Kuka kuuntelisi julkkista?

Nykyihmisen elämä ei taida olla mitään, jos se ei ole täynnä äksöniä, elämyksiä, elämää suurempia kokemuksia. Tylsistyminen vaanii alati oven takana.

Olettehan jo kuulleet some-leskistä? Niin tavataan kutsua sitä parisuhteen osapuolta, jonka puoliso roikkuu sosiaalisessa mediassa ja hakee sieltä huomiota sen sijaan, että juttelisi muiden kotona olevien kanssa.

Näissä perheissä lasten tai puolison seura ei nyt vain kerta kaikkiaan riitä, sillä some-lesken kumppani arvostaa enemmän Twitter- ja Instagram-seuraajiensa peukkuja kuin vaikka omien lastensa kuulumisia.

Onko sitten ihme, jos sama ilmiö on saapunut myös televisioon? Kun sinne kutsutaan julkisuuden henkilöitä, ei riitä, että heidän kanssaan yksinkertaisesti keskustellaan.

On itsestään selvää, että toimittajat ovat samaan aikaan yhteydessä myös sosiaaliseen mediaan ja laittavat lisäksi julkkikset tekemään kaikenlaisia temppuja. Yksi kiinnitetään tuoliin, joka ammutaan veteen, toisen kasvoille viskataan ruokaa ja kolmannen päähän poksautetaan vesi-ilmapallo.

Haluamme tietää julkkiksista yhä enemmän, mielellään kaiken, mutta keskustelun sijaan temppuillaan. Emmekö enää jaksa kuunnella, että he kertoisivat elämästään?

Olen mies menneisyydestä, myönnetään, mutta rakastan vanhanaikaisia henkilöhaastatteluja. Sitä, kun taitava haastattelija saa tunnetusta ihmisestä esiin uusia ja yllättäviä puolia, kuva ohjelman vieraasta täydentyy ja joskus katsojan kyynelkanavatkin saattavat aueta.

Aikakauslehdissä henkilöjutut ovat onneksi yhä sydän ja selkäranka, mutta television kaupallisilta kanavilta ne ovat melkein kadonneet.

Poikkeuksen tekee Yökylässä Maria Veitola -ohjelma. Kevyessä viihdesarjassa yövytään tunnettujen suomalaisten luona, mutta Veitolan käsissä visiitit muuttuvatkin kiinnostaviksi kodinomistajien henkilöhaastatteluiksi.

Ja miksi? Koska Veitola kuuntelee, mitä hänelle sanotaan, tarttuu hetkeen ja kysyy teräviä kysymyksiä vaikuttamatta ilkeältä.

Huonoina hetkinä, kun nykyaika tikittää päälle turhan lujaa, kaivaudun internetin arkistoihin. Siellä voi katsoa esimerkiksi amerikkalaista Barbara Waltersia. Äskettäin eläkkeelle jääneen tähtitoimittajan ura kesti yli 50 vuotta. Tallenteista näkee, että vaatteet ja haastattelumiljööt muuttuivat, mutta yksi ei: vuosikymmenestä toiseen kaksi ihmistä istui vastakkain, toinen kysyi ja toinen vastasi.

Walters on haastatellut Yhdysvaltain presidentit Richard Nixonista alkaen, suurimmat elokuvatähdet ja jopa tunnetuimmat rikolliset – John Lennonin murhaaja mukaan luettuna. Walters sai haastateltavansa usein itkemään, puhumaan ohi suun tai jopa kertomaan totuuden.

Siinä auttoi varmasti se, että Walters valmistautui haastatteluihinsa päiväkausia. Omien sanojensa mukaan hän tiesi haastateltaviensa elämät paremmin kuin nämä itse.

Haastateltujen joukossa tuli vastaan filmitähti Jane Fonda (kuvassa). Ensimmäisessä haastattelussa hän oli kolmekymppinen aktivisti, joka asui pienessä talossa perheensä ja torakoiden kanssa, toisessa 45-vuotias aerobic-kuningatar. Kolmannessa Fonda oli 68-vuotias elämäkerran kirjoittanut isoäiti, joka sanoi elävänsä kolmatta eli viimeistä näytöstä.

Tässä tapaamisessa Fonda kertoi Waltersille itsemurhan tehneestä äidistään, tunnekylmästä isästään, itsestään henkisesti poissaolevana äitinä ja siitä, kuinka idioottimaisella tavalla mediamoguli Ted Turner yritti iskeä häntä – ja miksi he sitten menivät naimisiin. Noin alkajaisiksi.

Nyt Barbara Walters on eläkkeellä, joten Fondaa haastattelevat muut ihmiset. Eräs juontaja pani nyt jo lähes kahdeksankymppisen filmitähden  laittamaan aurinkolasit silmilleen ja lukemaan paperista jonkin vanhan roolinsa vuorosanoja. Toisessa showssa hänen päähänsä pistettiin myssy, jossa oli tupsun paikalla kynttelikkö.

Jane Fondasta emme opi uutta, mutta kun kuva kynttilämyssy päässä poseeraavasta tähdestä leviää somessa, ohjelma ja sen tekijät saavat epäilemättä paljon peukkuja.