Vuonna 1986 muoti kimalsi kultaisena.
Lifestyle

Vallan ja viettelysten vuosikymmen – 1980-luvulla Anna ihaili pomonaisia ja esitteli luksusmuotia

1980-luvulla Annassa keskusteltiin seksistä räväkämmin kuin koskaan. Naisihanteeksi nousi päättäväinen pomotar, joka ei arkaillut osoittaa asemaansa miehille.
Teksti: Mirva Saukkola Kuvat: OM-arkisto ja LK

Vuoden 1980 alussa Anna täytti 17 vuotta. Öljykriisi ja pahimmat penninvenytystalkoot alkoivat olla ohi, ja talous kehittyi suotuisaan suuntaan. Se näkyi myös tavallisen naisen talous­rahoissa ja vaatevalinnoissa. Hän ei enää elänyt miehensä jatkeena.

Maailma avautui uudella tavalla eikä Suomi enää kyyhöttänyt yhtä nöyränä itäisen isoveljen varjossa. Politiikassa puhalsivat tuoreet tuulet, joiden vuoksi yhä useampi suuntasi katseensa Neuvostoliiton sijaan länteen. Huippuviulisti Viktoria Mullovan loikkaamisesta Neuvostoliitosta Suomen kautta länteen kesällä 1983 kirjoitettiin uskaliaasti myös Annassa.

Nyt saattoi jo todeta julkisesti, että moni haaveili loikkaavansa naapurimaasta länteen. Toisin oli ollut Urho Kekkosen Suomessa.

Lisäksi Suomi muuttui monikulttuurisemmaksi. Vuonna 1982 Annan toimittaja Hertta Myllymäki vieraili vietnamilaisperheen luona Helsingin Maunulassa ja totesi perheen sopeutuneen mainiosti Suomeen.

Suomalaiset avautuivat myös ­aiempaa kursailemattomammin nautinnoille. Annankin sivuilla suositeltiin huippumuotia, raotettiin uutukaisen ja villin klubikulttuurin ovia, vinkattiin gurmeekokkien salaisuuksista… Ja puhuttiin kainostelemattomasti seksistä.

Neuvostoliittolainen huippuviulisti Viktoria Mullova loikkasi Suomen kautta länteen vuonna 1983. Hänen tapauksestaan uskallettiin kirjoittaa myös Annassa.

Lasikatoille kyytiä

Kun vielä Annan syntyessä 1960-luvulla nainen oli arkaillut työelämään lähtöä ja seuraavalla vuosikymmenellä empinyt sitä, miten saa järjestettyä lasten päivähoidon, tuntuivat 1980-luvulla kaikki ovet ammottavan sepposen selällään. Inspiraatiota haettiin etenkin Islannista, jossa Vigdis Finnbogadóttir valittiin ensimmäiseksi naispresidentiksi. Anna raportoi hänen virkaanastujaisistaan vuonna 1980 ja kertoi siniseen silkkiasuun pukeutuneen, lämminhenkisen rouvan viitoittavan saarivaltion kohti kauniimpaa tulevaisuutta.

Seuraavana vuonna Helvi Sipilä julisti Annassa kantavansa vastuunsa ja asettuvansa ehdokkaaksi vuoden 1982 presidentinvaaleissa. Hänen sydämellään olivat etenkin pakolaisten asiat. Urho Kekkosen pitkä, vuonna 1956 alkanut valtakausi kuitenkin vaihtui Mauno Koiviston valitsemiseen presidentiksi, ja naisjohtajaa tasavalta sai vielä odottaa vuoteen 2000 asti.

Uuden presidentin rinnalla seisoi kuitenkin samastuttava maan äiti. Kansanedustajanakin työskennellyt Tellervo Koivisto avautui Annalle Helena Vehkaojan haastattelussa vuonna 1986. Maan ensimmäinen nainen kertoi rentoutuvansa viikonloppuisin television jännityssarjojen parissa, lukevansa kiireiden takia vähemmän kuin haluaisi ja ehtivänsä kuuntelemaan lähinnä Porilaisten marssia. Elokuviin rouva kertoi suuntaavansa puolisonsa kanssa lähinnä silloin, kun ihailtuna tasavallan prinsessana tunnettu Assi-tytär heitä siihen patisti.

Presidenttiys ei ollut ainoa virka, johon naisten tie oli pitkään tukittu. Etenkin 1980-luvun puolivälissä keskustelu naispappeudesta kävi kiivaana. Anna haastatteli keravalaista seurakuntalehtori Anja Hännistä, joka oli päättänyt asettua pioneerien joukkoon ja ottaa pappisvihkimyksen heti, kun se vain oli mahdollista.

Anja Niemelän artikkelissa aavisteltiin, että muutoksen jälkeen kirkosta sukeutuu ihmisläheisempi – moni voisi kertoa naispapille murheensa samaan tapaan kuin omalle äidilleen. Vuonna 1986 tehty lakimuutos lopulta salli sen, että myös naiset kelpasivat sielunpaimeniksi.

Yleisesti ottaen työelämässä ihailtiin nuoria menestyjiä eli juppeja, joiden nimitys kehkeytyi englanninkielisestä sanakolmikosta young urban professional. Vuonna 1988 Annassa haastateltiin sikermää menestyviä uranaisia. Kaikki heistä avautuivat designsisustuksistaan, laskettelumatkoistaan ja viihtymisestä Helsingin sykkivässä yöelämässä.

Mukana oli muun muassa Japanissa ja Italiassa työskennellyt Marica Rosengård, joka kehaisi kuuluvansa maamme menestyvimpiin malleihin. Nykyään Marica tunnetaan valokuvaajana ja muun muassa Suomen Huippumalli haussa -televisiosarjan viimeisimmän tuotantokauden tuomarina.

Anja Hänninen halusi pappis­vihkimyksen heti, kun se oli naisille mahdollinen.

Trendikatsaus vuodelta 1986 esitteli ”pakollisina” muun muassa kravatit, silmälaseista roikkuvat vitjat ja strassikoristeet, henkselit, teddyturkit, kohtalokkaan mustan pitsin… Solmio ja vaaleanpunainen college olivat Mic Macin mallistosta.

Tyylilyyli ja lökäpöksy

Pärjäämistä palvovalla vuosikymmenellä menestyksen merkit saivat näkyä. Niinpä Annakaan ei kannustanut lukijoitaan halpahallimuotiin sonnustautumiseen – päinvastoin. Nyt vaatteet nähtiin menestyksen mittarina, ja bisneselämässä lasikattoja särkevän uraohjuksen oli myös näytettävä tyylikkäältä. 1980-luvulla temppu tehtiin komeilla merkeillä. Vaate ei ollut vain korea koriste vaan tapa julistaa pärjäämistään.

Liisa Hakolan kokoamassa trendikatsauksessa vuodelle 1985 toimittaja suositteli valitsemaan neuleiksi aina pariisilaisen Sonia Rykielin luomuksia ja muiksi asuiksi amerikkalaisen Bill Blassin vaatteita. Ensin mainittuja myytiinkin jo Suomessa, jälkimmäisiä ei edelleenkään. Mutta toimittaja nimesikin parhaiksi ostospaikoiksi New Yorkin Trump Towerin ohella Dallasin mahti­tavaratalot. Tyyli-ikoneiksi hän nosti Kennedyn klaanin naiset ja prinsessa Dianan istuvine pikkujakkuineen.

Pukeutumisen pikapäivitys syntyi raskailla ketju­koruilla. Klubikulttuuri testasi ensimmäisen kerran siipiään Suomessa. Useimmiten huikeita juhlia järjestivät yritykset, jotka kutsuivat bilettämään kaupungin kauneimpia ja rohkeimpia. Kuuluisimpia lienevät olleen Image-lehden ja Paparazzi-mallitoimiston juhlat, jotka kokosivat yhteen Suomen kiinnostavimmat nimet.

Anna oli luottavainen naisten menestyksen suhteen. Uranaiseudesta oli paljon juttuja, mutta usein jutut liittyivät menestyksen saavuttamiseen ja sen ulkoisten merkkien kantamiseen.

Vuonna 1985 säädetyn nimilain ansiosta siirryttiin nykyiseen järjestelyyn, jossa avioituva nainen voi ottaa miehensä nimen tai olla ottamatta. Lain lähtökohtana oli nimenomaan tasa-arvo. Avioliittolakia rukattiin vuonna 1987. Enää avioeroon ei tarvittu syitä tai syyllisiä eikä esimerkiksi lavastettua uskottomuutta. Nyt riitti se, että puolisoiden todettiin olevan yhteensopimattomia.

