Lifestyle

Kulutuskuplasta sisimmän tiedostamiseen − 2000-luvun Anna ei arkaillut kirjoittaa asioista, joista aiemmin oli vaiettu

2000-luku alkoi optimistisissa merkeissä. Teknologia avasi uuden maailman: niin bisneksen teko kuin suhteiden solmiminenkin onnistui netissä. Kyberkihinän keskellä moni kuitenkin keskittyi sisimpäänsä.
29.12.2018 Teksti: Mirva Saukkola Kuvat: OM-arkisto

Vuosituhannen vaihtuessa Suomella pyyhki hyvin. Teknologia-ala takoi Nokia etunenässä voittoja, joille vain taivas riitti rajaksi. Työllisyys oli kohentunut 1990-luvun kurjista vuosista, ja kansalla oli millä mällätä.

Siirtyminen markasta euroon vuoden 2002 alussa sai kuluttajat kertaamaan kuuden kertotaulua. Yksi euro kun vastasi noin kuutta markkaa. Entäpä kun puhuttiin ajan halutuimmista statussymboleista eli Annakassakin julkkisten käsivarrella keikkuneista laukuista, kuten Mulberryn Roxannesta tai Chloén Paddingtonista? Paljonko niistä pitikään pulittaa? Moni muunsi eurot vielä pitkään kuuden kertotaululla takaisin mummonmarkoiksi.

Tietotekniikka vaikutti elämään yhä vahvemmin. Jo vuonna 1996 perustettu sinkut.net-deittailusivusto liitti yhteen monet rakastavaiset. Kotimainen IRC-galleria taas nousi nuorison suosikiksi. Tämä vuonna 2000 perustettu sosiaalisen median esiaste mahdollisti sen, että teinit saattoivat jakaa kuviaan netissä ja kerätä niin kommentteja kuin tykkäyksiäkin.

Anna opasti rantapäivän vesijoogan saloihin kesällä 2007.

Annan nostalgiset kannet 2000-luvulta

Kehoni, temppelini

Vaikka netti mahdollisti verkottumisen koko maailman kanssa, moni suuntasi katseen sisimpäänsä. Omasta tomutemppelistä haluttiin pitää hyvää huolta, ja sporttinen elämäntyyli yleistyi. Jo vuonna 2001 Anna houkutteli lukijoitaan lenkille ja antoi niksejä toimivimpien tossujen valintaan.

Kolme vuotta myöhemmin lukijoita evästettiin uuden kansalliskuntoilulajin asemaan singahtaneen sauvakävelyn saloihin. Tie hyvään oloon oli kuitenkin vasta alussa. Jooga, meditaatio ja monet muut uudet harrastukset opettivat Annan lukijaa kuuntelemaan sisintään. Ajan seuratuimpiin julkkiksiin kuulunut tv-kasvo ja astrologi Satu Ruotsalainen kertoi, että hänellä on rauha sydämessään, ja vannoi sisäisen äänen kuuntelemisen nimeen.

Ruokavalion suhteen ei vielä haikailtu puhtoisuuden ja lisäaineettomuuden perään, vaan vielä 2003 testailtiin vähäkalorisia kevytjuustoja. Toisaalta samoihin aikoihin selviteltiin nykyihmisen kemikaalikuormaa ja sitä kuormitusta, jonka keho saa vaikkapa tekstiilien pinnoitusaineista tai muoviastioista. Terveysbuumi ja oman kehon kuunteleminen valloittivat maailmaa. Sen tieltä haluttiin siivota turhat häiriötekijät pois.

Vuonna 2006 toimittaja haastatteli Annaan Eira Tahkoa, joka teki koteihin energiapuhdistuksia. Feng shuin hengessä tehty suursiivous sisälsi muun muassa puhdistavien ruusukvartsien asettelua tietokoneen ääreen. Rummuttamalla hurautettiin energiavirrat liikkeelle.

Viisi vuotta myöhemmin toimittaja Miia Siistonen siivosi kehoaan yhtä määrätietoisesti. Sielun ja suolen puhdistukseen pyrkinyt testi keskittyi kehon siivoamiseen roskaruoasta ja lisäaineista. Sen aikana punkku vaihtui omenaviinietikkaveteen ja valmisruoat luomukasviksiin.

Annan juttu ”Klik, olen kaunis” vuonna 2013 käsitteli somehuumaa.

Kukas se siinä? No Diili-kilpailija Mikko Närhi eli Juhana Helmenkalastaja tietenkin. Vuosi on 2005.

Täydelliset tv-persoonat

Hyvää oloa tavoiteltiin oman itsen takia, virheetöntä ulkonäköä myös sosiaalisessa mediassa esiintymisen vuoksi. Facebookin voittoisa taival alkoi jo 14 vuotta sitten, Instagramin kahdeksan vuotta sitten. Vuonna 2013 toimittaja ujuttautui sosiaalisen median maailmaan ihmettelemään selfie-kuvien jakamista Instagramissa. Onko netti täynnä ankkahuulilla varustettuja narsisteja? hän kysyi.

