Pikkukaupan aukeamisesta kertoi vain kyltti tienposkessa – pian koko lähiö ilmestyi jonoon tukemaan nuorta yrittäjää

Moni kivijalkaliike on joutunut laittamaan lapun luukulle, mutta Maxin kalakauppa ui vastavirtaan. Alla on viisi hyvää vuotta, onneksi.

Kun Maxin kala avasi ovensa ensimmäistä kertaa marraskuussa 2016, vanhan espoolaisen puutalon edessä kiemurteli kymmenien metrien jono.

– Kalat myytiin loppuun parissa tunnissa. Isä sitten ajeli ympäriinsä etsimässä lisää myytävää, muistelee yrittäjä Max Grönholm, 31.

Vaikka kaupan aukeamisesta oli kertonut vain pieni kyltti tienposkessa, tuntui, että koko Kauklahti oli saapunut paikalle tukemaan nuorta yrittäjää. Kuuden vuoden aikana monesta tuona aamuna jonottaneesta on tullut vakioasiakas.

Yritystä perustaessaan Max pisti koko persoonansa likoon; kauppa kantaa hänen nimeään ja tuttavan suunnittelemassa logossa hän pitelee kädessään vaellusturskaa. Se on herättänyt luottamusta.

– Yksi asiakas sanoi, että aika tyhmä pitäisi olla, jos omalla nimellään ja kuvallaan myy paskaa, Max nauraa.

Hän on luvannut pyhästi niin itselleen kuin asiakkailleen, että sitä hän ei tee. Koko liikeidean ydin on tuore kala.

Ajatus omasta kalakaupasta oli muhinut pitkään, mutta konkretisoitui, kun Max alkoi tehdä restonomiopintoihinsa kuulunutta opinnäytetyötä. Perusta oma yritys, innostuivat opettajatkin. Parissa kuukaudessa yritys oli pystyssä.

– Kaikki kävi yllättävän helposti. Täydellinen paikka löytyi Kauklahden vanhasta keskustasta ja kalatiski käytettynä Torista.

Puitteet ovat kuitenkin vain puitteet.

”Uskalsin perustaa liikkeen, koska tiesin sille olevan kysyntää.”

Tärkeämpää oli iskeä markkinoille oikeaan aikaan.

– Vuonna 2016 kalabisnes eli hiljaiseloa. Uskalsin perustaa liikkeen, koska kovana kalamiehenä tiesin sille olevan kysyntää. Kilpailua ei tuolloin juuri ollut.

Miki Kurkela, 33, oli yksi Maxin kalan ensimmäisistä kanta-asiakkaista. Pitkään kokkina ja keittiömestarina työskennellyt mies tunnisti hyvän kalan sellaisen nähdessään. Keväällä 2017 hän laittoi Maxille sähköpostia ja kyseli töitä. Miehillä natsasi.

– Jo tapaamista seuraavana päivänä Miki oli tiskin takana, ja lähes yhtä nopeasti hänestä tuli yhtiökumppani, Max kertoo.

Vanhan puutalon kivijalkakauppa kävi pian ahtaaksi, ja edessä oli muutto toisaalle Kauklahteen. Vuonna 2020 aukesi Maxin kalan toinen liike ja viime keväänä avattiin kolmas. Työntekijöitä yritys työllistää nykyään 15.

Ensisuolaus äidin rintarepusta

Kasvusta huolimatta kulunut vuosi on ollut yrityksen historian vaikein. Merkittävin syy on ollut tuorekalan hinnan kallistuminen, esimerkiksi lohen tukkuhinta on noussut pahimmillaan yli 200 % vuoden takaiseen verrattuna. Vaikka nousua ei ole sellaisenaan siirretty hintalappuun, on se vaikuttanut kalan kulutukseen.

– Jouduimme nostamaan hintoja, mutta lupasimme asiakkaille, että tulemme alas heti kun mahdollista, ja nyt näyttääkin jo paremmalta. Onneksi alla on viisi hyvää vuotta. Muuten tarinamme olisi jäänyt hyvin lyhyeksi, Max summaa.

”Tingimme mieluummin jostain muusta”, on usein kuultu lause kalatiskillä. Vaikka asiakaskunta on muuten hyvin kirjavaa, kantiksia yhdistää sitoutuneisuus. Ja jos ei ole joulu tai juhannus, kauppiailla on aina aikaa turista heidän kanssaan.

Kuulumisia vaihdellaan myös Facebookissa, jossa yrityksellä on yli 12 000 seuraajaa. Max ja Miki uskovat, että hyvä asiakaspalvelija ei pelkästään kuuntele vaan myös antaa itsestään. He jakavat kuvia lapsistaan ja koiristaan, vastapainoksi asiakkaat voivat kertoa raskaistakin menetyksistään. Tai onnen hetkistä.

– Yksi alusta asti käynyt asiakaspari kertoi, että tuotteemme ovat olleet isossa roolissa heidän suhteessaan, suorastaan suhteen liima. Nyt he pyysivät meiltä pitopalvelun ensi kesän häihinsä.

Ilman intohimoa yrittämisestä ei tulisi mitään.

Max oppi onkimaan ennen kuin kävelemään, ja yhä hän rentoutuu parhaiten kalastaessaan. Lapsuudenperheessä kalaa syötiin paljon. Kestävän kalastuksen periaatteet jäivät selkärankaan, samoin arvostus kalaan raaka-aineena.

– Olen ollut äitini rintarepussa, kun olen ensi kertaa ripotellut suolaa lohen pintaan.

Lempikalaansa yrittäjä joutuu miettimään pitkään – ehkä se kuitenkin on logossa komeileva skrei eli vaellusturska.

– Kun saimme tiskiin keväällä kaikkein hienoimman turskanseläkkeen, siitä on vaikea laittaa paremmaksi.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

• Ihmiset ja suhteet

  Anu pitää alusvaatekauppaa kolmannessa polvessa: "Olen miettinyt laittavani lapun luukulle, mutta mitä sitten tekisin?"

• Työ ja raha

  Turun yli 50-vuotiasta kenkäkauppaa pitävät siskokset ovat enää viisi päivää viikosta töissä – ”Puuduttavinta on istuminen”

• Ihmiset

  Armi Soilanterä kiertää syrjäkyliä seksivälinekioskinsa kanssa: ”Jokaisella on oikeus nautintoon”