Ei kannata olla hyvis
Olen perustanut maailmanparannusyhdistyksen. Se järjestää esimerkiksi kierrätystä edistävää Siivouspäivää. Tänä vuonna aiomme yhä enemmän kannustaa ihmisiä hyviin ympäristötekoihin. Ja minä kirjoitan tätä kolumnia Thaimaasta.
Anteeksi. On vaikeaa yrittää olla hyvä. Siksi en voikaan suositella minkäänlaista eettistä elämäntapaa kenellekään. Se on täynnä vaikeuksia.
Ensinnäkin hyviksiä tarkkaillaan ja sakotetaan jokaisesta mokasta. Pahinta on, jos on mennyt julkisesti puhumaan eettisyydestä. Sen jälkeen on vapaata riistaa moralisoinnille.
Kun esimerkiksi kierrätysmuodille uransa omistanut muotoilija Outi Pyy teki Linnan juhliin mekon erään kahvimerkin kertakäyttöisistä kahvikapseleista, sosiaalisessa mediassa älähdettiin. Jos kuka tahansa muu olisi tehnyt mekon tästä materiaalista, siinä ei olisi ollut mitään vikaa. Mutta Outi Pyylle se ei ole sallittua, koska hän on tehnyt niin paljon hyvää ja puhunut siitä.
Jos muut eivät paheksu, omatunto hoitaa saman tehtävän. Minäkin tunnen huonoa omaatuntoa Thaimaan-matkasta lähinnä sen takia, että olen perustanut Siivouspäivän ja yritän parantaa maailmaa. Helpommalla pääsisi, jos ei edes yrittäisi. Voisi olla linjakkaasti vähät välittämättä eettisistä kysymyksistä.
Silloin on täysin hyväksyttävää ajaa autolla, lentää lomamatkoille, asua isoissa asunnoissa ja syödä lihaa. Nämä asiat ovat pahinta, mitä ympäristölle voi tehdä. Mutta niistä ei tarvitse puhua.
Jos kritiikille altistuminen ja soimaava omatunto eivät vielä riitä rankaisemaan hyvistelystä, on ekoelämä lisäksi todella vaikeaa.
Otetaan vaikka kasvissyönti. Proteiiniahan kasvissyöjä saa lähinnä pavuista ja palkokasveista. Ensinnäkin ne maistuvat jauholta. Toiseksi niistä tulee ilmavaivoja. Miksei tästä pieruongelmasta puhuta? Entä sitten se kinkun korvike, seitan. Pahaa! Mutta eihän sitä pelkkiä papuja tarvitse proteiininlähteinä käyttää. Onhan kala! Paitsi että todella eettisiä ovat enää suomalaisten järvien pikkukalat, kun muu on ylikalastettua ja yliviljeltyä.
Kovasti kuitenkin yritän. Ja sitten lipsahdan tänne Thaimaahan. Olen ihan yhtä heikko kuin keskiverto katumaasturijamppa.
Ei minusta ole kovin ekoksi. On vielä pari noloa syytä, miksi en pysty. Yksi on statuksenhalu, toinen kateus. Minäkin haluan näyttää hyvältä ja menestyvältä; haluan ihailua ja statusta. Haluan asua kauniissa isossa asunnossa, kertoa ystävilleni kiinnostavia matkatarinoita ja pukeutua muodikkaasti.
Enkä halua luopua mistään, jos muutkaan eivät luovu.
Muusikko Kanye West piipahti hiljattain lenkokoneellaan Helsingissä juttelemassa suomalaisen vaatesuunnittelijan Sasu Kaupin kanssa ilman, että kukaan moralisoi. Jos kulttuurissamme ihaillaan Kanye Westin tyyppisiä hahmoja, miksi minun pitäisi välttää lentämistä? Jos vaurauden osoittamista ihaillaan, miksi minun pitää asua ekologisesti yksiössä syömässä särkeä ja kärsiä ilmavaivoista? Lapsellista mutta totta.
Ja koko ajan, kun minä loikoilen täällä hiekkarannalla kirjoittamassa pieru- ja statuskysymyksistä, ilmastonmuutos sen kun etenee. Näyttää todellakin siltä, että olemme syöksemässä maapallon vedenpaisumukseen ja nälänhätään.
Ympäristöpiireissä puhutaan jo enemmän vaikutusten kestämisestä kuin estämisestä: siitä miten merenrantoihin pitää rakentaa isoja aallonmurtajia ja miten ilmakehään pitää ruiskuttaa pysyvä sumukerros pienhiukkasia, jottei aurinko lämmittäisi niin paljon. Ankeaa. Mutta niin kauan kuin keskitymme moralisoimaan niitä, jotka edes yrittävät olla hyviksiä, ja jatkamme itse autoilua ja lentelyä, ei muutosta parempaan ole luvassa.
Jos taas haluamme muutosta, on yksi tie ja sinne on lähdettävä yhdessä. Se tie on ilmavaivojen tie. Olen mukana, jos jengi saadaan kasaan.
Kommentit
Kiitos Karoliina sekä pitkästä hyvästä kommentistasi että tuosta Trendi-muistosta! Se oli hyvää aikaa. Tai no, ylämäkiä ja alamäkiä, mutta silti, hieno kolumnistipesti. Katsotaan miten pitkä tästä uudesta tulee.
Kommentit
Ah, mä kyllä kasvissyöjänä olen eri mieltä sen vaivalloisuudesta. Proteiiniahan saa melkein mistä vaan: siemenet, pähkinät (jotka, kun niihin alkaa tutustua, on herkkuja), tofu, seitan, joo ne pavut ja palkokasvit ja sit mikäli maitoa käyttää niin rahkat jne. jne. En koe kasvisruokaa hankalaksi alkuunkaan, vaan herkullisemmaksi ja elävämmäksi :).
Mutta laajemmin: meillä on tämä ilmastonmuutos, ja meillä on tämä kollektiivinen syyllisyys siitä, että emme tee mitään – ehkä vähän banaalia kutsua sitä sukupolvikokemukseksi, mutta jotenkin se aika monien argumenttien alla lepää. Syyllisyyttä helpottaa aina se, että voi osoittaa sormella että TUOKIN tuossa tekee noin, vaikka yritti jotain toista väittää, siitä varmaan ”hyvisten” saama kritiikki. Ja edelleen, omia valintoja on helppo perustella sillä, että muutkin saa – valinnan pohjana ei siis olekaan se, mitä minä punnitsen oikeaksi, vaan se, saanko saman kuin vieressä oleva.
En tiedä miten, mutta jollain ihmeen keinolla ihmisten – ihan koko ihmiskunnan – pitäis lakata osoittelemasta sormella toisia, päättää että se syyllisyys ei lamauta meitä. En tiedä miten. Ilmastolaki on Suomessa tulossa käsittelyyn, loppuvuodesta on Pariisin ilmastokokous. Toivotaan.
Totta! Ilmastonmuutos on sellainen jatkuvasti esillä oleva asia, joka kuitenkin on jotenkin abstrakti ja valtavuudessaan etäinen, mut varmaan pinnan alla vaikuttaa meihin paljonkin. Oon miettinyt miten kylmä sota, ja se miten koko ajan hoettiin miten yhdellä napin painalluksella sekä Venäjällä että USAssa joku pystyy tuhoamaan maapallon 20-kertaisesti ydinpommeilla, niin miten se loi jonkun perusvireen johonkin tajunnan taustalle.
Tää kasvissyönnin vaikeus on varmaan just joku psykologinen jumi, jossa painin tottumuksen kanssa. Kiitos kommentistasi!
Höpsis. Proteiinia minä saan eniten siemenistä, pähkinöistä, quinoasta ja teff jauhosta. Pavuissa sitä on vähemmän. Hummus (kikherneistä tehty) on myös kyllä hyvää ja melko kohtuulisen proteiinipitoinen. Eikä se aiheuta ilmavaivoja ellei se ole väärin tehty. Lisäksi liiallinen proteiininsyönti on terveydelle haitallista, varsinkin huonolaatuiset proteiinit.
Pähkinöitä ja siemeniä täytyy kyllä syödä aika paljon jotta niistä tulisi tarvittava proteiinimäärä? Quinoaa myös? Mutta mitä tuo teff-jauho on?
Hyvä kolumni! Helposti sitä huijaa itseään ajattelemaan, että ”kun en kerran voi onnistua täydellisesti, niin en edes yritä” (tai ainakin esitän, etten edes yritä, jottei kukaan voisi arvostella). Ei ole kuitenkaan mitään hyötyä siitä, että vaipuu ”mä en pysty, voisko joku muu tehdä mun puolesta” -koomaan. Ei kukaan muu voi tulla tekemään arkipäiväisiä valintojani puolestani, enkä voi sysätä huonoista valinnoistani vastuuta jollekin tuntemattomalle taholle, joka on tehnyt ekoelämästä niin vaikeaa.
Härkäpapu on muuten aivan loistava ja erittäin proteiinia sisältävä tuote. Ja voi käyttää jauhelihan korvikkeena.
Mä yritän!
Niin. Sitten on vielä se että lapset ei syö paljon mitään. Jos äiti, ja jopa isä, tykkää jostain papuruoasta niin tykkääkö lapset? Ei meillä ainakaan.
Kaipa tästäkin voi olla montaa mieltä 😀 Omasta mielestäni pavut on hirveän hyvää ihan sellaisenaankin, puhumattakaan hyvänä hummus-tyyppisenä mössönä. Linssejä menisi vaikka kuinka erilaisina kastikkeina. Pähkinöitä voi heittää muun ruuan sekaan. Ah ja sienet, ihan parasta! Ja puolet proteiineista on helppo saada ihan täysjyväviljasta. Vaikea tietysti jos et vaan tykkää kasvisruuasta. Mä aikanaan rakastin liharuokaa, mutta enpä ole kaivannut, eikä ilmavaivatkaan ole kiusannut.
Kyllä mä tykkään kasvisruoasta. Viljasta ja muista vihanneksista. Mut en niinkään noista hyvin proteiinipitoisista pavuista ja palkokasveista, enkä sienistä. Tai tykkään ehkä kerran viikossa, mutten sen useammin. Tykkään tosi paljon myös kalasta ja maitotuotteista saatavasta proteiinista, mutta eettisesti iso osa kaloista ja maitotuotteista on kanssa ongelmallisia.
Loppukaneetti on tämä tuore surullinen uutinen:
http://yle.fi/uutiset/olisitko_valmis_kuluttamaan_vahemman_ilmastonmuutoksen_pysayttamiseksi/6318104
Täällä toinen osa-aikainen kasvissyöjä: suurimman osan ajasta syön juurikin noita papuja ja linssejä. Muutaman vuoden olen nyt alkanut myös syömään kalaa muutaman kerran kuussa. Kalasta en enää luovu. Oikeassa muuten olet: pavut pierettävät. Koska minulla on myös muita ruokavaliorajoituksia, suurimpana laktoosi-intoleranssi, jotka aiheuttavat vatsavaivoja niin kasvisruoan ilmavaivoja lisäävät vaikutukset niiden päälle eivät ole mitenkään kivoja lisiä. Ennen kuin kukaan vegaani ehtii tulla pätemään niin ei, en ole valmis luopumaan lehmänmaidosta ja vaihtamaan sitä pahvilta maistuvaan soijamaitoon.
Pari kuukautta sitten maistoin myös itsetehtyä lihapullaa ja poroleikkelettä. Ne olivat ihan ok makuisia ja varmaan niin hyviä kuin liha vain voi olla. Lihaisa maku ei vain enää vetoa toisin kuin kalanliha, joka on ihanan makuista.
En lentele ulkomaille tai omista autoa. Harkitsen vakavasti muunkin kuin kalanlihan syömisen aloittamista. Monen vuoden kasvisruokavalion jälkeen olen tasaisin väliajoin ollut aneeminen enkä jaksa kiinnittää enää ruokavalioon niin tarkasti huomiota, jotta saan kasvisruokavaliosta varmasti tarpeeksi rautaa. Kalan lisääminen ruokavalioon lopetti aneemiset kaudet.
Minusta on juurikin huvittavaa huudella muille siitä että muut käyttävät muovikasseja tai eivät suostu ostamaan luomua, jos itse lentelee Thaimaahan ja ajelee autoa. On ihan tervettä pistää suuruusjärjestykseen omat ympäristösynnit ja miettiä mistä olisi loogisinta ja hyödyllisintä aloittaa. Ymmärsin kyllä sen, mitä ajoit kolumnissasi takaa: on rasittavaa yrittää olla ympäristöhyvis, jos muut eivät tee mitään ja lisäksi odottavat ympäristöhyviksen olevan täydellinen kaikessa suhteessa. Kuolevaiset harvoin haluavat elää pyhimyksinä. Silti minusta se, että luopuu elämässään eniten ympäristöä kuormittavista asioista, ei ole ylitsepääsemätöntä kenellekään. Ympäristöasiat eivät ole kenenkään yksityisasioita ja siksi onkin outoa ettei lainsäädäntö rajoita esim. lentoliikennettä. Monesti kuulee, että ihmiset selittävät elämäntapaansa sanomalla, että meillä on vain tämä yksi elämä. Siihen on minusta aika vastaanasanomaton argumentti, että meillä on vain yksi ainoa maapallo.
Pakko vielä lisätä, että ihanaa Pauliina että olet taas kirjoittamassa kolumneja naistenlehteen. Luin juttujasi jo Trendistä melkein kymmenen vuotta sitten ja olin pahoillani kun lopetit siellä. Lisää mielenkiintoisia kolumneja kiitos!
Kiitos Karoliina sekä pitkästä hyvästä kommentistasi että tuosta Trendi-muistosta! Se oli hyvää aikaa. Tai no, ylämäkiä ja alamäkiä, mutta silti, hieno kolumnistipesti. Katsotaan miten pitkä tästä uudesta tulee.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous