Raumalainen Tarmo Thorström uudistaa pitsinnypläysperinnettä kokeilemalla, miten erilaiset materiaalit, kuten köysi, valokuitu ja lakritsinauha taipuvat pitsiksi.
”Tutustuin pitsinnypläykseen ja mestarinyplääjä Impi Alankoon Rauman Pitsiviikolla vuonna 2005. Impi tarjoutui antamaan minulle nypläystunteja. Hän opasti minua kädestä pitäen käsityöhön, joka perustuu kahteen asiaan: ristiinlyöntiin ja kierteeseen.
Harrastukseeni tuli tauko, kun Impi menehtyi. Kaksi vuotta myöhemmin jatkoin nypläämistä omin päin. Impin opissa olin tehnyt liinoja, mutta halusin kokeilla jotain muuta.
Päädyin tekemään kravatin kalastajanlangasta. Se oli opettavainen kokemus, sillä lanka ei toiminut mitenkään. Ostin sitten oikeanlaista lankaa, mutta siitäkin sain aluksi aikaan tosi kamalia tekeleitä. Vasta kuudes kravatti alkoi näyttää silmissäni paremmalta. Valmistin kravatteja kaikkiaan kolmisenkymmentä.
Pitsinnypläys on pikkutarkkaa nysväämistä, ja se on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja keskittymistä. Olen alkanut nauttia hitaasta ja tarkkuutta vaativasta tekemisestä.
Tekemällä huomasin, että pystyin kehittymään, oivaltamaan itse asioita ja onnistumaan. Nypläyksestä tuli ongelmanratkaisua, ja sitä kautta opin myös suunnittelemaan malleja.
Minua kiehtoo pitsinnypläyksessä se, miten paljon ilmaisun mahdollisuuksia siihen sisältyy ja mitä kaikkea sillä pystyy tekemään.
Olen kokeillut pellavalangan lisäksi erilaisia materiaaleja, kuten köyttä, narua, valokuitua, hevosen häntäjouhta ja lakritsinauhaa. Olen nyplännyt erilaisia, isoja ja pieniä teoksia, kuten muotokuvia ja julkisia taideteoksia.
Vaikka pitsinnypläys tuottaa päänvaivaa, koen sen tuovan rentouttavaa vastapainoa arkeen. Pystyn sen avulla ilmaisemaan itseäni samalla tavalla kuin jossain perinteisemmässäkin taidelajissa.”
Raumalaisen Tarmon käsitöihin voi tutustua Instagramissa: @tarmot
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous