”Olin intohimoisesti rakastunut jonkun toisen aviomieheen”

”En jaksanut lähteä purkamaan koko episoidia, joten keskityin fiiliksiini ja kerroin lyhyesti tarinan toisena naisena olosta. Tulisi muuten ihan liian pitkä teksti, niin yritin tehä mahdollisen lyhyen jossa tiivistyy kaikki:

En ikimaailmassa ajattelut joutuvani tähän tilanteeseen, vaan siinä sitä oltiin. Intohimoisen rakastunut jonkun toisen aviomieheen. On minua ennenkin nämä joidenkin kultamussukat yrittäneet iskeä. Häikäilemättömästi ja suoraan, mutta aina heidät torjuin. Tämä oli jotain erilaista. Tunsin suunnatonta vetovoimaa häneen. Sitä ei voinut sanoin kuvailla. Ikäänkuin hän olisi ollut tuttu jo entuudestaan. Kaikki murheet unohtui hänen lähellään. Ei ollut siinä hetkessä olemassa ketään muita. Vain me kaksi. Päivät vaihtuiks viikoiksi ja viikot kuukausiksi.. En pystynyt päästämään irti. Yritin, niin kovasti yritin, mutta olin voimaton ja heikko tämän tunteen kanssa. 

Vaimo sai tietää ja minä jäin. Minut hylättiiin salamaniskusta ja jäin yksin kysymyksieni ja ikäväni kanssa. Enkö ollutkaan niin tärkeä niinkuin hän väitti minun olevan? Mitä tämä kaikki oli? Ikinä en vaatinut häntä jättämään vaimoaan, mutta yritin saada häntä jättämään minut mikäli haluaa olla vaan vaimonsa kanssa. Ikinä ei jättänyt. 

Vasta sitten, kun jäi kiinni.

Toista naista pidetään aina ilkimyksenä. Perheenrikkojana ja viettelijänä. Minun tapauksessani se oli juuri päinvastoin. Hän ei luovuttanut kunnes olin hänen. Hän oli sinnikäs ja taitava. Se tuska mitä tunsin sen jälkeen, kun kaikki loppui oli jotain kauheeta. Toiselta naiselta ei kukaan pyydä anteeksi. Jäät tuskasi kanssa täysin yksin. Sinua vihataan vielä tuskasi päälle. En halunnut ikinä kenellekkään pahaa. Vaimo antoi kaiken anteeksi miehelleen, mutta minulta tämä kaikki vei uskon avioliittoon ja rakkauteen. En halua, että kukaan tulee ikinä luokseni, vaan siksi koska olen hänen vaimonsa. En halua olla kenellekään velvollisuus. Enkä usko että ketään voi omistaa ja sitoa. Tunteet eivät kysele, eikä niitä voi aina estää. Haluan, että joku on kanssani siksi kun haluaa olla, eikä vaan siksi että olemme avioliitossa.

Joka tapauksessa, heidän elämä jatkuu yhdessä ja minä jäin yksin muistojeni kanssa. Niiden muistojen, kun toinen kantoi sylissään ja silitteli poskea. Ne on ne jotka koskee eniten.”