Murheenkryyniksi Annan sivuilla nousi suomalainen mies. ”Miesparka. Ei riitä, että pehmoilet, hölkkäät ja kieltäydyt aseista. Nyt sinun pitäisi vielä ruveta koreilemaankin”, Helena Vehkaoja kirjoitti loppuvuonna 1984. Artikkeli piirsi ankean kuvan lökäpöksymiehestä. Sen mukaan peruspertin urapolku saattoi katketa huolittelemattoman pukeutumisen vuoksi. Vaikka vaimo teki kaikkensa, hän ei voinut kantaa täyttä vastuuta ukonreppanasta.

Inkeri Apila-Salo kertoi vuonna 1986 julkaistussa artikkelissa sydäntä särkevän tarinan mäntsäläläisnaisesta, joka asetteli miehelleen joka ilta valmiiksi tyylikkään asukokonaisuuden. Aamun tullen aviomies kuitenkin hylkäsi suorat housut veitsenterävine prässeineen ja valitsi mieluummin mukaviksi muotoutuneet sammarinsa. Johtiko se miehen urakehityksen tyssäämiseen? Sitä emme koskaan saa selville.

Trendikäs voimanainen vuodelta 1986.

Keken ja Sinan herkkä hetki Annassa vuonna 1986.

Stetsonpäinen seksisymboli

Miehen elämä 1980-luvulla ei muutenkaan ollut enää mutkatonta, sillä myös vaatimukset sängyssä olivat nousseet. Anna lorotti bensaa keskustelun liekkeihin ujostelemattomalla, seksiasioihin keskittyvällä Siskonpeti-sarjallaan, jota kirjoittivat muun muassa Inkeri Apila-Salo ja Ulla Koskinen.

Jälkimmäinen pohti valloittamisen pakkoa jutussaan loppuvuonna 1986. Hän aprikoi, miksi ruoho näyttäytyi vihreämpänä aidan takana ja valloittamisen pakko pyöritti suhdesirkusta. Muita Siskonpeti-sarjassa käsiteltyjä päivänpolttavia aiheita olivat muun muassa sinkkunaisen seksielämä ja pahimmat eroottiset mokat. Erityisen ihailtava oli itsenäisen naisen rooli. Liiallinen ripustautuminen mieheen nähtiin ajan hengen mukaisesti kiehuvan kemian joutsenlauluna.

Ja annettiinpa lukijoille myös suorasukaisia vinkkejä sen suhteen, miten avioelämä eroaa rakastajien kanssa toimimisesta.

Miesihanne oli menevä ja menestyksekäs. Kotimaisista idoleista formulakuski Keke Rosberg avautui unelmistaan Annassa toimittaja Hannu Eerikäiselle ja pusutteli ujostelematta kameroiden edessä saksalaisen Sinansa kanssa. Mukanaan parilla oli Suomen-vierailulla vuonna 1986 yksivuotias Nico-taapero, joka oli hädin tuskin oppinut kävelemään eikä viitteitä maailmanmestaruustason formulavauhdista ollut vielä nähtävillä.

Televisioruudussa suomalaisnaiset hurmasi perjantai-iltaisin Dallas-saippuaoopperan kieroileva ja itsevarma J. R. Ewing (Larry Hagman). Vuonna 1982 Annassa kerrottiin, että roistomainen veijari oli naiskatsojien keskuudessa suositumpi kuin supertähdet Paul Newman ja Jack Nicholson yhteensä. Kaikki eivät olleet näyttelijän tenhosta samaa mieltä: rouva Tellervo Koivisto ilmoitti Annan haastattelussa 1986 jättävänsä Dallasin väliin ja keskittyvänsä mieluummin ajankohtaisohjelmiin.

Kalaisan juusto­piirakan kanssa ehdotettiin tarjottavan trendikkäästi puna­viiniä vuonna 1985.

Lenita on pysynyt pinnalla vuosi­kymmenestä toiseen. Muotishow helmikuulta 1983.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 28/18.

X