Yli pyykkivuorten

Ai saakeli, korona ja etätyö on jumittanut selkäni täysin!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tuntuu, että maaliskuusta ja Suomen korona-ajan alusta on hirvittävän kauan! Toisaalta taas tuntuu, että edes vuodenajat eivät ole tässä vaihtuneet, että maaliskuu oli ihan viikko sitten. Miten kummallinen, hämmentävä ja ikävä vuosi – ja silti tässä vuodessa on ollut paljon hyvääkin.

Muistatteko, miten aloin pitää korona-ajan päiväkirjaa joka päivä lasten jäätyä etäkouluun? Jaksoin kirjoittaa joka päivä pari viikkoa, minkä jälkeen kirjoitin muutamien päivien välein. Olen iloinen, että kirjoitin sen ajan, minkä pystyin. Niissä kirjoituksissa näkyy hämmennys, epäilys, väsymys ja toivo.

Tässä on korona-ajan ensimmäinen päiväkirjapostaukseni: Korona-aika, päivä 1: Hämmennystä ja riitoja.  Alussa emme nähneet ketään. Jotkut antoivat lasten tavata normaalisti. Muistan yhä, miten se hämmensi ja miten ehkä itsekin syyllistyin syyllistämiseen: Korona-aika, päivä 2: Saavatko lapset tavata kavereitaan vai eivät? ja Korona-aika, päivä 13: Syyllistämme, syyllistymme ja suoritamme.

Etäkoulu sai lapset tappelemaan

Tässä kirjoitin lasten tappelusta: Korona-aika, päivä 7: Raivostuin vasta kello 12.15 ja tässä siitä, kun lapset palasivat kouluun 59 päivää etäkoulun alkamisesta: Korona-aika, päivä 59: Back To School, mutta oliko järkeä?

Tässä kehuin opettajia: Korona-aika, päivä 4: Tsemppiä opettajat, oikeasti! ja tässä kirjoitin ahdistuksesta, joka tuli siitä, että moni alkoi ylisuorittaa arkea konmarittamalla, urheilemalla ja aloittamalla pitsinnypläyksen: Korona-aika, päivä 49: Ajattelin, että en hitto jumppaa enkä kuuntele äänikirjoja!

Kertasin Suomen koronakevään päätökset ja tapahtumat tässä: Korona-aika, päivä 64: Näin koronaepidemia eteni Suomessa.

korona opettajat

Tokaluokkalaisen viiden virkkeen koronapäiväkirja eiliseltä.

Vain kaksi koronatestissä

Meidän koronakevät on mennyt yllättävän hyvin! Ainoastaan minä ja Aava olemme olleet flunssassa ja kokeneet ”koronanäyte sielusta asti” -sukupolvikokemuksen. Meillä ei ollut koronaa.

Minä olen ollut pääosin etätyössä ja välillä toimistolla. Muut ovat olleet normaalisti töissä ja koulussa. Koronapositiivisia on ollut jonkin verran lasten kouluissa, mutta vain Matilda on ollut altistumisesta karanteenissa. Lukiolaiselle viikko kotona etänä oli ihan rentouttava kokemus.

Kasvomaskien käyttö on jo ihan tuttua. Enää emme edes ikävöi matkustelua, kun tilanteeseen on niin tottunut ja ymmärtää, että tätä me kaikki nyt vain elämme.

Työpaikan pikkujoulutkin siirtyivät etäpikkujouluiksi, mutta ei tässä tilanteessa muutakaan voi.

selkäkipu

Selkäkipu etätyön hintana

Ehkä isoin juttu tässä korona-arjessa (jatkuvasti kirjoitan vahingossa ”kotona” ja ”kotona-arki”, mitä se onkin) minulle on se, että selkäni on kipeä! Herään ihan joka aamu selkäsärkyyn.

Ymmärrän syyn: istun läppäri sylissä välillä sohvalla, välillä keittiön pöydän tuolilla. Saatan istua sohvalla kahdeksan tuntia niin, että nousen siitä vain lounaalle ja ehkä kerran vessaan.

Jossain vaiheessa kevättä tein innokkaana verkossa livejumppia, mutta kesällä ne jäivät. En ole saanut itseäni salille enkä ole edes venytellyt. Anteeksiantamatonta! Olen nyt todella jumissa. Kävin hierojalla, joka yritti tunnin ajan pehmittää selkääni siinä juurikaan onnistumatta. Oli aika hurjan kipeä kokemus se hieronta.

Olen nyt yrittänyt joka päivä venytellä kunnolla selkää ja pakaroita ja muitakin lihaksia. Yritän saada nyt arkeen taas mukaan jumppia, varsinkin joitain selkäjumppia. Yritän myös käydä enemmän kävelyillä.

Nyt on kyllä pakko myös alkaa kiinnittää huomiota työskentelyasentoon. No, nytkin istun sohvalla jalat suorana ja läppäri sylissä. Olen yrittänyt miettiä, mahtuisiko meillä johonkin pieni seisomapöytä. Ikeasta ainakin saisi halvalla. Ei ole mikään kiva kaveri tämä selkäsärky ja se, että selkä ei meinaa aamulla suoristua. Pakko tehdä nyt kiireellä jotain.

Miten teillä sujuu korona-aika? Oletteko pysyneet terveinä? Onko teidän perheessä ollut töitä? Miten jaksatte ja pärjäätte?

Lue myös

X