Koti ja sisustus

Retrosuosikki on keittiön väripilkku – Tämä astia on nykyään liian arvostettu alkuperäiseen käyttöön

Iloiset Pomona-purkit keittiön hyllyssä tuovat aurinkoenergiaa talvipäiviinkin. Niitä katsellessa tuntuu kuin olisi astunut kesäiseen hedelmätarhaan.

Teksti:
Anna Muurinen
Kuvat:
Tommi Tuomi

Pomona-purkeissa on joskus säilötty puutarhan parhaat antimet. © Tommi Tuomi

Iloiset Pomona-purkit keittiön hyllyssä tuovat aurinkoenergiaa talvipäiviinkin. Niitä katsellessa tuntuu kuin olisi astunut kesäiseen hedelmätarhaan.

”Suhteeni Arabian aurinkoiseen hillopurkkisarjaan syntyi jo 1980-luvun alussa Porin-mökillä. Sähköttömällä mökillämme tuli iltaisin pimeä aikaisin, ja saunan jälkeen iltapalaa syödessä oli jo vaikea nähdä, mitä kirjahyllyllä mökin nurkassa oikein olikaan. Mutta oli sitten pimeää tai valoisaa, valkoiset Pomona-purkit loistivat sieltä iloisesti.

Säilytimme purkeissa tussikyniä, joilla merkittiin ylös jokailtaisten korttipelien tuloksia tai sitten piirreltiin muuten vain paperille päivän touhuja. Vieläkin kuulen korvissani kapean kynän kolahduksen keraamisen purkin pohjalle. Onnellisen kesän ääniä.

Pomona on keit­tiön väripilkku. © Tommi Tuomi
Pomona on keit­tiön väripilkku. © Tommi Tuomi

Muistan mökin hyllyltä erityisesti punakuvioidun mansikkapurkin ja sinisiä ja punaisia viinimarjoja pullistelevan herukkapurkin. Teini-ikäisenä eteeni tuli Forssan torilla kirpputoripöydässä vihreäsävyinen karviaispurkki. Silloin koko Pomona-sarja avautui minulle aivan uudella tavalla: näitähän on koko sarja!

Karviaispurkki oli ensimmäisiä itselleni ostamiani astioita ja on siitä lähtien kulkenut mukanani keittiöstä toiseen. Jossain vaiheessa se sai seurakseen auringon lailla ilahduttavan appelsiinikuvioidun purkin, enkä enää voisi ajatellakaan keittiötä ilman niitä.

”Jännittävällä tavalla ne tuntuvat sopivan jokaiseen aikaan”

Kun aloin selvittää astiasarjan historiaa, opin, että sarja jota olin alkanut kuin vaivihkaa kerätä, oli nimeltään Pomona ja sen hauskat hedelmä- ja marjakuviot oli suunnitellut Arabian suunnittelija Raija Uosikkinen. Uosikkisen kuvia olin jo nähnyt muun muassa Kalevala-seinälautasissa ja mustavalkoisissa Emilia-astioissa.

Pomona-sarjassa värikkäät kuvat kiertävät astiaa, kun taas sen edeltäjässä, Ulla Procopén Tutti Frutti -sarjassa kuvia on vain yksi. Siinä olisi siis minulle lisää hedelmiä kerättäväksi, jos joskus saisin astiahedelmätarhani täyteen.

Pomona oli roomalaisessa mytologiassa hedelmäpuiden jumalatar. Latinan sana pomum tarkoittaa puun hedelmää, ja usein sillä tarkoitetaan omenaa. © Tommi Tuomi
Pomona oli roomalaisessa mytologiassa hedelmäpuiden jumalatar. Latinan sana pomum tarkoittaa puun hedelmää, ja usein sillä tarkoitetaan omenaa. © Tommi Tuomi

Mutta mikä olikaan näiden suloisten pienten astioiden käyttötarkoitus? Kynäpurkiksi päätyminen tuntuu nyt kovin proosalliselta, kyse on kuitenkin alun perin hillopurkeista, joihin oli saatavilla kansiakin!

Edelleenkään, vaikka olen kovin monenlaisissa kattauksissa saanut herkkuja nauttia, en ole nähnyt Pomona-purkkia sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa. Tätä nykyä purkit ehkä ovatkin jo aivan liian arvostettuja, jotta niitä tahrittaisiin tahmaisella hillolla.

Ja jännittävällä tavalla ne tuntuvat sopivan jokaiseen aikaan. Pomonat olivat kotonaan 1980-luvun mökkiympäristössä ja ne ovat löytäneet paikkansa kaikissa keittiöissäni kautta vuosikymmenten. Ensimmäiseen itse suunnittelemaani keittiöön ne saivat jopa aivan oman hyllynsä, jossa ne ovat tuoneet iloa ja väriä jokaiseen päivääni.” 

X