Hyvinvointi

Positiivinen psykologia korostaa ihmisen vahvuuksia

2.7.2008 Teksti: Anna.fi

Ongelmiin painottuvien näkemysten rinnalle on psykologian tutkimuksessa noussut uusi suuntaus. Positiivinen psykologia tutkii ihmisen vahvuuksia ja antaa hyviä ajatuksia myös tavallisen ihmisen arkeen.

Vahvuuksien psykologiaa

Kaikki haluaisivat elää onnellista ja hyvää elämää, mutta mistä on onnelliset ihmiset tehty? Vastaus on monen tekijän summa, jossa vaikuttavat niin perimä kuin kulttuurikin.

– Geenit ovat tietysti osaltaan mukana muokkaamassa ihmisen luonnetta, sanoo psykologian professori Markku Ojanen.

– Synnynnäisellä temperamentilla on vaikutusta siihen, kuinka asioihin suhtautuu. Vähän ikävä sanoa, mutta jotkut ovat jo syntyessään vähän optimistisempia kuin toiset. Elämänkokemuksilla on silti paljon suurempi vaikutus. Jos kovasti koetellaan, niin varmasti optimismi taittuu.

Ota vastuu onnestasi

Onnellisuuteen vaikuttaa huomattavan paljon itsearvostus, joka sekin koostuu monista asioista. Erityisesti kouluaikojen kokemuksilla on voimakas vaikutus siihen, millaiseksi kuva itsestä muodostuu. Jos itsearvostus on matala, ihminen herkistyy negatiiviselle palautteelle ja keskittyy puutteidensa korjaamiseen – olivat puutteet sitten todellisia tai kuviteltuja. Toimivampi keino olisi kuitenkin kehittää vahvuuksiaan, mutta se on heikosti itseään arvostavalle vaikeaa. Positiivisen psykologian periaate on se, että vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen tuottaa parempia tuloksia kuin heikkouksiin keskittyminen.

Monella ihmisellä on myös eräänlainen fatalistinen lähestymistapa: onnellisuus ja hyvät asiat tulevat, jos ovat tullakseen. Ihminen voi kuitenkin ottaa itse vastuuta onnellisuudestaan. Jotkut kokeilevat kyseenalaisiakin keinoja, mutta resepti on lopulta varsin yksinkertainen.

– Tekeminen on tärkeää. Jos tekee hyviä asioita, se pitää elämänasennettakin positiivisempana. Harva tekee vapaaehtoistyötä ja ajattelee samalla, että ei tästä mitään hyötyä ole.

Tekeminen on tutkitusti onnellisuuden kannalta tärkeämpää kuin pelkkä ajattelu, mutta tietynlainen tiedostaminen on hyväksi, jotta havaitsee, milloin asenteitaan olisi aihetta tarkistaa.

– Jos huomaa ajattelevansa kauhean synkästi, mielialaa voi parantaa se, jos jaksaa laittaa itsensä positiivisella tavalla likoon, tehdä hyvää muille ja itselleenkin. Tutkimukset tukevat näkemystä, että jos jaksaa ajatella muita, siitä seuraa myönteisiä kehiä. Ei persoona tietenkään tuosta vain muutu, mutta ei se muutu ilman tekemistäkään, mikäli muutokseen on tarvetta, professori Ojanen sanoo.

Kohteena tavallinen ihminen

– Positiivinen psykologia tutkii ihmisen myönteisiä puolia, taitoja, vahvuuksia, kykyä selviytyä arkielämän haasteista. Lähtökohtana on se, että ihmisen selviytymis- ja sopeutumiskyky on hyvä, sanoo Markku Ojanen.

Kiinnostuminen tavallisen ihmisen myönteisistä puolista ja vahvuuksista on psykologiassa uutta ajattelua. Tähän saakka psykologian ihmiskuva on ollut melko yksipuolinen. Ihminen on nähty perusolemukseltaan joko ihanteellisen hyvänä tai – huomattavasti useammin – toivottoman itsekkäänä ja pahuuteen taipuvaisena, vaikka molemmat puolet sisältyvät ihmisyyteen. Elämänkokemukset, olosuhteet ja tilanteet vaikuttavat suuresti siihen, mitkä ominaisuudet nousevat esiin.

Kaikkiin toimiviin terapiamuotoihin kuuluu myös positiiviseen suuntautuvia tavoitteita, mutta perinteinen painopiste on ollut ongelmakeskeinen ja ajatukset ihmisyyden olemuksesta usein pessimistisiä. Esimerkiksi psykoanalyysin isän Sigmund Freudin ihmiskuva oli varsin synkkä. Evoluutiopsykologit näkevät ihmisen lähestulkoon genetiikkansa vankina, ja modernissa lääketieteessä vaarana on liiallinen medikalisointi. Vakavissa tapauksissa lääkehoito on usein tarpeen terapian ohella, mutta pelkkä pilleri ei korjaa pysyvästi ihmisen itsearvostusta ja asennetta.

– Tähän saakka psykologiassa on keskitytty oireisiin ja ongelmiin. Sekin on tietysti tarpeen, mutta positiivinen psykologia korjaa lähestymistapojen yksipuolisuutta. Minulla on hyllyssä 600-sivuisia psykologian teoksia, joiden hakusanoista voi joissakin tapauksissa löytyä rakkaus, mutta ei juuri lainkaan sanoja onnellisuus, ilo ja anteeksianto. Ahdistusta, aggressiota ja muita negatiivisia tunteita voi sen sijaan olla 30 sivun lista, Ojanen toteaa.

Positiivisen psykologian riskit

Ongelmakeskeisen psykologian vastapainoksi on syntynyt innokas ryhmä tutkijoita, jotka keskittyvät ihmisen myönteisiin puoliin. Positiiviseen psykologiaan kohdistuu silti myös kritiikkiä.

– Jos asiat nähdään liian kauniina ja myönteisinä, saatetaan hukata kielteiset puolet siinä missä ennen sivuutettiin myönteiset. Tuntuu, että helposti takerrutaan aina yhteen näkökulmaan.

Markku Ojanen uskoo silti, että ajan myötä ääripäät tasoittuvat, ja psykologiassa saavutetaan kokonaisvaltainen näkemys ihmisen elämästä.

– Itse näen positiivisen psykologian riskiksi liiallisen länsimaisen ajattelun, jolloin saatetaan unohtaa, että muualla maailmassa on yhä paljon kärsimystä. Tai lipsahdetaan positiivisen ajattelun puolelle – luullaan, että muutos on helppo, kunhan vain hoetaan positiivisia sanoja.

Positiivinen ajattelu on kirjava nimike, jota edustaa suuri määrä erilaisia populääripsykologisia oppaita. Osa teoksista voi perustua jossain määrin positiivisen psykologian tutkimustuloksiin, mutta jotkut oppaat sisältävät vain eräänlaista kehottelua positiiviseen ajatteluun. Markku Ojanen ei kuitenkaan halua tyrmätä sitä, etteikö ajattelusta käsin voisi päästä alkuun.

– En tiedä, onko positiivisen ajattelun oppaista varsinaista haittaakaan, mutta tiedetään, että ei niistä kauheasti apua ole. Tietysti niiden lukeminen voi viivyttää hoitoon hakeutumista, jos yritetään saada apua vakaviin ongelmiin. Se on eräänlaista viivytystaistelua, mutta vaikeissa ongelmissa tarvitaan aina ulkopuolista apua.

Auttamisen ilo

Positiivisessa psykologiassa huomioidaan inhimillisiä asioita, joita ei ennen ole katsottu lainkaan tieteen piiriin kuuluviksi. Eräs niistä ovat hyveet, jotka ovat perustaltaan hyvin pitkälti samanlaisia eri kulttuureissa, vaikka sävyeroja on tietysti paljon. Yleisesti tunnustettuja hyveitä ovat esimerkiksi viisaus, rohkeus ja humaanius. Myös huumoria arvostetaan paljon, ja monille huumorista onkin kovissa paikoissa apua.

Hyveellisyys edellyttää tekoja, ja tutkimusten mukaan jo hyvien tekojen näkeminen kohottaa mielialaa. Hyveet eivät kuitenkaan hyödytä ihmistä, elleivät sisäinen ja ulkoinen ole tasapainossa – vastentahtoinen auttaminen ei kohenna mielialaa. Tekemisen lisäksi on siis tärkeää löytää myös auttamisen ilo.

– Hyveet ja niiden merkitys ovat tietysti vanhoja oppeja, joita on käsitelty niin filosofiassa kuin uskonnoissakin. Minua kuitenkin ilahduttaa, että tieteellinen tutkimus tukee niitä. Lähes jokainen myöntää, että olisi mukavampaa, jos kaikki olisivat hyviä toisilleen, mutta sanojen lisäksi tarvitaan tekoja. Hyvää tahtoa on paljon, samoin mukavia ihmisiä, Markku Ojanen sanoo.

Kaikki tunteet ovat tarpeellisia

Positiivisen psykologian pyrkimys ei kuitenkaan ole poistaa kielteisiä tunteita. Negatiiviset tunteet kuuluvat ihmisen elämään, ja niillä on omat tärkeät tehtävänsä. Ihminen ei voi selviytyä ilman pelkoa, ja vihallakin on paikkansa. Siitä voi olla apua, jotta pystyy tekemään asioille jotakin, esimerkiksi korjaamaan toiseen ihmiseen tai itseen kohdistuvia vääryyksiä.

– Vihan- ja pelontunteissa kuitenkin tapahtuu helposti kärjistymistä ja yleistymistä, Markku Ojanen sanoo. – Ne jäävät helposti mieleen ja ikään kuin päälle. Jostain syystä evoluutio ei ole tuottanut pelkoja, jotka olisivat aina kohdallaan. Myös syyllisyys on ihmiselle äärimmäisen tärkeä, samoin häpeä, joka tosin voi lipsahtaa tuhoisaksi.

Negatiiviset tunteet koetaan ja muistetaan erityisen vahvasti siksi, että ne ovat poikkeuksellisia ja usein intensiivisiä. Ihmisen perustunnetila on kuitenkin neutraalin positiivinen. Positiivisillekin tunteille on erityistilanteita, jolloin ne eivät ole sopivia, esimerkiksi hautajaisissa nauraminen. Normaalisti positiiviset tunteet ovat silti aina paikallaan, ja ne antavat puhtia hyville asioille. Kun olosuhteet ovat edes tyydyttävät, ihmiset ovat keskimäärin myönteisiä.

– Tutkimusten mukaan positiivisuus on päällimmäisenä, kun ihminen ei ole pahassa tilanteessa. Uskaltaisin sanoa, että silloin kolme neljäsosaa tunteista on positiiviseen kallellaan. Tilanne on tietysti erilainen, jos on aidosti masentunut tai esimerkiksi kokenut menetystä ja surua.

Markku Ojanen kertoo, että tutkimuksissa jopa mielenterveyspotilaat antavat mieluummin myönteisiä kuin kielteisiä arvioita elämästään.

– Jos joku antaa pelkästään kielteisiä arvioita, silloin tilanne näyttää todella pahalta. Esimerkiksi huumeidenkäyttäjillä onnellisuusarviot ovat hyvin matalia.

Menetykseen tukea

Toinen onnellisuutta vähentävä tekijä on ongelmien kasautuminen. Tämä tulkitaan usein masennukseksi, ja se muistuttaakin masennusta, vaikka kyseessä on pitkittynyt surureaktio.

– Melankolisen masennuksen määrä on ollut tuhansia vuosia sama. Nykyään on alettu tulkita menetyskriisiä masennuksena. Jos ihmiselle kasautuu avioeroa, työttömyyttä, sairautta ja muuta ikävää, onnellisuusarvio putoaa alas. Mutta sehän on täysin normaali reaktio menetykseen. Tämä ei silti tarkoita, että ihmisen pitäisi selvitä omin neuvoin suruistaan, vaan tukea ja joskus hoitoakin tarvitaan.

Keskimäärin ihminen kestää melko hyvin yhden menetyksen, esimerkiksi lähiomaisen menetys ei yksinään pudota onnellisuuspisteitä kovin paljon. Erityisen paljon menetykseen reagoinnissa ja siitä selviytymisessä vaikuttaa ympäristön tuki. Länsimainen kulttuuri on muuttumassa yhä yksilökeskeisemmäksi, mikä tekee tuen antamisen ja saamisen vaikeaksi.

– Yhteisöllisillä kulttuureilla on erityisiä rituaaleja surun käsittelyyn. Yksilökeskeisessä kulttuurissa surijan täytyy kääntyä asiantuntijan puoleen. En silti kannata entisaikojen ihannointia, sillä yksityisyydessä on paljon hyvääkin. Se voi kuitenkin pahentaa ja pitkittää menetysreaktioita.

Ihmisten hyvinvointi on lisääntynyt jatkuvasti, mutta toisaalta ongelmiakin on edelleen paljon. Monen kohdalla taustalla on syrjäytyminen pärjääjien joukosta. Ihmisille asetetaan kovia vaatimuksia – pitää olla menestyvä ja kaunis sekä menevä, ulospäinsuuntautunut ”hyvä tyyppi”. Lisääntyvän yksinäisyyden ohella ihmiset joutuvat kamppailemaan myös näiden ulkoisten vaatimusten kanssa.

– Ennen hyväksyttiin persoonallista erilaisuutta paremmin. Sai olla vähän mörököllikin. Toki silloinkin oli paljon huonoja asioita, ne vain olivat erilaisia. Nykyään elämä on turvallisempaa, ja yhteiskunta on oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi. Tällaiset tekijät lisäävät kansakunnan yleistä hyvinvointia, kunhan niitä ei pilata liiallisella yksityisyydellä, tulostavoitteilla ja tehokkuusvaatimuksilla, professori Markku Ojanen sanoo.

 

Asiantuntijana psykologian professori Markku Ojanen, Tampereen yliopisto.

Teksti: Anu Holopainen