Skolioosi käyristi Emilian selkää yli 45 astetta – ”Pitkään ajateltiin, että minulla on vain erimittaiset jalat”
Emilia Kaskisen skolioosia hoidettiin ensin tukikorsetilla, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Lopulta hänen selästään suoristettiin 10 nikamaa leikkauksella.
Skolioosia seulotaan kouluterveydenhuollossa skoliometrin avulla. Kuvituskuva.
Emilia Kaskisen skolioosia hoidettiin ensin tukikorsetilla, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Lopulta hänen selästään suoristettiin 10 nikamaa leikkauksella.
Skolioosi on selkäsairaus, joka saa selkärangan käyristymään sivusuunnassa. Diagnoosin saa, jos röntgenkuvasta nähdään selän vinoutuvan yli 10 astetta.
Turkulaisen Emilia Kaskisen, 22, skolioosi paljastui viidennen luokan terveystarkastuksessa. Skolioosi ei usein aiheuta oireita, eikä Emiliakaan ollut kärsinyt selkävaivoista. Selän vinouma ei myöskään näkynyt ulospäin.
– Pitkään oli ajateltu, että minulla on vain erimittaiset jalat. Lantioni oli huomattu olevan epätasossa ja tasoittuvan, kun käytin pohjallisia toisen jalan alla. Mutta sitten kouluterveydenhoitaja vaihtui, ja hän huomasi, että selässäni on vinoumaa.
Emilia sai lähetteen TYKSiin röntgenkuviin, joista näkyi, että Emilian selkäranka oli sivuittain s-kirjaimen mallinen. Suurempi mutka oli yläselässä ja pienempi alaselässä.
Emilian skolioosia hoidettiin korsetilla, jota tuli pitää päällä vuorokauden ympäri
Skolioosia aletaan hoitaa useimmiten tukiliivi- eli korsettihoidolla, jos selän käyryyttä on yli 25 astetta mutta alle 45 astetta, ja pituuskasvua on vielä jäljellä. Korsettihoito ei suorista selkää, mutta estää käyryyden pahenemisen. Jos skolioosi pääsee kehittymään vaikeaksi, seurauksena voi olla merkittäviä keuhkojen häiriöitä ja tukirankaongelmia.
Korsetti tehdään kovasta muovista jokaisen potilaan omien mittojen perusteella. Korsettia pidetään tapauskohtaisesti joko vain öisin tai 23 tuntia vuorokaudesta.
Emilian korsettihoito aloitettiin hänen ollessaan seitsemännellä luokalla. Hänen korsettinsa oli tyyppiä, jota tuli pitää vuorokauden ympäri. Korsetti ulottui kainalosta pakaran puoliväliin saakka.
– Eihän se mukavaa aikaa ollut. Korsetti oli epämukava ja rajoitti liikkumista. Yläasteikäisenä myös se tuntui raskaalta, etten voinut pukeutua kaikkiin sellaisiin vaatteisiin, joihin olisi halunnut pukeutua.
Suihkussa käynnin ja liikunnan ajaksi korsetin sai ottaa pois.
– Olinkin yhtäkkiä aika paljon treenaamassa, Emilia naurahtaa.
Emilia harrasti tällöin vielä yleisurheilua kilpatasolla, ja treenit olivat kuusi kertaa viikossa. Vaikka harjoitusten aikana korsettia ei tarvinnutkaan pitää, skolioosidiagnoosi vaikutti harjoitteluun. Emilia ei esimerkiksi saanut tehdä lihaskuntoliikkeitä isoilla painoilla.
– Kun muut kyykkäsivät 50 kilon painoilla, minä sain käyttää vain 10 kilon painoja. Tämä tietysti vaikutti lihasvoiman kehittymiseen.
Ihmiset Emilian ympärillä suhtautuivat skolioosin hoitoon kannustavasti. Emiliaa kiusattiin koulussa muista asioista, mutta ei koskaan skolioosista tai korsetista.
– Ehkä senkin ikäiset kuitenkin tajusivat, että skolioosi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet.
Emilian selkään kiinnitettiin 20 titaaniruuvia
Emilia ehti käyttää skolioosikorsettia reilun vuoden, kunnes hänen pituuskasvunsa päättyi ja korsettihoito lopetettiin, kuten käytäntönä on.
Hoito ei ollut Emilian kohdalla tuottanut toivottua tulosta, vaan skolioosi oli pahentunut.
– Voi olla, että skolioosi huomattiin minulla hieman liian myöhään, minkä vuoksi korsetista ei ollut apua.
Korsettihoidon lopetuksen jälkeen Emilia kävi 1–2 kertaa vuodessa seurantaröntgenissä TYKSissä.
Vuonna 2016 edessä oli jälleen lääkärikäynti, jolle Emilia lähti hyvillä mielin. 16-vuotiaasta oli hauskaa päästä kesken matematiikantunnin pois koulusta.
Lääkärin uutiset olivat kuitenkin sokki. Skolioosi oli edennyt niin pitkälle, että Emilialle olisi tehtävä selkäleikkaus. Yläselän mutka oli yli 45 astetta ja alaselän mutka yli 20 astetta. Kun skolioosi etenee yli 45 asteen, ainoa hoitovaihtoehto on leikkaus.
Leikkauspäivä sovittiin puolen vuoden päähän, maaliskuuhun 2017. Vaikka aluksi ajatus leikkauksesta tuntui hurjalta, Emilia ei kuitenkaan osannut pelätä sitä.
– En ehkä oikein tajunnut, kuinka iso leikkaus todella on kyseessä.
Leikkauksessa Emilian yläselästä suoristettiin 10 nikamaa 20 titaaniruuvin ja kahden titaanitangon avulla. Leikkaus sujui ongelmitta, mutta siitä toipuminen oli raskasta.
– En muista leikkauksen jälkeisestä viikosta sairaalassa oikein muuta kuin tosi kovat kivut, vaikka minusta pidettiinkin sairaalassa tosi hyvää huolta. Kun lääkärit seitsemän päivän kuluttua leikkauksesta sanoivat, että nyt lähdet kotiin, olin järkyttynyt ja ajattelin, että en varmasti lähde. Mutta kun pääsin kotiin, olo helpottuikin.
Emilian toipuminen oli kuitenkin tavallista haastavampaa. Alun perin sairauslomaa piti olla koulusta vain kuukauden verran, mutta lopulta Emilia pääsi takaisin kouluun vasta kesälomien jälkeen.
– Leikkausta seurannut vuosi oli raskas. Minulta lähti vastustuskyky ja sain streptokokkikierteen. Lisäksi minulle puhkesi migreenityyppinen päänsärky ja kärsin selkäkivuista.
Skolioosi ei enää vaikuta Emilian arkeen juuri lainkaan
Nyt Emilian skolioosileikkauksesta on kulunut kuusi vuotta. Skolioosi ei enää rajoita hänen elämäänsä millään tavalla.
– Paitsi benji- ja laskuvarjohyppykielto on, Emilia nauraa.
Emilia pystyy sekä urheilemaan että tekemään töitä normaalisti. Hän työskentelee projektipäällikkönä ja juontajana, eikä skolioosi haittaa kumpaakaan uraa.
Skolioosi muistuttaa itsestään ainoastaan silloin, kun Emilia istuu tuoliin, jossa on lyhyt tai takaviistoon kallistuva selkänoja. Sellaisessa Emilian on huono istua, koska hänen selkänsä asento on hieman erilainen kuin terveselkäisillä.
Lähes koko selän mittainen leikkausarpikin on parantunut hyvin. Kukaan ei huomaa arpea, jollei Emilia itse siitä mainitse.
– Olen nyt todella onnellinen siitä, että leikkaus tehtiin.
Emilia kertoo, että hänelle saa laittaa viestiä esimerkiksi Instagram-tilinsä (@emiliakaskinen) kautta, jos skolioosia sairastava nuori kaipaa vertaistukea. Skolioosia sairastavan vanhempia Emilia puolestaan kehottaa tutustumaan ”Lasten skolioosi – Vertaistukea vanhemmille” -nimiseen Facebook-ryhmään, johon hänen oma äitinsäkin aikoinaan liittyi.
– Kannattaa myös yrittää ajatella tulevaisuutta, vaikka diagnoosin saamisen hetkellä voikin tuntua siltä, että maailma pysähtyy. Meillä on Suomessa ihan loistavat kirurgit, joten leikkausta ei tarvitse pelätä.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous