Lifestyle

Ja niin tulivat varusnaiset ja iloiset sinkut – 1990-luvulla Anna raportoi Sarajevosta ja haastatteli ensimmäisiä naisalikersantteja

1990-luvun alun Suomi rämpi lamassa. Mitä pidemmälle vuosikymmen eteni, sitä vahvemmin naiset ottivat paikkansa muuttuvassa Suomessa.
27.12.2018 Teksti: Mirva Saukkola Kuvat: OM-arkisto ja LK

Minkähän saippuaoopperan tulevia suhdekiemuroita Anna mahtoi raottaa lukijoilleen syksyllä 1993? Kauniiden ja rohkeiden tietenkin. Sarja oli noussut huippusuosioon talousongelmaisessa Suomessa. Glamouria uhkuvat miljööt ja dramaattiset juonenkäänteet toivat muuta ajateltavaa taloushuolien ja työttömyyden, vararikkojen ja leipäjonojen sijaan.

1900-luvun viimeinen vuosikymmen oli valjennut ankeana. Kun 1980-luvulla kuluttamisen humala hujahti päähän, nyt maksettiin krapulaisena velkoja. Talouden ylikuumenemisen ja Neuvostoliiton romahtamisen seurauksena kaatui niin tehtaita kuin pankkejakin, ja työttömyys kohosi hurjiin lukemiin.

Kriisi ravisutti etenkin naisia, sillä esimerkiksi Pohjoismaiden mittavimman tekstiiliteollisuuden romahtaminen jätti työttömiksi niin ompelijoita, vaatemyyjiä kuin mainostoimistojen ideanikkareitakin.

Myös Estonia-laivan uppoaminen syyskuussa 1994 veti mielet mataliksi. Anna seurasi myötätuntoisesti surullisia tarinoita menetetyistä rakkaista ja kuolemanpelkoa potevista selviytyneistä.

Romahtaneesta Somaliasta saapuneet pakolaiset antoivat kasvot globaalille hädälle mutta päätyivät myös joidenkin silmissä syntipukeiksi laman kourissa kitkuttelevassa Suomessa.

Tanja Karpela ja miesmallina tunnettu Mark El-Zein esittivät liikunnallista Superbody-show’taan 1990-luvun alkupuolella. Anna teki siitä jutun, totta kai!

Lohtua haettiin viihteestä. Televisio tarjosi sokerikuorrutetta, kun todellisuus oli liian julma. Kotimaisista julkkiksista seuratuimpiin kuului vuoden 1991 Miss Suomi Tanja Vienonen, joka sittemmin toimi kansanedustajana ja kulttuuriministerinä ja joka tunnetaan nykyään Tanja Karpelana. Vuonna 2003 hän kihlautui silloisen valtiovarainministerin Sauli Niinistön kanssa. Kihlaus purkautui vuonna 2004.

1990-luvun alkupuolella Tanja esitti ravintoloissa liikunnallista Superbody-show’ta miesmallina tunnetun Mark El-Zeinin kanssa. Tanja kertoi siitä Annassa.

Vuonna 1994 Anna oli mukana missikiertueella.

Päiviä nolla! Ensimmäiset naisalikersantit palasivat siviiliin. He kertoivat Annalle kokemuksistaan vuonna 1996.

Palkkakuoppia ja kilometritehtaita

1990-luvun lamassa ei edes koulutus auttanut, vaan hyvästä tutkinnosta huolimatta saattoi livetä tyhjän päälle. Toimittaja Eija Mäkisen jutussa Annassa vuonna 1991 pohdittiin akateemista työttömyyttä. Kun edellisellä vuosikymmenellä osaavat nuoret oli revitty yliopiston tai kauppakorkeakoulun penkiltä töihin, nyt jono työvoimatoimistossa piteni.

Kriisi ruokki epätasa-arvoa. Toimittaja Marja Aallon raportti Annassa vuonna 1990 julisti, että nainen on palkkaneuvotteluissa ikuinen häviäjä. Naisten palkka laahasi artikkelin mukaan kolmanneksen miesten ansioita jäljessä.

Säästäväisyys oli kunniassaan. Vuonna 1993 Annan ruokatoimittaja Taina Salovaara vinkkasi lukijoita järjestämään ystäville edulliset kutsut, joilla tarjoiltaisiin ranskalaista kasviskeittoa ja vitamiinikiisseliä.

Annan nostalgiset kannet 1990-luvulta

Naispresidentti Suomeen?

Maanmahtava mummi. Niin Elisabeth Rehniä luonnehdittiin Annan haastattelun otsikossa. Puolustusministerinä tuolloin toiminut Rehn oli RKP:n ehdokkaana kirinyt vuoden 1994 presidentinvaalien kakkoskierrokselle. Silloin suomalaiset jännittivät, saisiko Suomi nyt ensimmäisen naispresidenttinsä.

Toimittaja Erja-Outi Heinon haastattelussa Rehn – jota myös Lillaniksi kutsuttiin – kertoi olleensa tahtonainen jo pikkutyttönä. Mikäli tämä perheensä kuopus ei pienenä halunnut syödä paistettuja perunoita, hän ei niitä mutustanut ja sillä siisti. Vahvatahtoinen nainen toimi yhtä tinkimättömästi politiikassa, ja vaikka presidentin virka ei hänelle auennut, hän muutti maailmaa. Vaa­lien ja puolustusministeriyden jälkeen hän toimi Balkanin ihmisoikeusraportoijana. Ensimmäisen kosketuksen sotaan Rehn oli saanut jo pikkulottana 1940-luvulla.

Euroopan maaperällä riehunut konflikti langetti mustan varjon myös Annan lukijoiden mieleen. Vuonna 1994 joulun alla Anna vieraili Sarajevossa tapaamassa paikallisia naisia, joilta arjen pyörittäminen poikkeusolosuhteissa vei kaikki voimat. Kranaatti-iskuja oli tehty jopa leikkipuistoihin.

Sarajevon naiset saivat kasvot ja äänen Annassa 1994.

Missikisoista kasarmille

Misseissä oli glamouria, ja kauneuskilpailut olivat nuorelle naiselle tie menestykseen. Alkuvuodesta 1994 Annan toimittaja Asta Leppä lähti mukaan missikier­tueelle seuraamaan kauneuskuningatarkandidaattien unelmien toteutumista tai romahtamista. Jutun haastateltavat vertasivat kiertueelle lähtöä asepalvelukseen astumiseen, sillä molemmissa suhteiden ylläpitäminen ulkomaailmaan oli haastavaa.

Vuotta myöhemmin mahdollisuus varusmiespalvelukseen avautui suomalaisnaisille. Annan Miia Siistonen oli paikalla, kun Suomen neljä ensimmäistä naisalikersanttia palasi siviiliin ja opiskelijaelämään. Muille naissotilaille tietä raivanneita pioneereja ihmeteltiin. Kun nainen meni sotilaspuvussa rintaliiviostoksille, myyjät lymyilivät hyllyjen lomassa. Näin naiset kertoivat.

Vuosikymmenen puolivälin jälkeen lama hellitti ja naiset raivasivat tiensä EU-Suomessa yhä uusille alueille. Bisnesmaailmassa voittoa takoi Nokia, jonka johtokuntaan oli vuonna 1994 nimitetty Sari Baldauf. Naiset alkoivat ottaa paikkaansa myös miehiseksi mielletyssä rokin maailmassa. Annassa heistä jututettiin muun muassa Maija Vilkkumaata ja Jonna Tervomaata.

Kukas se siinä! Jonna Tervomaa Annassa 1999.

Angelika Kallion rakastava katse Annassa 1996.

Maailmaa valloittamaan

Menestymisen merkkinä 1990-luvulla pidettiin kansainvälisyyttä. Anna haastatteli lukuisia maailmanvalloittajia, kuten Brysselissä 
asiantuntijatehtävissä kirivää Assi Liikasta, huippumalli Angelika Kalliota ja viulisti Linda Lampeniusta, joka matkusti Playboyn malliksi.

Miehistä Annan luupin alle päätyivät kiekkosankari Saku Koivu sekä maailmanmestaruuden vuonna 1998 saavuttanut formulakuski Mika Häkkinen, joka kaasutti avioliiton satamaan morsiamensa Erja Honkasen kanssa samana vuonna.

Keväällä 1996 kaukomaiden purjehtijana tunnettu Hjallis Harkimo esitteli Annalle uuden hankkeensa eli tulevan Hartwall Arenan tonttia. Suomalais-kanadalainen vaatemiljonääri Peter Nygård puolestaan pohdiskeli Kalevi Niikulaisen tekemässä haastattelussa, ettei hänen elämästään puutu mitään – ei rahaa eikä naisia.

Moni suomalaisnainen ei enää pitänyt kummoisenakaan ongelmana sitä, jos rinnalla ei ollut kumppania. Vuonna 1993 Annassa oli pohdittu, oliko naimaton nainen marginaali-ilmiö, mutta vuosikymmenen lopussa sinkkunaisen elämä nähtiin ilon läpi. Vuonna 1997 aloittanut komediasarja Ally McBeal ja Suomessa ensiesityksensä kesäkuussa 1999 saanut Sinkkuelämää toivat esiin vapauden hurmaa.

Mika Häkkinen ja Erja Honkanen vähän ennen häitään keväällä 1998.

Naisesta 
on miksi vain

Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki, 44, varttui 1990-luvulla nuoreksi aikuiseksi. Hän sai 16-vuotiaana opiskellessaan Kallion ilmaisutaitopainotteisessa lukiossa. Aikaan liittyy myös poliittinen aktivoituminen.

– Perheessäni oltiin aina kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, ja kyseenalaistin mielessäni 1990-luvun alun ilmapiirin. Usein perusteltiin, että leikkaukset olivat pakollisia, mutta vaihtoehtoja ja arvovalintoja ei edes pohdittu.

Anni Sinnemäen mielessä vuosikymmenen alkuvaihe oli masentavan vaihtoehdotonta, loppupuolisko hulvattoman optimistista.

– Laman toivottomuutta seurasi yhteiskunnallinen murros. Suomi määritteli asemansa uudelleen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

Annin omassa elämässä 1990-luvun puoliväliin kuului opintoja – ja Ultra Bra.

– Aloitin sanoitusten tekemisen Ultra Bralle vuonna 1995 Vapaaherran elämää -levylle. Seuraavan vuoden helmikuussa iloitsin yleisön joukossa täydeen myydyllä Tavastialla, kun ystäväni bändissä lauloivat kirjoittamiani tekstejä. Se oli hieno hetki!

Vuonna 1999 Anni Sinnemäki valittiin kansanedustajaksi.

– Moni asia on muuttunut politiikassa sittemmin. Joissakin asioissa ollaan otettu askel eteen ja toisissa taakse. Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki oli hyvä harppaus. Subjektiivinen päivähoito-oikeus paransi 1990-luvulla naisten työmarkkinatilannetta, kun taas nykyinen hallitus heikensi tuon oikeuden toteutumista suurimmassa osassa Suomea.

Naisten aseman esitaistelija

Vuonna 1990 julkisuuteen nousi tieto naisia halventavasta postikortista, jonka työmarkkinajohtajien joukko oli toimittanut Marianne Laxénille. Laxén työskenteli tuolloin tasa-arvoasiain neuvottelukunnan erikoistutkijana.

– Seksuaalisesta häirinnästä ei puhuttu niin kuin nykyisinä Me too -liikkeen aikoina. Niin naisjärjestöt kuin yksittäiset naisetkin osoittivat minulle tukensa, kun moni politiikan näköalapaikalla toiminut mies ei käsittänyt kortin loukkaavuutta, Marianne Laxén sanoo.

Laxén on määrätietoisesti työskennellyt naisten aseman puolesta 1970-luvulta lähtien. 1990-luvun hän määrittelee ristiriitaiseksi naisten aseman kannalta.

– Palkkaeroista keskusteleminen jyräytyi laman alle. Kotihoidon tuen turvin kotiin jääminen vakiintui silloin. Suomi passivoitui tasa-arvokeskustelun suhteen, ja esimerkiksi Ruotsin päätös kriminalisoida seksin ostaminen jäi täällä vieraaksi ajatukseksi.

Erityisen myönteisenä Marianne Laxén muistaa Pohjoismaisten naisten foorumin Turussa vuonna 1994.

– 16 000 osallistujaa, joista suuri enemmistö oli ruohonjuuritason aktiiveja, järjesti noin tuhat tapahtumaa: keskustelutilaisuuksia, taidenäyttelyitä ja paljon muuta.
Naisten asema ei ole Laxénin mukaan juuri edennyt 1990-luvulta.

– Naiset voivat olla yhdenvertaisia miesten kanssa näiden ehdoilla. Aggressiivinen tapa pelata jääkiekkoa tai nyrkkeillä voidaan ehkä käsittää sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi, mutta se tapahtuu miesmaailman ehdoilla. Se ei muuta maailmaa paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi kuten feministit haluavat.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 29/18.