Tuomaksen, 63, eturauhassyöpä löytyi onnenkantamoisella – kasvain poistettiin kokeellisella hoidolla ilman leikkausta

Tuomas Lehtosen, 63, eturauhassyöpä löytyi seulontatutkimuksessa, jonka tutkimusryhmään hänet oli valittu. Hän pääsi mukaan hoitokokeiluun, jossa kasvain poistettiin uudenlaisella ultraäänihoidolla ilman leikkausta.

Loppuvuodesta 2021 helsinkiläistä Tuomas Lehtosta onnisti – vaikka ei hän sitä vielä silloin tiennyt. Hän oli saanut kutsun ProScreen-tutkimukseen, jossa seulottiin miesten yleisintä syöpää, eturauhassyöpää. Eturauhassyöpä on useimmiten oireeton, mutta se voidaan todeta varhaisessa vaiheessa verikokeen avulla.

Tuomas oli käynyt verikokeissa aiemminkin ja saanut edellisen kerran puhtaat tulokset syksyllä 2020. Kaikki näytti olevan kunnossa.

Tuomaksella kävi toinenkin onnenpotku: Hänet oli valittu mukaan nimenomaan tutkimusryhmään. Jos hän olisi ollut kontrolliryhmässä, häntä ei olisi tutkittu. Lopputulos olisi silloin voinut olla toinen.

Eturauhassyöpä löytyi sattumalta seulontatutkimuksessa

”Kävin tutkimusta varten verikokeissa, ja joulun tienoilla tulokset ilmestyivät Omakantaan. ”Eturauhassyövän epäily”, luki siellä. Tulos perustui verikokeisiin, joissa mitattiin muun muassa PSA-arvoa eli eturauhassolujen tuottamaa valkuaisainetta. Minun PSA-arvoni oli koholla. Omakannassa luki myös, että saisin lähetteen magneettitutkimuksiin.

Koska mitään ei kuulunut, aloin helmikuussa soitella jatkotutkimuksista. Omaa aktiivisuutta vaadittiin aika lailla – ja niinhän sen tietysti pitää ollakin. Toisaalta, kaikilla ei ole voimia ja edellytyksiä olla aktiivinen, mikä on omiaan lisäämään epätasa-arvoa terveydenhuollossa.

Välillä koin olevani vain numero ja pala lihaa. Odottelin monessa eri vaiheessa tietämättä, missä mennään ja keneltä kysyä. Sitten sain tietää olevani jonossa magneettikuvauksiin. Kuvausten jälkeen odottelin taas aikani ja soittelin perään. Kuvat oli tutkittu ja sain lähetteen näytteenottoon. Toukokuussa oli vielä tieto­konetomografiakuvaus.

Touko-kesäkuun taitteessa tapasin ensimmäistä kertaa hoitavan lääkärini. Olin ymmärtänyt hyvin jo sitä ennen, että minulla oli todettu eturauhassyöpä. Sen laadustakin oli jo tietoa.”

Lue myös: Suolistosyöpiä aletaan seuloa valtakunnallisesti – lääkäri: ”Tarkoitus on löytää niitä kaikkein kavalimpia, oireettomia muotoja”

Syöpädiagnoosi vastaan stoalaisella rauhallisuudella

”En ollut huolissani missään vaiheessa. Itse asiassa en koko prosessin aikana ahdistunut siitä, että minulla oli todettu vakava sairaus. Vähän itsekin ihmettelin omaa reaktiotani, mutta kai tällainen stoalainen rauhallisuus kuuluu luonteenlaatuuni.

Puolisoni oli jossain vaiheessa sitä mieltä, että voisin olla vähän enemmän hädissäni. Tiedän, että vierestä seuraaminen voi olla hankalampaa kuin itse sairastaminen.

Totta kai vakava sairastuminen on aina muistutus elämän rajallisuudesta, mutta elämän rajallisuuden olin sisäistänyt jo aiemmin.

Jos jotain tunsin, niin häkellystä siitä, miten kehittynyttä lääketiede on. Sekä uteliaisuutta terveydenhuoltojärjestelmäämme kohtaan. Sitten, kun systeemi pyöri, sen tehokkuus oli vaikuttavaa.”

Uusi eturauhassyövän ultraäänihoito – ”Kasvain poltetaan kuoliaaksi”

”Hoitavan lääkärin kanssa kävimme hyvän keskustelun, jossa hän kertoi minulle eturauhassyövän hoitovaihtoehdoista. Perinteisten leikkaus- ja sädehoitojen lisäksi tarjolla oli aivan uusi, HUS:ssa kokeilussa oleva hoitomenetelmä, ultraäänihoito.

Suostuin mukaan kokeiluun. Vielä piti ottaa lisää koepaloja ja selvittää, oliko syöpäni niin paikallinen, että se voitaisiin hoitaa ultraäänellä. Kestin toisenkin koepalojen napsaisun muutamalla ähkäisyllä.

Kesäkuun lopussa sain tietää pääseväni operaatioon elokuussa.

Kaikki oli minulle uutta, sillä en ole aikuisena ollut hoidettavana sairaalassa. Minua ei ollut edes nukutettu ikinä. Olin aidosti hämmentynyt siitä, miten paljon henkilökuntaa oli töissä vain minua varten. Kaikki kävivät esittäytymässä, ja sitten minulla olikin taju pois.

”Pääsin sairaalasta kotiin jo seuraavana päivänä. Ja sekin on merkillepantavaa, että kävelin muutaman kilometrin matkan kotiin.”

Hoidossa eturauhasta kuumennetaan ultraäänienergialla niin, että syöpäkasvain menee kuolioon. Käytännössä kasvain poltetaan kuoliaaksi.

Operaatiosta toipuu nopeasti. Pääsin sairaalasta kotiin jo seuraavana päivänä. Ja sekin on merkillepantavaa, että kävelin muutaman kilometrin matkan kotiin.

Katetrin kanssa ähelsin viikon. Oli vapauttavaa saada se pois. Viikon kuluttua palasin myös töihin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan, jossa toimin pääsihteerinä.”

”Mahdollisuus miehuuden menettämisestä kävi raskaana mielessä”

”Fyysisesti toivuin nopeasti. Toki minulla oli joitakin kipuja ja erilaisia ärsytyksiä ja pohdintaa siitä, mikä tuntemus kuuluu asiaan ja mikä ei. Sairauslomaviikon aikana kävin kerran päivystyksessä, kun huolestuin siitä, mikä määrä kivesten turpoamista on normaalia. Kaikki oli kuitenkin kunnossa.

Kun operaatiosta oli kulunut kuukausi, pyöräilin Turusta Helsinkiin. En sentään yhtäjaksoisesti vaan välissä oli yksi suunnittelukokous. En ole mikään himopyöräilijä, mutta ehkä tuo reissu oli enemmänkin sellainen mentaalinen juttu – oman sisäisen vapauden osoitus. Että täällä minä ajelen, eikä syytä huoleen.

Henkinen toipuminen operaatiosta vei pidempään. Kun tietää, että omaan kehoon on kajottu herkistä paikoista herkimpään, se herättää paljon ajatuksia.

”Jonkinlaista lohtua toi potilasohjeissa annettu neuvo viikon mittaisesta sukupuolisesta pidättyväisyydestä – että ei sen pidempään.”

Mahdollisuus miehuuden menettämisestä kävi raskaana mielessä, mutta minulle vakuutettiin olennaisten hermoratojen säästyvän. Jonkinlaista lohtua toi potilasohjeissa annettu neuvo viikon mittaisesta sukupuolisesta pidättyväisyydestä – että ei sen pidempään.

Itse mietin paljon sitä, koenko asiat samalla tavalla kuin ennenkin vai tuntuuko seksi erilaiselta. Muistelen, että meillä oli puolison kanssa seksiä noin kuukauden kuluttua operaatiosta. Ei se ”ensimmäinen kerta” samalla tavalla jännittänyt kuin joskus arkana teinipoikana.

Nyt voin sanoa, että seksi tuntuu ehkä vielä kivemmalta kuin aiemmin. Kun asiat, jotka ovat olleet itsestäänselvyyksiä, eivät enää olekaan sitä, ne kokee intensiivisemmin.”

”En osaa tuntea kuin kiitollisuutta”

”Operaation jälkeen kontrolleja piti olla kolmen kuukauden välein. Ensimmäistä kontrolliaikaa jouduin tosin itse taas hieman metsästämään ja lopulta se oli vasta viiden kuukauden kuluttua operaatiosta. Elokuussa ovat vuorossa kuvaukset ja tarkemmat tutkimukset. Tiedän, että joudun loppuelämäni käymään seurannassa. Uusiutumisriski on kohdallani kuitenkin pieni, sillä syöpäni oli tyypiltään maltillinen ja rajatulla alueella.

Kun operaatiosta oli muutama viikko, kirjoitin Facebookiin päivityksen, jossa kerroin sairastumisestani ja hoidosta. Se kirvoitti yli kaksisataa kommenttia, joissa ihmiset jakoivat myös omia kokemuksiaan. Lisäksi sain yksityisiä yhteydenottoja. Runsas kommentointi ilahdutti minua – se osoitti, että sairauden kertomisella on väliä.

Edelleen ihmettelen sitä, miten vähän olen pelännyt. Mitä nyt pelätä eniten: kuolemaa, kipua ja kärsimystä vai miehuuden menetystä? En osaa tuntea kuin kiitollisuutta kaikkia niitä kohtaan, jota minua hoitivat ja tutkivat.”

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 5/2023.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Terveys

   Anita selvisi rintasyövästä, mutta joutui hyvästelemään syöpäsairaan puolisonsa: "Sairausaika oli kuin pitkä iltanuotio perheen kesken"

2. Ihmiset

   Lapsettomuushoidoissa paljastunut syöpä vesitti adoptiohaaveetkin – Annika ei luovuttanut ja on nyt äiti

3. Ihmissuhteet

   Syöpäpotilas, adoptio-odottaja ja työtön tietävät, miltä tuntuu elää, kun tulevaisuus on täynnä epävarmuutta: ”Minulla on suunnitelma vaikeisiin hetkiin”