Terveys

Tankotanssin maailmanmestari Oona Kivelä: ”Terapia auttoi minut eroon tunnesyömisestä”

Nelinkertaiselle tankotanssin maailmanmestarille Oona Kivelälle ruoka on ennen kaikkea polttoainetta. Vuosien terapiassa käymisestä oli yllättävää hyötyä myös terveellisen ruokarytmin löytämisessä.

Teksti:
Eveliina Lauhio
Kuvat:
Heli Hirvelä

Kun kisakausi lähestyy, Oonan keho alkaa automaattisesti kaivata paljon kasviksia ja proteiinia. – En laske mikroja tai makroja, vaan syön kehoani kuunnellen.

Nelinkertaiselle tankotanssin maailmanmestarille Oona Kivelälle ruoka on ennen kaikkea polttoainetta. Vuosien terapiassa käymisestä oli yllättävää hyötyä myös terveellisen ruokarytmin löytämisessä.

Kolme kananmunaa, banaani ja kanelia. Näistä raaka-aineista syntyy Oona Kivelän suosikkiaamiainen, banaaniletut. Jos Oona ei paista aamiaiseksi banaanilettuja, hän kokkaa itselleen ja poikaystävälleen munakkaan. Lounaaksi tankotanssin maailmanmestari syö yleensä ruokaisan salaatin, jossa on mieluiten kalaa tai kanaa, vihanneksia, juustoa, pähkinöitä ja hyvä kastike. Illalliseksi Oona valmistaa jälleen lämpimän ruoan, johon kuuluu yleensä lihaa, perunaa tai riisiä ja paljon erilaisia kasviksia.

Välipalat eivät kuulu Oonan ruokavalioon

– Syön kolme kertaa päivässä kunnon ruokaa niin paljon, että tulen varmasti täyteen. Kun syön tarpeeksi proteiinia, jaksan hyvin, eikä minun tee mieli napostella aterioiden välissä.

Oona noudattaa monipuolista sekaruokavaliota. Kun kilpailut lähestyvät ja treenikerrat kasvavat, Oona kuuntelee tarkkaan kehoaan ja antaa sille sellaista energiaa, jota se tarvitsee. Myös kisakausien ulkopuolella ruoka on Oonalle ennen kaikkea polttoainetta.

– En ole koskaan pitänyt siitä ajatuksesta, että miettisin, mitä minun tekee tänään mieli syödä. Kysyn keholtani, mitä se tänään tarvitsee pysyäkseen terveenä.

Oonan mielestä hyvä suhde syömiseen on tehdä 80 prosenttia valinnoista terveyssyistä ja 20 prosenttia nautinnosta. Kun pääsääntöisesti antaa keholle sen tarvitsemaa ravintoa, pieni osa syömisestä voi olla seurustelua, ihania makuelämyksiä ja uusien ruoka-aineiden kokeilua.

Oonan kotona aamiaista kokkaa usein myös hänen poikaystävänsä Oskari. Joskus Oskari hemmottelee Oonaa tuomalla banaanilätyt ja kahvin sänkyyn. Illallinen nautitaan usein kynttilänvalossa jazzia kuunnellen.

– Oskari sanoo aina, että syödään mieluummin kotona, koska ruoka on kotona aina parempaa kuin ravintolassa.

Vuosien terapia selkeytti ruokasuhteen

Aina Oona Kivelä ei ole suhtautunut näin mutkattomasti ruokaan. Hän on käynyt usean vuoden terapiassa, millä oli yllättävä vaikutus hänen ruokasuhteeseensa.

– Terapia auttoi minut eroon tunnesyömisestä.

Oona oivalsi terapiassa, kuinka paljon tunteilla on ollut vaikutusta hänen syömisiinsä. Hän tajusi käsitelleensä monia asioita syömällä. Masentuneena teki mieli makeaa, ahdistuneena tuli hotkittua.

Oonasta oli mielenkiintoista huomata, kuinka aivan muiden asioiden käsittely terapiassa palasi usein ruokailutottumuksiin.

– Oivalsin, miten kokonaisvaltainen kysymys hyvinvointi on. Jos mielessä on jokin asia pielessä, se vaikuttaa syömisiin ja toisin päin. Terapiassa oivalsin, minkälaisia tunteita syömiseeni on liittynyt, ja käsittelin myös lapsuudenaikaista ruokasuhdettani.

Oona alkoi pohtia myös hotkimista, josta hän kärsii ajoittain edelleen. Oona ei aina malta syödä silloin, kun on ruoka-aika. Kun ruokaa alkaa laittaa vasta nälkäisenä, pöydän ääressä tulee hotkittua.

– Kärsin varmaan edelleen tietynlaisesta syömishäiriöstä, joka ilmenee minulla ahmimisena ja hotkimisena. Minun pitäisi opetella syömään ajallaan.

Oona Kivelä
Oona Kivelä treenaa kotonaan muun muassa puolapuiden avulla.

”Kehoni kertoo, mitä se tarvitsee”

Oona Kivelä on kiinnostunut tietoisesta syömisestä ja oman kehon kuuntelusta. Hän on kehittynyt vuosi vuodelta paremmaksi oman kehonsa kuuntelijaksi.

– Kaksikymppisenä en olisi voinut kuunnella kehoani, sillä se olisi vaatinut joka päivä karkkia. Nykyään kehoni kertoo, mitä se tarvitsee. Jos kärsin esimerkiksi raudanpuutteesta, minun alkaa tehdä mieli rautapitoisia ruokia.

Oonan tärkein ruokafilosofia on syödä perusterveellisesti. Hän ei laske kaloreita eikä mieti mikro- tai makroravinteita. Ateria on täysipainoinen, kun sen kasaa käyt­täen paljon kasviksia.

Ilmastonmuutoskeskustelun kannustamana Oona on alkanut pitää kaksi kasvisruokapäivää viikossa.

– Olen kova punaisen lihan kuluttaja. En voi perustella sitä millään muulla kuin mieliteolla. Olen lisännyt kasviksia ruokavaliooni ja yritän yhä useammin valita punaisen lihan sijaan kalaa tai kanaa. Haluan syödä mahdollisimman puhdasta luomuruokaa.

Oona himoitsee pehmeää ja tuoretta lakritsia. Hän sallii itselleen herkuttelun vaikka päivittäin – kunhan makeanhimo ei ala hallita mieltä.

– Lopetan herkuttelun heti, jos huomaan, että makeanhimo alkaa hallita ajatuksiani. Jos minulla tulee kotona sellainen olo, että pitää lähteä kauppaan ostamaan jotain makeaa, pidän välittömästi parin viikon herkkulakon. Näin saan sokerinhimoni pidettyä kurissa.

Samaa filosofiaa Oona soveltaa alkoholiin. Hän käyttää alkoholia kerran tai kaksi kuussa muutaman viinilasin verran.

– Jos kotona on avattu viinipullo, tekisi mieli ottaa vielä toinen ja kolmaskin lasi. Alkoholi alkaa helposti sitomaan ihmistä samalla tavalla kuin sokeri.

Superruokiin Oona Kivelä suhtautuu yhtä kiihkottomasti kuin monipuoliseen perusruokaan. Hänen keittiönkaapistaan löytyy muun muassa spirulinaa, viherjauhetta ja MSM-jauhetta.

– Parasta superruokaa ovat mustikat ja lakat. En ymmärrä, miksi pitäisi lennättää acai-marjoja Brasiliasta, kun meillä on metsät täynnä superterveellisiä marjoja.

Viljatuotteet ovat ainoa asia, jota Oona karttaa, etenkin tyhjään vatsaan, sillä ne turvottavat. Viljojenkaan suhteen Oona ei ole ehdoton. Kun kilpailumatkoilla Keski-Euroopassa aamiaisella on tarjolla lähinnä patonkia, Oona syö sen mukisematta.

– En halua ajatella mistään ruoka-aineesta, että se olisi pahaa tai kiellettyä. Koska en kärsi varsinaisista ruoka-aineallergioista, syön joustavasti tilanteen mukaan.

X