Kolumnit

Laura Honkasalon kolumni: Piikkiä pyllyyn – olisin rokotuttanut lapseni, jos olisin ehtinyt

Rokotuksista ja lääkärinhoidosta kieltäytyminen on korkeimman tason kermapyllyilyä, kirjoittaa Laura Honkasalo.

Teksti:
Laura Honkasalo

Rokotuksista ja lääkärinhoidosta kieltäytyminen on korkeimman tason kermapyllyilyä, kirjoittaa Laura Honkasalo.

Olin jo hankkinut reseptin lasteni vesirokkorokotetta varten, kun päiväkodissa puhkesikin epidemia. Isoveljen kautta se tarttui kotona olleeseen vuosikkaaseen. Yksikään neliösentti lapsen ihosta ei jäänyt vapaaksi paukamilta. Ne muurasivat silmätkin umpeen, eikä lapsi pystynyt nukkumaan ilman kutinaa vähentävää lääkettä. Samaan aikaan äitien sähköpostilistalla huhuiltiin, kenen luo voisi tulla tartuttamaan lapseensa vesirokon, se olisi hyvä sairastaa pois alta. Minun on erittäin vaikea käsittää, miksi kukaan haluaa lapselleen tieten tahtoen sellaista kärsimystä. Olisin rokotuttanut lapseni vesirokkoa vastaan, jos vain olisin ehtinyt.

Yhdysvaltalainen Tara Westover kuvaa kirjassaan Opintiellä kasvamista fundamentalistiperheessä. Perheen isä on kehittänyt mormoniuskonnosta, maailmanlopun odottamisesta ja kiihko-oikeistolaisuudesta erikoisen elämänasenteen. Perheen seitsemää lasta ei päästetä kouluun eikä lääkäriin, eikä heitä tietenkään rokoteta. Jos tauti iskee, se on Jumalan tahto – kyllin hurskaita Jumala kyllä suojelee. Ainoat lääkkeet, joita perheessä käytetään, ovat äidin valmistamat yrttitinktuurat.

Tara Westoverin vanhemmat olivat hänen lapsuudessaan köyhiä ja kouluttamattomia, mutta tutkimusten mukaan valtaosa Yhdysvaltojen rokotekielteisistä on vauraita, koulutettuja valkoihoisia, joilla on yksityinen sairausvakuutus.

Rokottamisen vastustaminen ei ole Suomessakaan uusi ilmiö. Tehdessäni taustatutkimusta seuraavaa romaaniani varten olen lukenut Kansalliskirjaston kokoelmista 1900-luvun alun lehtiä. Rokotuskeskustelu roihusi kuumana. ”Kansa ylimalkaan ei pane suurta arvoa tautien tarttuvaisuudelle ja pitää yleiset toimenpiteet niitä vastaan melkein turhamaisina. Semminkin vanha kansa luulee riippuvan ainostaan Luojan sallimuksesta, jos tarttuva tauti voittaa jalansijan talossa”, kirjoitti H.A. Hm. Suomen terveydenhoitolehdessä vuonna 1892. Venäjällä riehui isorokko, mutta Sortavalassa ei silti haluttu rokottaa lapsia.

Valeuutisia oli liikkeellä jo 1900-luvun alussa. Antroposofia oli muotia ja suomalaisissa lehdissä kirjoitettiin, että isorokkorokotus sairastuttaa rokotetut sen sijaan että suojelisi. Vain alle puolet lapsista rokotettiin ja vanhempia uhattiin sakolla, jos lapsia ei rokotettaisi. Rokotusten vastustajat kirjoittelivat, että rokotuspakko uhkaa ihmisen vapautta ja itsemääräämisoikeutta.

Tuhkarokko altisti tuberkuloosille, lavantauti uhkasi, eikä penisilliiniä osattu vielä hyödyntää lääkkeenä, silti rokotuksia arvosteltiin kiivaasti. Luonnonparantaja-lehdessä vuonna 1913 nimimerkki Huolestunut äiti vuodattaa, ettei lain nojalla saa vaatia rokottamaan lapsia: ”Eihän toki voi olla tällaista lakia, josta on hyötyä ainostaan rokottajille, lääkäreille ja apteekkareille?” Sellaista lakia äiti ei aio totella. ”Minä luotan kuitenkin omiin näkemiini ja omiin kokemuksiini ja juuri minun velvollisuuteni on suojella ja varjella lastani.”

Sama asenne elää – vanhemmat tietävät paremmin kuin rokotusohjelman laatineet asiantuntijat, mikä on heidän lapselleen parasta.

Rokotuksista ja lääkärinhoidosta kieltäytyminen on korkeimman tason kermapyllyilyä. Britanniassa otettiin huostaan pikkulapsi, jonka äiti halusi lapsen syöpää hoidettavan vain homeopaattisesti. Nykylääketiede on niin kehittynyttä, että harva edes tietää, millaiseksi hoitamaton syöpäkasvain paisuu. Kotilieden lääkärikirjassa vuodelta 1929 on kuva pahanlaatuisesta sarkoomasta, joka on alkanut silmämunasta ja tunkeutunut luiden sekä lihaksien läpi nenään, poskeen ja suuonteloon.

Kehitysmaissa syöpä jää usein edelleen hoitamatta: Afrikassa 198 miljoonaa ihmistä asuu valtioissa, joissa ei ole saatavilla sädehoitoa. Jäykkäkouristukseen kuolee satojatuhansia vastasyntyneitä, sikotautiin menehtyy vuosittain jopa puoli miljoonaa lasta. Unicefin mukaan köyhissä maissa 30 miljoonaa lasta on jäänyt ilman rokotuksia.

Tara Westoverin tarinassa tärkeä itsenäistymisen hetki on se, kun hän parikymppisenä opiskelijana ottaa rokotukset. Hänen vanhempansa ovat aina uskoneet, että rokotukset ovat hallituksen salajuoni ja minkä tahansa vaivan (jopa rei’än kallon luissa) voi hoitaa äidin tekemillä yrttilääkkeillä. Jumala on antanut äidille parantamisen taidon, mutta lääkärit ovat hallituksen kätyreitä, jotka haluavat tuhota maasta puhtaan ja oikean uskon. Kyllä Jumala pitää uskovaisesta huolen.

Laura Honkasalo

Laura Honkasalo on kirjailija, joka harrastaa historiaa ja ompelua.

Anna Lauralle palautetta: laura.l.honkasalo@gmail.com

Lauran aiemmat kolumnit löydät täältä

X