Javier Torres purskahti nauruun, kun hänet valittiin Kansallisbaletin taiteelliseksi johtajaksi: ”Pyysin kohtaustani anteeksi”
Javier Torres nauroi kuultuaan valinnastaan Kansallisbaletin taiteelliseksi johtajaksi. – Se tuntui niin hienolta kunnianosoitukselta, kuin suurelta lahjalta.
Javier Torresin toive on lisätä suomalaisuutta Kansallisbaletin ohjelmistoon.
Javier Torres nauroi kuultuaan valinnastaan Kansallisbaletin taiteelliseksi johtajaksi. – Se tuntui niin hienolta kunnianosoitukselta, kuin suurelta lahjalta.
Javier Torresille, 58, Café Ursula Helsingin Kaivopuiston rannassa edustaa kaikkea, mitä hän Suomessa rakastaa: merta, kalliota, ihmisiä ja vuodenaikojen vaihtelua.
Yli 30 vuotta sitten Meksikosta Suomeen muuttaneelle tanssija-koreografille sopeutuminen uuteen kotimaahan oli alun kipuilusta huolimatta lopulta yllättävän helppoa.
– Minulla on meksikolaisia ystäviä, jotka eivät ole pystyneet jäämään Suomeen. Minuakin peloteltiin, että tänne olisi vaikea kotiutua. Tunsin itseni pimeyden takia masentuneeksi ensimmäisen Suomen-vuoteni aikana. Sitten huomasin, että Suomessa on hiljaisuutta, joka on tärkeä osa minuuttani. Ehkä osa sydämestäni on aina ollut suomalainen, Suomen kansalaisuuden saanut Javier miettii ja haukkaa palan berliininmunkistaan.
– Rakastan berliininmunkkeja. Syön niitä harvoin, mutta ne ovat aina yhtä herkullisia.
Javier aloitti elokuun alussa Kansallisbaletin uutena taiteellisena johtajana. Hän purskahti nauruun kuultuaan valinnastaan.
– Nauroin, koska se tuntui niin hienolta kunnianosoitukselta, kuin suurelta lahjalta. Pyysin naurukohtaustani anteeksi baletin pääjohtajalta. Toivon, että voin nelivuotiskaudellani johtajana vahvistaa baletin suomalaista identiteettiä lisäämällä ohjelmistoon suomalaisia koreografioita ja tanssijoita sekä nostaa korkeaa tasoa entisestään.
Javier oli jo jättämässä tanssikentän taakseen. Hän on tehnyt keramiikkataidetta yli 20 vuotta ja työskennellyt koreografina ja tanssinopettajana.
– Koronapandemian aikana töitä oli niukasti ja tunsin itseni masentuneeksi. Päätin, että unohdan tanssin ja keskityn tekemään keramiikkatöitä Pariisissa omassa galleriassani. Aina kun olen yrittänyt kääntää selkäni tanssille, se on vetänyt minut takaisin. Niin kävi nytkin, kun huomasin Kansallisbaletin etsivän uutta johtajaa. Sydämeni sanoi, että se olisi oikea paikka minulle ja olisin valmis tehtävään.
Javier Torres ja uudenlainen luottamus
Tanssijat eivät puoltaneet yksimielisesti Javierin valintaa. Epäilevän suhtautumisen taustalla oli Javierin ärhäkkä käytös stressitilanteissa, joka oli tullut ilmi hänen toimiessaan vierailevana koreografina.
– En ole halunnut loukata ketään, mutta olen stressaantuneena sanonut asioita turhan kärkkäästi. Onneksi olen päässyt keskustelemaan asioista tanssijoiden kanssa kasvotusten. Sen ansiosta haluaisin uskoa, että välillemme on alkanut muodostua uudenlainen luottamus. Sanoilla ei ole merkitystä, vaan tarvitaan tekoja. Ensimmäisenä työpäivänäni järjestimme työpajan, jossa tanssimme, leikimme ja nauroimme. Se teki meille yhteisönä hyvää.
Mexico Cityssa syntynyt Javier kasvoi taiteen ympäröimänä. Hänen isoisänsä oli pianisti, äiti työskenteli nukketeatterissa ja isä oli puuseppä, joka teki taideteoksia puusta.
”Ystävät ovat perheeni ja tärkeä syy Suomessa viihtymiseeni.”
Javier tähtäsi alun perin näyttelijäksi. Hän haki Meksikon Kansallisbaletin koulutukseen, koska arveli, että tanssitaidosta olisi hyötyä näyttelijän ammatissa. Vähitellen tanssi vei mukanaan.
Ensimmäisen roolinsa kiinnitettynä tanssijana hän teki vasta 25-vuotiaana.
Siinä iässä hän myös saapui Suomeen tanssija-koreografi Jorma Uotisen kutsusta. He olivat kohdanneet Saksassa, jossa Javier oli opiskelemassa balettia.
– Jorma kehotti minua tulemaan Suomeen. Myöhemmin kuulin, ettei hän uskonut, että tulisin.
Javier tanssi lopulta Kansallisbaletissa peräti 18 vuotta. Hän jäi baletista eläkkeelle vuonna 2008, mutta tanssimista hän ei ole vieläkään lopettanut.
– Käyn balettitunneilla vapaa-ajallani. Joskus tunnen tanssiessani, miten energia kulkee lävitseni. Energia tulee minuun jostain muualta, ja lakkaan olemasta minä.
Javier ei kaipaa Meksikoon, vaikka siellä on sukulaisia. Omaa perhettä hänellä ei ole.
– Ystävät ovat perheeni ja tärkeä syy Suomessa viihtymiseeni. Ammennan inspiraatiota heistä.
Lue myös: Isättömänä kasvanut Jorma Uotinen: ”Olen kaivannut isää koko elämäni”
Kotiliesi.fi: Aikuisbaletti muutti Marinan, 61, elämän – ”Tunnen oloni nyt nuoremmaksi kuin 30-vuotiaana”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous