Hyvinvointi

Kunnon blogi: Tarkastelussa kevään ja kesän 2009 pyörätarjonta

Teksti: Anna.fi

HuhPolkupyöräily on loistava tapa hyötyliikkua ja tehokas laji myös kuntoilumielessä. Kunnon blogilaiset päättivät lähteä katsastamaan tämän kevään ja kesän pyörätarjontaa Helsingin Urheiluvälinehuoltoon Helsingin Malmille.

Helsingin Urheiluvälinehuolto on perheyritys, jonka valikoimista löytyy sekä polkupyöriä, kuntolaitteita että varaosia. Yritys tarjoaa myös kattavat huoltopalvelut. Polkupyörissä merkkivalikoimiin kuuluvat Tunturi, Crescent, Nishiki ja Trek.

Polkupyöriä on monia eri malleja ja jokaiseen käyttötarkoitukseen löytyy varmasti jokaiselle se sopivin. Pidempään työmatkapyöräilyyn ja kuntoiluun sopii luonnollisesti erilainen pyörä kuin kevyeen kaupunkiajoon.

KauppiasPyörän ostotilanteessa myyjän täytyy osata kuunnella asiakkaan toiveita ja kysellä pyöräilytaustasta mahdollisimman kattavasti, jotta oikea pyörämalli varmasti löytyy. Myyjän ei ole tarkoitus myydä kalleinta ja hienointa maastopyörää asiakkaalle, joka ei todellisuudessa pysty hyödyntämään pyörän hienoimpia ominaisuuksia.

Helsingin urheiluvälinehuolto tarjoaa city-, hybridi-, trekking-, maasto- ja fitnesspyöriä. Lapsille ja nuorille on luonnollisesti omat kattavat valikoimansa. Valikoimaan voit tutustua Huh:n kotisivuilla.

Huh

Pyöriä

Liikkeessä

Polkupyörän huolto on erittäin tärkeää tehdä tasaisin väliajoin. Huh:n Jarin mukaan asiakkaiden polkupyörien vaihdeongelmat yms. johtuvat lähes poikkeuksetta huoltotoimenpiteiden laiminlyönneistä.

Työpaja

Pyörälaukkuja

Tutustuimme eri pyörämalleihin ja pääsimme jopa pienille testiajoille eri pyörillä. Kunnon blogilaisten testiin pääsivät kaikenlaiset mallit aina mummomankeleista viimeisen päälle rullaaviin maastopyöriin. Jokaisen makuun ja käyttötarkoitukseen löytyi suosikki ja toimivin pyörä.

Pyöriä testailemassa

Pyöriä

Pyöriä

Pyöriä testailemassa

Mikä fiilis?
 

Hanna  

”Oma pyöräni alkaa vedellä viimeisiään ja jossain vaiheessa uuden hankinta on väistämättä edessä. Olikin todella hyödyllistä päästä tutustumaan erityyppisiin polkulaitteisiin, sillä pyörätuntemukseni on häpeällisen kehno. Olin ajatellut hankkia samantyyppisen kolmivaihteisen mummopyörän kuin entinenkin, mutta täytyy tunnustaa, että päästyäni kokeilemaan sporttisempia menopelejä alkoi suoranainen pyöräkuume nostaa päätänsä.

Kokeilin erityisesti Trek-merkkisiä hybridipyöriä ja aika pian kävi selväksi, että kun vartta on siunaantunut näin paljon, ei naisten pyörissä tahdo rungon pituus minulle riittää. Miesten pyörien kokeileminen hirvitti, kun välillä tuntuu, ettei tavallisellakaan pyörällä pysy pystyssä, mutta enpä sentään kaatunut naamalleni.

Olen aina katsellut ihaillen kaupungilla ohi vilahtelevia sporttisempia pyöriä ja ajatellut, ettei sellaisen selkään tällainen tavallinen kuolevainen uskalla noustakaan. Yllätyinkin täydellisesti siitä, miten helppoa ja vaivatonta polkeminen hienommalla pyörällä on. Hyvä kun silloin tällöin tarvitsi lykkiä vauhtia, pyörät tuntuivat rullaavan melkein itsestään eteenpäin!

Tällä reissulla sain vahvistuksen sille epäilylle, että osasyynä nykyisen pyöräni heikkoon happeen on sen piittaamattomalta omistajaltaan saama huono kohtelu. Perusteellisempaa huoltoa sille ei sen 15-vuotisen elämän aikana ole taidettu tehdä kertaakaan. Jarin esittelemä piloille ruostunut takanapa kyllä sai omantunnon kolkuttamaan. Uuteen pyörään ja sen hoivaamiseen täytyy kyllä perehtyä suuremmalla pieteetillä.”

Kristiina

”Tässä pyöräkokeilussa selvisi ainakin se, että jos on hankkimassa uutta pyörää, kannattaa varata siihen riittävästi aikaa. Oli hyvä, että pyörillä sai heittää lenkin läheisellä pyörätiellä. Jotkut vain tuntuivat itselle paremmilta kuin toiset. Yritin olla tuijottamatta pyörien ulkomuotoon, mutta kyllä värillä ja muodolla on väliä. Ei sille mitään voi. Tosin en ostaisi hyvännäköistä mutta kelvotonta sitkutinta. Täytyy olla magee ja nopee tai sitten rehellinen mummonpyörä, jolla fiilistellään kiireettömästi, ja jonka satula kohtaa kantajansa ahterin muodot ansiokkaasti.

Minulla on kotona musta mummonpyörä (aivan superihana kyytsäri) ja Nishikin maastopyörä (armottoman kova satula), joten uuden pyörän hankinta ei ole minulle ajankohtaista. Oma maastopyöräni on malliltaan vähän huono ja tuntuu, että pyörän päällä istuessa pitää kurkottaa käsiä kohti tankoa liiankin kanssa. Jarin suosituksesta vien pyörän keväthuoltoon ja katsotaan yhdessä uusi tangonkannatin ja ahteriystävällisempi satula. Ostin myös tällä reissulla mummonpyörääni korin tankoon kiinnitettäväksi. Siinä kuskaan luomumaitoja ja -mansikoita kaupasta kotiin. Onnellisena ja raittiista maalaisilmasta nauttien.”

Anna-Mari

”Pyöräilen hyvinkin aktiivisesti kaikki työ- ja kaupunkimatkani noin huhtikuusta lokakuuhun. Tällä hetkellä ajan käytetyllä 28 tuumaisella Helkamalla. Pyörässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta olen jo jonkin aikaa ollut ostamassa uutta pyörää. Haaveissani on ollut ajoasennoltaan pysty mummomankeli kolmella vaihteella.

Halusinkin ehdottomasti testata Helsingin Urheiluvälinehuollossa juuri haaveissa ollutta pyörätyyppiä. Ensimmäisen lenkin ajoin oranssilla Tunturin Saint –mallisella mummopyörällä, joka oli juuri minun makuuni! Toisella kierroksella testasin Tunturin Chip –mallista kokoontaitettavaa pyörää. Molemmat olivat hauskoja kaupunkipyöriä, mutta Saintin ostoa ryhdyin ihan vakavissani harkitsemaan.

Testasin myös huikealla vauhdilla rullaavaa hybridipyörää, joka osoittautuikin ihan kelpo pyöräksi. Hybridissä ja ns. citypyörässä oli havaittavissa huikea ero polkemisen määrässä. Tuntui, että hybridillä ei tarvinnut tehdä satulasta juuri ollenkaan töitä, kun pyörä vain rullasi eteenpäin. Tyyliltä hybridi ei kuitenkaan ole sellainen mitä haluaisin, enkä myöskään tarvitse 21 vaihdetta.

Uusissa polkupyörissä on vaan se ongelma, että pyörävarkauksien määrä etenkin täällä pääkaupunkiseudulla on melkoisen suuri. Uusi hieno polkupyörä erottuu katukuvasta sekä edukseen että haitakseen: uusi pyörä on varkaille otollinen kohde. En siis vielä tiedä uskallanko sijoittaa uuteen pyörään vai ajanko vanhalla pyörälläni niin kauan, kunnes se sanoo sopimuksensa irti. ”

kirsi

”Lähiölapsena pyörä oli luonnollinen osa elämää. Satulan päällä kuljettiin yksin ja yhdessä. Käytiin omppu- ja hernevarkaissa, mutta ajeltiin myös kaupungille. Pyörällä liikuin reilusti yli kolmekymppiseksi asti todella ahkerasti. Vielä senkin jälkeen tuli pari fillaria hankittua, mutta pyörävarkaat lopettivat fillaroinnin melkein alkuunsa. Siihen se sitten jäi. Nyt on Vespa korvannut polkemisen.

Minulle lankesi kuin luonnostaan sähköpyörän testaus. Vaikka itse en sähköavusteista fillaria hankkisikaan, minua kiinnosti erityisesti, millaiselta tämän tyyppisen pyörän polkeminen ilman apuja tuntuisi. Minulla nimittäin oli mielessäni kuva raskasrakenteisesta ja raskaasti poljettavasta pyörästä. Koeajettavakseni sain Tunturin kolmivaihteisen Avance Forten.

Ensimmäisenä romukoppaan jouti kuva jotenkin ulkonäöltään negatiivisesti erottuvasta pyörästä. Tämä Tuntsa näytti ihan tavanomaiselta. Silmiini se ei ollut erityisen kaunis, mutta ei missään tapauksessa rumakaan. Se muistutti muotoilultaan lähinnä Tunturin peruskaupunkipyöriä. Pienehköltä vaikuttava ladattava akkukin oli sijoitettu siististi tavaratelineen alle, joten pakkaria on mahdollista käyttää tavaroiden kuljettamiseen.

Edellistä suuremman hämmästyksen aiheutti pyörän ajettavuus. Viimeisestä pyöräilykerrastani oli tovi kulunut. Silloinkin allani oli kolmivaihteinen perusfillari. Lähdin ajelemaan ilman sähkön tuomaa lisävoimaa ja polkaisin pyörän oikein kunnolla liikkeelle. Sehän meni kuin itsestään! Olin todella hämmästynyt. Näinkö kevyttä pyörällä ajaminen nykyään onkin?

En tehnyt mitään hurjaa lenkkiä, mutta maasto oli kuitenkin edes jollain tavoin vaihtelevaa. Näin sain mukavan tuntuman sähköavusteiseen kulkupeliini lihasvoimalla liikuttaessa. Pyörä oli helppo ja mukava ajettava. Akun tuomat neljä lisäkiloa eivät ajettaessa tuntuneet, vaan pyörä rullasi kuin unelma. Vaihteistakin käytin vain kakkosta ja kolmosta. Näin lyhyellä lenkillä en tietenkään edes tuntenut tarvetta siirtyä sähkön apuun, mutta kokeilinpa sitäkin. Surraavan äänen sain aikaiseksi, mutta akku oli mennyt tyhjäksi, enkä apuja niin ollen saanut.

Muita pyöri kokeillessani akku napsaistiin irti ja laitettiin lataukseen. Pikalaturilla täysi latinki syntyy kuudessa tunnissa, mutta pienemmälle matkalle riittävän latauksen saa tietysti lyhyemmässäkin ajassa. Täydellä akulla ajeleekin sitten jo reilumman reissun eli voimaa piisaa 50 kilometriin asti. Se riittää hienosti useankin päivän työmatkafillarointiin, kun avun ottaa käyttöön vaikka vain aamuisin ja ylämäissä, ettei tarvitse hikisenä työrupeamaansa aloittaa. Akku antaa voiman 25 kilometrin tuntivauhtiin, joka on suurin sallittu nopeus tällä kulkupelillä mentäessä.”

Lue lisää sähköpyörästä!

X