ollut kovakin riita, hän ei ole kertaakaan kaivellut vanhoja riitoja tyyliin, että silloin viimeksikin sinä…

Ennen täytyi tilittää

Sen lisäksi, että Jenni ei kaivele vanhoja riitoja, hän ei myöskään halua kehittää niitä turhasta olemalla mustasukkainen. Taiteilijan työssä elämä on epäsäännöllistä: työt ajoittuvat myöhäisiltoihin ja ympärillä pörrää ihmisiä.

V: Suhteemme alussa tulin kerran keikalta suoraan Jennin luokse. Jenni oli katsomassa telkkaria, joten menin hänen viereensä sohvalle. Hämmästyin, kun minun ei tarvinnut alkaa tehdä tiliä illastani. Jennistä oli vain kivaa, että hän sai katsoa telkkaria kainalossani. Ihmettelin, kun hän ei vielä seuraavana aamunakaan alkanut tentata minua. Hän ymmärsi, että olin ollut vain töissä.

Olen ollut suhteessa, jossa kaikki laitteet laitettiin kiinni, kun tulin kotiin, ja minun piti raportoida tarkkaan, missä olin ollut ja kenen kanssa.

J: Suuri mustasukkaisuus olisi Veetin työn vuoksi sietämätöntä. Olemme avoimia. Minun ei tarvitse koskaan udella, että missä olit tai keneltä nyt tuli viesti.

V: Itse olen terveellä tavalla mustasukkainen. Mustasukkaisuus on kuin suola: ruoka maistuu hyvältä, jos suolaa on sopivasti.

Peilaatteko muuten parisuhdettanne entisiin suhteisiinne?

V: En muistele mielelläni vanhoja, mutta osaan olla onnellinen nykytilanteestani. Aiemmin koti oli paikka, jonne en mielelläni mennyt. Nykyään minusta on aina kiva tulla kotiin.

J: Aiemmissa suhteissani olin mustavalkoinen, mutta nyt olen sovittelevampi. Olen edelleen äkkipikainen, mutta kiukunpuuskassani toppuuttelen itseäni: hillitse itsesi, tämä ei ole vakavaa. Ehkä se johtuu siitä, että rakastan toista aidosti.

Yhdessä vanhemmiksi

Neljä vuotta sitten Veeti ja Jenni saivat Aava-tyttären. Kun puhe kääntyy tyttäreen, Veetin suupielet kaartuvat hymyyn. Tytär on tainnut kietoa vanhempansa pikkusormensa ympärille.

– Voisin nykyään listata Barbie-leikit harrastuksekseni, Veeti sanoo, ja hänen hymynsä paljastaa, ettei mies pane sitä pahakseen.

Tie Barbie ja Monster High -maailmaan ei ollut suora. Kun Veeti tapasi Jennin, hän oli sitä mieltä, ettei enää hankkisi lisää lapsia. Edellisessä suhteessa syntynyt Igor-poika saisi riittää. Jenni puhui Veetin ympäri.

J: En koskaan pitänyt itsestäänselvyytenä, että minusta tulisi joskus äiti. Halusin toki lapsia, mutta ajattelin, että yksin en niitä hankkisi. Sitä varten pitäisi löytää sopiva mies. 34-vuotiaana sen viimein löysin.

V: Kuvittelin olevani liian vanha isäksi, joten jouduin miettimään jonkin aikaa, olisiko järkeä lähteä enää uudelle kierrokselle. Jenni on kuitenkin niin ihana nainen, että mieleni muuttui.

Miten Veetin unettomuus sopii yhteen pikkulapsiarjen kanssa?

V: Se on tuonut haasteita, sillä olen ollut huono nukkuja lapsesta saakka. Igor herää aikaisin kouluun, ja Aavakin nousee ylös aamun valjetessa. Huonounisuuteni harmittaa minua lasteni puolesta. Arkena minun on herättävä aikaisin, vaikka olisin nukkunut vähän, ja silloin hermostun helposti.

J: Viikonloppuisin käyn itse aamulenkillä ennen kuin lapset heräävät ja huolehdin sen jälkeen heistä, jotta Veeti saisi edes silloin nukkua muutaman tunnin putkeen. Kun Aava oli pieni, heräilin öisin hänen kanssaan. Onneksi silloin sain itse helposti unen päästä kiinni. Nykyään unettomuus on tarttunut minuunkin.

Onko teihin tarttunut unettomuuden lisäksi muita tapoja toisiltanne?

J: Veeti huomioi koko ajan toisia ihmisiä. Hänestä on käsittämätöntä, että kaupan parkkipaikalla pariskunnat menevät autoon yhtä aikaa. Veeti avaa minulle aina oven. Olen itse ollut touhottaja, joka suorittaa asioita sivuilleen vilkuilematta. Veeti on saanut minut havainnoimaan ympäristöä. Nyt jos menen hissiin ja näen, että joku tulee vielä, jään pitämään ovea auki.

V: Isäni sanoi joskus, että vaikka ei osaisi liikennesääntöjä, kohteliaisuudella pärjää missä tahansa.

Itse puolestani olen Jennin ansiosta tajunnut, että voin olla onnellinen, vaikka en olisi iloinen koko ajan. Aiemmin estin onnellisuuteni sillä, että yritin olla väkisin iloinen. Toki myös iloa tarvitaan, mutta siihen riittää pieni hassuttelu.

Lottovoitto ja lomalle

Ei enää eroja. Niin pari päätti jo suhteensa alkuvaiheessa. He eivät ole enää nuoria, jotka touhottaessaan unohtaisivat pitää suhteestaan huolen.

V: Minun tulee käyttäytyä siten, ettei Jenni halua ketään muuta. Emme halua, että jokin päivä vain huomaamme suhteemme olevan ohi. Merkitsemme kalenteriin kahdenkeskistä aikaa ja kysymme, voisiko mummi hoitaa Aavaa. Silloin menemme esimerkiksi keilaamaan tai hengaamme vain kotona.

J: Parisuhde vaatii aktiivisuutta, ja siitä täytyy huolehtia joka päivä. Teen Veetin onnelliseksi pienillä teoilla. Kun hän tekee pihatöitä, vien hänelle voileivät ja kahvit ulos ja huudan: Tauko! Me olemme myös lääppijöitä: pussailemme ja halailemme paljon.

V: Tapa on tarttunut koko perheeseemme. Tyttärellemme se on niin luontevaa, että kauppareissulla hän saattaa käydä halailemassa myös pultsareita.

Mistä haaveilette?

J: Lottovoitosta!

V: Löhöilimme yhtenä päivänä sohvalla ja haaveilimme. Tulimme siihen tulokseen, että olemme jalat maassa -tyyppejä ja haaveilemme vain siitä, että saisimme pihamme kuntoon. Olisi kiva myös viedä koko perhe lomalle, mutta töiden suhteen elämme kovia aikoja.

Lue myös:

Vappu Pimiä: On itsestäänselvää, että avioliittoni kestää myös pikkulapsiajan haasteet

Näyttelijä Katariina Kaitue: ”Lattialla olevaa pölyä paljon pahempi asia on, jos kotona ei puhuta

Tiinan lapsen isä asuu kadulla: Poika osaa kertoa, että isiä ei voi tavata, koska isi juo alkoholia

X