Vielä tässä vaiheessa 52 prosenttia Annan lukijoista ilmoitti kyselyssä, että jättäisi yksityisyytensä vuoksi jakamatta selfieitä netissä. Seitsemällä prosentilla vastanneista ei ollut aavistustakaan, mitä selfiet olivat. Jos kysely toistettaisiin tänään, selfieitä jakavien osuus lienisi selvästi korkeampi.

Kaikkiin muovinen kauneusihanne ei iskenyt. Vuonna 2011 Annassa aprikoitiin sitä, jos rypyt olisivatkin muotia. Jutussa käytiin läpi täyteaineiden ja botuliinin käytön lisäksi mahdollisuutta siihen, että nainen hyväksyisi oman vanhenemisensa ja tuntisi itsensä silti hurmaavaksi.

Niin tai näin, 2000-luku on muuttanut suhdettamme esilläoloon ja kuviin. Vielä vuosituhannen alkumetreillä Annankin muotikuvat ikuistettiin filmille ja printattiin sitten valokuvapaperille. Sitten digitaalisen kuvaamisen aalto pyyhkäisi koko alan yli. Samalla kuvankäsittely nousi uusiin ulottuvuuksiin. Suodatinta vaihtamalla kuka hyvänsä sai itsensä näyttämään filmi- tai ainakin televisiotähdeltä.

Tavallisten ihmisten tv-julkisuudessa paistattelusta tulikin yksi 2000-luvun alun ilmiöistä. Hinku julkisuuteen oli kovempi kuin koskaan. Helmikuussa 2005 Annan toimittaja seurasi Diili-tv-ohjelman kulisseissa sen kuvauksia.

Rapakon takaa napatun, silloin vielä Donald Trumpin juontaman tositelevisiomittelön suomalaisessa versiossa kilpailijat pyrkivät töihin Jari Sarasvuon firmaan. Kilpailijoiden tehtävänä Annan toimittajan seuraaman jakson kuvauksissa oli myydä Anna-lehteä mahdollisimman tehokkaasti.

Jutun mukaan toimittajaa jännitti salassapitosopimuksen allekirjoittaminen. Kilpailijoilla oli kovemmat paikat, kun Annaa piti saada toista joukkuetta paremmin kaupattua. Myyntitykeistä edukseen erottui muun muassa Juhana Helmenkalastaja, jota vuosien mittaan on nähty useamminkin televisioruudussa.

Suomessa oli vihdoinkin naispresidentti. Tarja Halonen hurmasi Annassa vuonna 2004.

Millaista on elämä perheessä, jossa on kaksi äitiä? Sitä pohdittiin vuonna 2001.

Tabut rikki!

Vuosikymmenien mittaan Annassa oli kirjoitettu erilaisten perheiden arjesta. 2000-luvulla valokeilaan nousi etenkin samaa sukupuolta olevien vanhempien tilanne. Vuonna 2001 Annan toimittaja kohtasi kaksi äitiä, Hannan ja Hannelen, joilla oli kaksi poikaa. Koska lainsäädäntö ei vielä ollut nykyisellä tasolla, äitejä huolestuttivat pienten oikeudet. Mitä jos toiselle heistä sattuisi jotakin? Miten puolison synnyttämälle lapselle silloin kävisi?

Työpaikoilla puhututti sek­suaalinen häirintä. Veikkauksen toimitusjohtajan Matti Ahteen edesottamukset saivat median reagoimaan vuonna 2001, ja Annassa pohdittiin, että vaikka seksuaalista häirintää oli ollut aina, vasta nyt naisilla oli kanttia sanoa vastaan. Nykyiseen Me too -liikkeeseen oli vielä vuosia.

Enää ei kuitenkaan eletty miesten maailmassa. Tarja Halonen aloitti ensimmäisen presidenttikautensa maaliskuussa 2000 ja päätyi vielä jatkokaudelle. 12 vuoden ajan Suomi tunnettiin nokkelasta, punatukkaisesta naispresidentistään. Hänen persoonaansa tykästyi muiden muassa amerikkalainen talk show -isäntä Conan O’Brien.

Pakolaiskriisiäkään ei arasteltu tuoda esiin. Kuolinvuonnaan 2009 esimerkiksi Suomen Pakolaisavun aikanaan perustanut Helvi Sipilä, joka oli kisannut ensimmäisenä naisena presidentin virasta vuonna 1982, vetosi Annassa inhimillisen hädän helpottamiseksi. Pitkin 2000-lukua lehden sivuilla on nähty niin kovia kokeneita tulokkaita kuin näitä tukeneita paikallisiakin.

2000-luvun Anna ei arkaillut kirjoittaa asioista, joista aiempina vuosikymmeninä oli vaiettu. Olipa kyse sitten työrooleista, perhesuhteista tai seksuaalisuudesta, hiljaisuuden aika oli ohi. Nyt kaikesta saattoi keskustella.

Millaisena maailma tulee ilmenemään Annassa tulevina vuosikymmeninä? Sitä on mahdotonta ennustaa. Odotettavissa on varmasti kuitenkin avointa keskustelua päivänpolttavista teemoista. Johan sille on 55 vuoden perinteet.

Vuonna 2013 Anna kertoi filippiiniläisen siivoojan Edna Buenon arjesta Suomessa.

Näin Annassa esiteltiin mustavalkoista muotia 2013.

Päämääränä Pariisi

Ivana Helsinki juhlii 20-vuotista taivaltaan. Sen kunniaksi se oli näytöksellään mukana heinäkuun alussa Pariisi Haute couture -muotiviikolla.

− Vuosikymmen sitten Ivana Helsinki debytoi Pariisin valmisvaatemuotiviikolla Ritz-hotellissa. Se oli minulle merkittävä hetki, Paola Suhonen sanoo.

2000-luvun mittaan Ivana Helsinki on ollut luomassa suomalaista muotia uudelleen. 1990-luvun lama, joka romahdutti liki koko tekstiiliteollisuuden, edellytti uusilta tulokkailta pioneerihenkeä. Sitä Paolalta ja yrityksessä mukana olevalta Pirjo-siskolta ei puuttunut.

− Tämä on ollut elämäntapaprojekti, jossa liikevaihtoja on ollut turha laskea. Kun tulin alalle, kaikkialla maailmassa nuoret suunnittelijat perustivat omia merkkejään. Päätimme uskaltaa liittyä joukkoon.

Ivana Helsingin naiskuva on aina ollut monipuolinen, jo Paola Suhosen oman musiikki- ja lumilautailutaustankin vuoksi. Vaatteisiin pukeutuu intellektuelli tulenkantajatyttö, jolle muoti määrittyy monipuolisemmin kuin pelkän hameenhelman pituuden perusteella.

− Kun asuin Yhdysvalloissa ja tein elokuva-alan maisterintutkinnon, sain paljon vaikutteita amerikkalaisesta naiskuvasta. Hulmuavat hiukset, paikasta toiseen matkaaminen sekä Thelman ja Louisen rohkeus tekivät minuun vaikutuksen.

Ivana Helsinki on aina pyrkinyt olemaan enemmän kuin vaatebrändi. Pari vuotta sitten alkoi oma elokuvatuotanto, nyt vuorossa on levymerkki.

− Yrityksemme myös muuttaa kotoisaan Ivana Helsinki House -omakotitaloon. Mitä sitten teemmekin, meillä tärkeää on ajatella aina uudella tavalla.

Tyttö ja tietokone

Linda Liukas, 32, piti pikkutyttönä tietokoneita taianomaisina; niillä saattoi luoda uusia asioita.

– 13-vuotiaana innostuin ohjelmoimaan. Fanitin Spice Girlsejä ja uskoin ylipäätään tyttöjen voimaan. Olin myös innostunut Yhdysvaltain varapresidentti Al Goren persoonasta ja visioista, ja tein hänelle omistetut verkkosivut.

Linda opiskeli Turun kauppakorkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa ja suuntasi vielä vaihtoon Stanfordin yliopistoon Kaliforniaan.

− Ohjelmointi kiehtoi minua, sitä käsittelevät harmaat kirjat laatikkologiikkoineen eivät niinkään. Opiskelin Ruby-ohjelmointikieltä ja aloin miettiä, millainen tyttö hän olisi. Näin vuonna 2015 ilmestynyt Hello Ruby -ohjelmointikirja lapsille sai alkunsa. Sittemmin se on julkaistu 25 eri kielellä.

Linda oivalsi, että ohjelmoinnin maailmaan tarvittiin uusia ääniä.

− Maailma ei toki muutu paremmaksi pelkästään sillä, että tytöt oppivat ohjelmoimaan. Poikien on samalla opittava naisellisina pidettyjä vahvuuksia, kuten empatiaa, läsnäoloa ja kuuntelemista.

Lindasta oli etuoikeus varttua aikuiseksi 2000-luvulla.

− Koskaan aiemmin maailma ei ole ollut näin saavutettavissa. Voin tehdä yhteistyötä opettajien kanssa Japanissa tai Australiassa, oman koulun perustamisesta haaveileva nuori nainen kertoo.

Ohjelmointiympyröiden ilmapiirin hän on kokenut kannustavana.

− Minua ei ole syrjitty sukupuoleni takia. Olen saanut tukea ja kannustusta niin ikäisiltäni koodaripojilta kuin alalla pitkään olleilta miehiltäkin. Siksi katson mielelläni tulevaan. Minua kiehtoo myös mennyt, ja fanitan runoilija Edith Södergrania ja Marimekon perustajaa Armi Ratiaa.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 30/18.

Kommentit

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *