Kolumnit

Näkökulma: Menin maskihalpaan – ja kalliiksi tuli

Maskikauppa voi olla vaikeaa myös yksittäiselle ihmiselle. Aina ei saa mitä tilaa, ja rahatkin saattavat häipyä taivaan tuuliin, kirjoittaa Annan toimittaja Iina Alanko.
Teksti: Iina Alanko Kuvat: iStock

Hengityssuojainten käytöstä ja niiden hyödyllisyydestä arkikäytössä puhutaan nyt paljon. Osa Euroopasta, ehkä jo Suomestakin, ompelee jo kotona omia kasvomaskejaan.

Minä heräsin hengityssuojainasiaan jo koronarajoitusten ensi hetkillä, maaliskuun puolessavälissä.

Kasvomaski.

Osa ihmisistä ompelee kasvomaskeja nyt itse.

Ensimmäinen yritys: en saanut maksamiani maskeja koskaan

Päättelin ensipaniikissa, että koronapandemian huippukautta varten kannattaa nopeasti hankkia laadukkaat hengityssuojaimet valmiiksi ainakin 81-vuotiaalle äidilleni, tyttärelleni ja itselleni. Niitä käyttäisimme sitten, kun ilma olisi sakeanaan koronavirusta eikä ilman maskia voisi liikkua minnekään.

Aloin selata nettiä, ja selvisi, että korkeimman suojatason FFP3-hengityssuojaimia ei ollut saatavilla enää missään tai niitä myytiin vain terveysviranomaisille tai terveydenhoitoalan yrityksille. Seuraavat, FFP2-tason maskit – jotka eivät siis edes anna kunnollista suojaa, mutta ovat tyhjää parempia – olivat myös kortilla, mutta joltain aasialaiselta nettisivustolta onnistuin niitä lopulta löytämään ja tilaamaan.

Lähes 20 euron kappalehinta tuntui korkealta, mutta ajattelin sen tarkoittavan, että maskit ovat todella laadukkaat. Tilasin kuitenkin meille kaikille vain yhdet, äärimmäistä hätätilannetta varten.

Visani tiliotteella näkyy, että 19. maaliskuuta olen maksanut 1808,00 Taiwanin dollaria eli 56,78 euroa. Maskeja ei ole näkynyt eikä pakettia kuulunut perille vieläkään, ja kohta on kaksi kuukautta kulunut.

Toinen yritys toi jo paketin perille

Jatkoin nettisalapoliisin työtäni, mutta taas sama homma: maskit olivat loppu kaikkialta. Sitten onnistuin löytämään brittiläisen, hyvin asialliselta vaikuttavan ja apteekkitavaroihin erikoistuneen nettisivun, jolla vielä oli FFP2-suojia jäljellä. Ongelmana oli, että he postittivat tuotteitaan vain Britteinsaarille.

Ei kun puhelu sukulaistytölle Lontooseen. Voisiko hän tilata maskit ja lähettää ne sitten minulle? Hän lupasi tehdä niin, ja parin viikon päästä paketti Lontoosta odottikin minua postissa. Mahtavaa!

Mutta mitä paketista paljastui: lähes kertakäyttöisiltä vaikuttavat kolme maskia ja 112 punnan lasku. Päälle vielä sukulaistytön postimaksut, ja kapineiden hinnaksi tuli 40 euroa kappale. En tarkistanut hintaa ennen tilaamispyyntöäni, koska innostuin niin, kun maskeja lopulta löysin. En voinut kuvitellakaan, että kysynnän ja tarjonnan laki nostaisi hinnat näin pilviin.

Myöhemmin luin Ylen uutisen, jonka mukaan en ole ainoa korona-aikana verkkokaupoissa kompuroinut. Netissä ja sähköpostitse on monille myyty koronaviruksen testauspaketteja, hengityssuojia ja lääkkeitä, joita ei oikeasti ole olemassa. Minä sentään sain 120 eurolleni jotain vastinettakin – kolme heppoisen oloista kuitukangaspyörykkää.

Yhteensä maskikauppoihini meni siis rapsakat 180 euroa. Kun käväisin sivustoilla nyt, toukokuun alussa, hinnat olivat jo laskeneet. Silti neuvoisin muita, että tilaaminen ei ehkä kuitenkaan kannata.

Niin tyyriiksi tulivat saamani maskit, että eihän niitä ole raaskinut käyttää. Ne pitää säästää pahempien aikojen varalle.

Lue myös: 

TM: Miksi tavallinen hengityssuojain ei suojaa tehokkaasti koronavirukselta? Asiantuntija kertoo

TM: Käsien pesu saippualla ehkäisee koronan leviämistä paremmin kuin käsidesi

Lue uusimmat jutut Tekniikan Maailman Koronavirus-teemalehdestä

X