Rallikartturi Reeta Hämäläinen on pelännyt ajaa autolla, mutta kuolemanpelko ei ainakaan enää pidättele – rankkojen kokemusten jälkeen
Työssään kartanlukija Reeta Hämäläinen on tottunut täyteen vauhtiin mutkaisilla teillä. Yksityiselämässään hän on joutunut pysähtymään monta kertaa.
Rallikuskit ovat nuoria, sillä ajaessa sekä reaktiokyvyn että fyysisen kunnon pitää hipoa täydellisyyttä. Kartanlukijan tehtävässä iän tuoma kypsyys on usein etu.
Työssään kartanlukija Reeta Hämäläinen on tottunut täyteen vauhtiin mutkaisilla teillä. Yksityiselämässään hän on joutunut pysähtymään monta kertaa.
Kun auto kulkee 180 kilometrin tuntinopeudella, kaikki tapahtuu sekunnin sadasosissa. Vaikka g-voimat ja kuusipisteturvavyöt naulaavat penkkiin, tiukat mutkat tuntuvat koko kehossa. Adrenaliini ja endorfiini ryöppyävät, syntyy flow. Sitä tunnetta World Rally Championship-2 -sarjan hallitseva maailmanmestari, kartanlukija Reeta Hämäläinen, 35, rakastaa.
Hän tietää kyllä, mitä tapahtuu, jos auto törmää 180 kilometrin tuntinopeudella puuhun. Tai jos käännös mutkaisella vuoristotiellä tulee sadasosasekunnin liian myöhään.
Rallissa paljon pienemmätkin virheet voivat käydä hyvin kalliiksi. Yhden ojaanajon jälkeen 300 000 euron auto saattaa olla tuusan nuuskana ja kisa ohi. Sellaisia ei kuitenkaan ralliautossa ajatella.
– Pelko on tässä lajissa pakko unohtaa, Reeta sanoo.
Pelon hallitsemista Reeta on tottunut harjoittelemaan. Hän sanoo pelänneensä elämänsä aikana kaikkea mahdollista: pimeää, yksin kotona olemista, läheistensä ja itsemääräämiskykynsä menettämistä, sosiaalisia tilanteita, erään traagisen tapahtuman vuoksi myös toisten auttamista ja autolla ajamista.
Mutta omaa kuolemaansa hän ei enää pelkää.
Äidin sairaus suisti elämän raiteeltaan
Kun Reeta Hämäläinen oli 15-vuotias, hänen äitinsä sai aivoverenvuodon. Hengen pelastaneen leikkauksen jälkeen äiti oli viisi viikkoa koomassa, josta herättyään hän alkoi hitaasti toipua – ei entiselleen, mutta takaisin elämään kuitenkin. Vaikka äiti lopulta kuntoutui työkykyiseksi asti, isä oli se, joka Reetaa ja tämän pikkusiskoa kannatteli.
– Isä istui myös äidin luona sairaalassa joka päivä. Hän on tehnyt valtavan työn tukiessaan perhettämme.
Äidin sairastuttua teini-ikäinen Reeta käpertyi kuoreensa eikä puhunut tilanteesta kenenkään kanssa.
Suojelin itseäni käyttäytymällä kuin mitään ei olisi tapahtunut.”
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
KirjauduMikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
TilaaPulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous