Lifestyle

Kun muovi alkoi ahdistaa – toimittaja Sanna Wirtavuori otti selvää, miten ympäristöahdistuksen kanssa voi elää

Valtamerten muovijätelautat, joutavanpäiväiset muovipakkaukset ja nopeasti täyttyvä lajitteluastia keittiössä. Toimittaja tajusi potevansa ympäristöahdistusta. Miten sen kanssa voi elää?

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Istock

Ympäristöahdistuksen kannalta on tärkeää tehdä edes jotain, koska jokaisella valinnalla on merkitystä.

Valtamerten muovijätelautat, joutavanpäiväiset muovipakkaukset ja nopeasti täyttyvä lajitteluastia keittiössä. Toimittaja tajusi potevansa ympäristöahdistusta. Miten sen kanssa voi elää?

Muoviroskis ilmestyi kerrostalomme pihaan reilu vuosi sitten. Samalla keittiöön tuli yksi pönikkä lisää. Ennestään siellä oli jo oma roskis niin seka-, bio-, kartonki-, paperi-, lasi- kuin metallijätteellekin.

Hämmästyttävää oli, millä vauhdilla muoviroskis täyttyi: muovirasioita, -pusseja, -pulloja, -purkkeja ja -putkiloita – miten niitä voi olla niin paljon?

Samaan aikaan uutiset näyttivät kuvaa valtamerissä ajelehtivista muovijätelautoista.

Maailman meriin kertyy joka vuosi arviolta 12 miljoonaa tonnia muovijätettä, ja jos nykyinen tahti jatkuu, merissämme on Davosin talousfoorumin raportin mukaan vuonna 2050 enemmän muovia kuin kalaa.

Kaadan itselleni huikan Helsingin puhdasta hanavettä, jonka olen kierrättänyt hiilihapotuslaitteen muovisen pullon kautta, ja huomaan, että pullossa on parasta ennen -käyttöpäivä. Pitäisikö sekin heittää pois? Irtoaako vanhasta muovista haitallisia aineita? Mutta mitä hankkia kaikkien muoviastioiden tilalle – uutta muoviako?

Joka kerta kun tyhjennän keittiön muoviroskiksen taloyhtiön jäteastiaan, minua kirpaisee: miksi en pysty vähentämään muovin käyttöä, mikä siinä on niin vaikeaa?

”Minulla taitaa olla muovikriisi”

Minua ahdistaa. Mietin kaloja muovimeressä ja omia vanhoja Tupperware-kippojani. Minulla taitaa olla muovikriisi. Aiheeseen perehtynyt tutkija Panu Pihkala Helsingin yliopistosta sanoo, että on hyvä, että otan asian puheeksi – jo se auttaa.

Epämääräiselle ahdistukselleni on nimi: se on ympäristöahdistusta eli vaikeita tuntemuksia, jotka liittyvät ympäristökysymyksiin.

Pihkalan mukaan ympäristöasiat ahdistavat eniten lapsia ja nuoria sekä niitä ihmisiä, jotka ovat työnsä tai harrastustensa kautta tekemisissä ekosysteemien ja luonnon kanssa, kuten maanviljelijät, kalastajat ja luonnossa liikkujat. Viimeisimmän nuorisobarometrin mukaan nuorten huoli ympäristökriisistä on lisääntynyt.

– Ympäristöahdistusta voi kuvata janana, jonka toisessa päässä ovat kliiniset ahdistustilat, joihin voi liittyä jopa psykosomaattisia oireita. Toisessa päässä esiintyy vain epämääräistä levottomuutta. Väliin mahtuu paljon huolta tulevaisuudesta, syyllisyyttä omista elämäntavoista sekä ympäristösurua.

Pihkala sanoo, että vaikka muoviongelma on vain pieni osa maailman ympäristökriisiä, sillä on voimakas symboliarvo. Muovi on konkreettista, ja sen kierrättäminen on teko, jonka jokainen voi tehdä.

– Muoviongelmasta puhuminen on nostanut muitakin ympäristöasioita esiin. On vaikea ohittaa tunteettomasti kuvaa, jossa pieni lapsi tarpoo muovijätemeressä.

Pihkala on teologi, joka on tehnyt väitöskirjansa uskonnollisten maailmankatsomusten suhteesta ympäristöasioihin. Sen kautta hän kiinnostui ympäristöahdistuksesta, jota on tutkittu hyvin vähän.

– Ympäristöahdistus ei silti ole uusi ilmiö. Sen torjumiseen ihmisillä on monia keinoja. Tyypillisin on pakeneminen ja ongelman kieltäminen, esimerkkinä vaikka USA:n presidentti, jonka mielestä ilmastonmuutosta ei ole, Pihkala sanoo.

Masentavaa on, että ahdistavina aikoina juuri Trumpin tapaiset autoritääriset johtajat saavat kannattajia. Vahvan johtajan suojissa on helppo paeta ongelmia.

Vaara on realistinen ja asia tärkeä

Ympäristöahdistus on Pihkalan mielestä hyväkin asia.

– Pitää kuulostella, mitä tuntee, ja puhua asiat julki. Olennaista on etsiä tasapainoa ääripäiden välillä. Yksi ihminen voi tehdä paljon mutta ei kaikkea. Esimerkiksi inho muovipussilauttaa kohtaan voi olla hyvä tunne, jos se saa ihmisen ajattelemaan ja toimimaan. Järkevä kierrättäminen helpottaa ahdistavia tunteita. Tietoa ja tukea voi saada esimerkiksi ympäristöjärjestöiltä ja samanmielisiltä ihmisiltä. Yhdessä olemme enemmän.

Pihkala lohduttaa, ettei ympäristöasioista ahdistunut henkilö ole heikko tai epäonnistunut, päinvastoin. Vaara on realistinen ja asia tärkeä.

– Parhaimmillaan ahdistus ei ole lamauttavaa, vaan se voi olla liikkeelle saava voima.

Pihkala puhuu ahdistuksen hallinnan työkaluista ja mielen taidoista. Hän neuvoo suhtautumaan ilmastonmuutokseen esimerkiksi kahden tason näkökykyä hyödyntäen:

– Ongelma on pelottava eikä siltä saa sulkea silmiä, mutta samalla hyviäkin asioita tapahtuu – monilla on vahva halu muuttaa ja parantaa maailma.

Teologina Pihkala näkee myös henkisten asioiden ja yhteisten riittien merkityksen.

– Hiljentyminen ja pysähtyminen rauhoittaa yllättävän paljon, liittyi siihen uskoa tai ei.

Pihkalaa itseään huolestuttaa Suomen päättäjien vähättelevä asenne ilmastonmuutosta kohtaan. Hänen mielestään meillä ei toimita riittävästi asioiden korjaamiseksi.

– Jos emme saa omia asioitamme kuntoon, meillä ei ole varaa syyttää tai neuvoa kehitysmaita. Esimerkin voima on suuri, hän painottaa.

Henkilökohtaisella tasolla pienten lasten isää huolestuttaa esimerkiksi Helsingin kaupunkimetsien uhanalaisuus, oma lähiluonto.

Pihkala muistuttaa, että vaikka yksittäiset teot ovat tärkeitä, ei niiden taakse saa vetäytyä huijaamaan itseään. Kärjistetysti ei pitäisi ajatella, että koska kierrätän muoviroskan, voin huoletta lentää lomalla Thaimaahan.

Jokaisella valinnalla on merkitystä

Pyörittelen hiilihapotuslaitteen täyttöpulloa kädessäni. Täytyy ostaa uusi, sillä pullolla on kuulemma viimeinen käyttöpäivä siksi, että se joutuu kestämään hiilihapotuksessa niin suurta painetta. Vanhoja Tupperware-kippoja aion sen sijaan käyttää jatkossakin. Samoin luotan tanskalaiseen laatuun ja säästän poikieni legot heidän mahdollisille lapsilleen, ellei tyrmääviä tutkimustuloksia niiden haitallisuudesta tule.

Kaupassa sen sijaan kavahdan kaikkia muovirasioita ja olen tietoisesti vähentänyt muoviin pakattujen tuotteiden ostamista. Biojätteet kierrätän sanomalehtitötterössä pussien sijaan.

Tiukkoina hetkinä lohduttaudun Pihkalan sanoilla: ”On tärkeää, että voi katsoa itseään peiliin, että tekee edes jotain. Jokaisella valinnalla on merkitystä.”

Asiantuntijana Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen

X