Vaihdevuosista tiedetään todella vähän – kuka pitää yllä käsitystä, että vaihdevuosioireet voi hoitaa pois?
Vaihdevuosista tiedetään todella vähän verrattuna siihen, miten kiltisti me uskomme, että vaihdevuosioireita voidaan hoitaa. Onko naiset tässäkin asiassa alistettu vaientamalla? kysyy toimittajamme.
Vaihdevuosista tiedetään todella vähän verrattuna siihen, miten kiltisti me uskomme, että vaihdevuosioireita voidaan hoitaa. Onko naiset tässäkin asiassa alistettu vaientamalla? kysyy toimittajamme.
Olen ollut aina hyväkuntoinen, hoikka, liikuntaa harrastava, aikaani seuraava nainen. Pohtimatta tässä yhteydessä sukupuolten välistä suurta rakenteellista epätasa-arvoa, olen kokenut itseni jopa aika tasavertaiseksi kohtaamieni miesten rinnalla. Vaihdevuosia en juuri ajatellut etukäteen. Kuvittelin naiivisti, että kaltaiseni reipas ihminen hakee apua, jos oireet ilmaantuvat. Ehkä olin myös lapsellinen ja pöhkö, ihanteiden sokaisema: ajattelin, etten anna itseni vanheta.
Istuin lentokoneessa matkalla perheen kanssa kesälomalle, kun ensimmäinen kuuma aalto tuli. Se oli ensimmäinen merkki menopaussin alkamisesta ja niin vahva, uusi fyysinen kokemus, etten todellakaan jäänyt epätietoiseksi siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Täytin tuona kesänä 52.
Yleisesti arvioidaan, että yli 80 prosenttia naisista kokee jonkinlaisia vaihdevuosioireita. Hikoilua ja kuumia aaltoja tunnistaa heistä yli 60 prosenttia. Psykologisia ongelmia, joihin lasketaan myös univaikeudet, arvioidaan olevan hieman alle puolella. Limakalvojen kuivumisesta ja esimerkiksi virtsankarkailusta kärsii noin 35 prosenttia. Somaattiset oireet eli kipu ja nivelten kolotus vaivaavat viidennestä oireilevista naisista.
Tähän nähden on häkellyttävää, mitä minulle seuraavina vuosina tapahtui.
Hormonikorvaushoito paransi elämänlaatua hetkellisesti
Kuumat aallot jatkuivat jo saman lomamatkan aikana. Kesän mittaan tajusin, että pääni pakahtuu. Olin surullinen, tuskainen ja ahdistunut. Jo siihen mennessä olin ymmärtänyt, etten enää ollut nuori nainen, mutta olin jäänyt jonkinlaiseen iättömyyden hyvään välitilaan. Nyt minua puskettiin seuraavaan vaiheeseen, johon en halunnut siirtyä. Tunsin olevani hukassa. Pelkäsin.
Syksyllä hakeuduin gynekologille. Sain ensimmäisen satsin hormonikorvaushoitoa. Inhosin pieniä laastarilappuja alavatsallani. Minusta ne olivat suttuisia ja epäseksikkäitä.
Elämänlaatuni kuitenkin parani. Mieleni oli tuskattomampi.
Kuukautiseni olivat loppuneet. Nyt alkoi ilmaantua epämääräistä, jatkuvaa verenvuotoa. Seuraavat kaksi vuotta juoksin gynekologilla. Sain aina uuden yhdistelmän hormoneja joko vuodon lopettamiseksi tai sen rytmittämiseksi, mutta aina jatkuva vuoto alkoi uudelleen. Kun gynekologi ehdotti hormonikierukkaa, en enää jaksanut uskoa sen auttavan. Annoin periksi. Lopetin hormonikorvaushoidon. Vuodot loppuivat. Siitä lähtien olen ollut luomusti vanheneva nainen.
Kun vaihdevuodet piinaavat – vältä nämä kolme virhettä
Jokin aika sitten löysin vanhasta muistikirjasta kirjoittamani lauseen: ”Vuoto loppui, nyt on elämäkin loppua.”
Hormonikorvaushoito oli helpottanut vaihdevuosien aiheuttamia mielialaongelmiani. Luomuna ne palasivat. Nukuin huonosti. Tunsin hukanneeni itseni. En luottanut enää osaamiseeni. Olin valmis antamaan periksi kenen tahansa edessä. Parisuhteeni kärsi, sillä en kokenut itseäni haluttavaksi.
Jälkeenpäin on helppo osoittaa kolme omaa virhettäni: 1. Minun olisi pitänyt hakea apua mieleni ongelmiin. Sen sijaan olen käyttänyt paljon voimia omaan terapoimiseeni näyttääkseni itselleni, että olen se vahva ihminen, joksi itseni nuorempana tunsin. 2. Olisi kannattanut vielä kokeilla hormonikierukkaa. En ole tavannut ainuttakaan gynekologia, joka myöntäisi, ettei hormonikorvaushoito auttaisi vaihdevuosioireisiin. 3. Ensimmäisen kuuman aallon jälkeen minun olisi pitänyt joka kerran missä tahansa lääkärissä käydessäni huutaa lujaa jo ovelta, että minulla on vaihdevuodet! Kun hain terveyskeskuslääkäriltä apua unettomuuteen, vastavalmistunut naislääkäri kieltäytyi kirjoittamasta nukahtamislääkkeen reseptiä. Toivon hänelle rankkoja vaihdevuosia. Eipä silti: kukaan lääkäri ei ole koskaan sanonut minulle, että hei, sinähän olet vaihdevuosissa, tämä ja tämä oireesi saattaa johtua siitä.
Vaihdevuodet vaietaan pois
Väitän, että nykysysteemissä vaihdevuodet vaietaan pois. Meillä on kummallinen, perusteeton usko siihen, että oireita osataan hoitaa tehokkaasti ja että itsestään huolehtiva, moderni nainen toki hoitaa itsensä oireettomaksi.
Asia on markkinoitu niin onnistuneesti, että oirehtiva nainen mieluummin vaikenee kuin tunnustaa, ettei saa apua. Vaihdevuosista ei voi kertoa kärsivänsä. Se olisi säälittävää mummoutta ja merkitsisi heti itsensä vajavaiseksi tunnustamista. Se toisi ongelmia työelämässä, jossa jo pelkkä 50 vuoden ikä vaikeuttaa usein sekä miesten että naisten mahdollisuuksia.
”Meillä on kummallinen, perusteeton usko siihen, että itsestään huolehtiva, moderni nainen toki hoitaa itsensä oireettomaksi.”
Koska naisia on aina tutkittu tieteessä vähemmän kuin miehiä, vaihdevuosista on yllättävän vähän tutkimuksia. Olemassa olevat tiedot ovat usein keskenään ristiriitaisia.
Ei tiedetä, miksi toiset naiset kokevat paljon vaihdevuosioireita, toiset eivät juuri ollenkaan. Epäselvää on myös se, miksi joku kärsii vain yhdestä oireesta, toinen monista. Hyvän fyysisen kunnon ja terveellisen ravinnon merkityksestä puhutaan paljon, mutta varmasti ei tiedetä, vähentävätkö ne oireita. Hyvä kunto auttaa ehkä vain sietämään niitä, eikä yhdenkään ruoka-aineen ole todistettu helpottavan oireita. Kohtuullisen varmaa on, että tupakointi ja ylipaino lisäävät oireita. Selkeästi näyttää myös siltä, että oireet pahenevat vaihdevuosien edetessä ja kestävät vuosia kuukautisten loppumisen jälkeen. Myöhemmin ne vähitellen helpottavat. Vaihdevuodet voivat kestää hyvinkin kymmenen vuotta.
Fysiologiasta tiedetään, että naisen lihasmassa alkaa kadota vaihdevuosissa. Samaan aikaan rasvan määrä kehossa lisääntyy. Hormonikorvaushoito näyttää pitävän lihasmassaa yllä, ja sillä todennäköisesti voidaan vaikuttaa siihen, mihin kohtaan elimistössä rasva asettuu. Liikunta hidastaa lihasmassan katoamista. Myös psyykkisiin ongelmiin tarjotaan useimmiten avuksi liikuntaa. Estrogeenihoito auttaa univaikeuksiin ja mielialaongelmiin, mutta psyykkisten oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä. Psyykkisiä oireitaan valittavan, vaihdevuosissa olevan naisen on syytä varautua siihen, että lääkärikin esittää ongelmien johtuvan jostakin muusta kuin vaihdevuosista. Siinä sitten mietit, että miten epävakaa olet aina ollut.
Naisia ei valmisteta kohtaamaan vaihdevuosia
En väitä, etteikö kukaan ystävistäni olisi jakanut kanssani vaihdevuosien tuskaa tai ymmärtänyt, mitä koin, kun olin syvimmissä syövereissä. Siitä huolimatta ihmettelen, miten vähän olen puhunut vaihdevuosista naisten kesken.
Naisia ei ainakaan valmisteta kohtaamaan niitä. Tein testin: Kysyin muutamalta nuoremmalta naiselta, tuntevatko he vaihdevuosioireista kärsineitä naisia. Kukaan ei tuntenut ketään. Itse muistan äitini lihoneen alle 50-vuotiaana. Entinen voimistelija ei jaksanut kävellä, koska jalat turposivat. Sitten hän aloitti hormonikorvaushoidon ja näytti 50-vuotispäivillään 30-vuotiaalta. Asiasta ei puhuttu.
Ikäisteni ystävien kesken olen ollut huomaavinani koko asiasta kiusaantumista. Ne, joilla ei ole oireita, eivät halua tulla niistä muistutetuiksikaan. Välillä luulen, että oireita salataan. Joskus olen kuullut jonkun hehkuttavan, ettei hän tiedä vaihdevuosista mitään. Siinä on ollut voiton maku. Taidan olla tuttavapiirissäni ainut, joka on oksentanut koko kauheuden toisten eteen.
– Näistä asioista pitäisi puhua paljon enemmän, sanoo työkaveri, jonka uniongelmat osoittautuivat yllättäen vaihdevuosioireiksi.
Olen samaa mieltä, sillä vaihdevuodet eivät ole kadonneet minnekään. Tyttöjen kuukautisten alkamisikä on aikaistunut, keski-iän määritelmä karkaa koko ajan kauemmaksi, 70-vuotiaat ovat hyvässä kunnossa ja vasta 80-vuotiaana ihmiset alkavat tuntea itsensä vanhuksiksi. Siitä huolimatta vaihdevuodet tulevat ja menopaussi alkaa naisilla juuri siinä iässä kuin aina ennenkin.
Ja kun vaihdevuodet ovat ohi, se ei merkitse paluuta johonkin entiseen. Sitten on vain taas jotakin muuta.
Asiantuntija: Akatemiatutkija Eija Laakkonen, Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto. Jutun kirjoittaja on nyt 59-vuotias.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 30/2020.
Kommentit
Monelle naiselle tuntuu tosiaan olevan vaikea paikka hyväksyä olevansa vaihdevuosi-iässä. Tunnen useamman ikäiseni +50 naisen joka valittaa unettomuutta, lihaskipuja, virtsatievaivoja ym, mutta kieltää visusti, ettäkö kyseessä voi olla vaihdevuodet. Toisaalta tiedän myös, että on lääkäreitä jotka väittävät ettei nelikymppinen nainen voi vielä olla vaihdevuosissa. Itseni yllätti se, kuinka moninaisia voivat oireet olla!
Kommentit
Kiitos tästä jutusta! Kyllä, vaihdevuosista pitää puhua enemmän. Sen pitäisi olla naisten kesken puheenaihe siinä missä vaikkapa menkat, ja myös lääkärien tietoisuutta pitäisi lisätä. Postasin Facebook-profiiliini kerran: ”Se, kun huomaat aamulla laittaneesi kasvoseerumia käsivarsiin estrogeenigeelin sijasta. #vaihdevuodet”. Sain heti kommentteja, että vaihdevuosista pitäisi puhua enemmän, ja ”minäkin olen halunnut laittaa aiheesta someen mutten ole kehdannut”.
Itse olen katsonut parhaaksi rytmittää elämäni vaihdevuosihormoneilla entisenlaiseksi eli käytän estradiolia (tabletteina) jatkuvasti ja keltarauhashormonia (tabletteina) jaksottaisesti kymmenen päivää kuukaudesta siten, että tyhjennysvuoto tulee kerran kuussa kuten kuukautisetkin aiemmin. Myöhemmin saatan ottaa vuodon parin kuukauden välein, sillä gynekologin mukaan sekin on ihan ok, jollei välivuotoja esiinny. Minulla on aina ollut niukahkot ja lyhyet kuukautiset, eikä hormonihoito ole tuonut niihin muutosta, joten olen niiden(kin) osalta oikein tyytyvänen.
Minulle ei tullut kuumia aaltoja vaan palelin niin, että hampaat kalisivat. Nivelet kipeytyivät ja jollain tapaa löystyivätkin eikä ajatuskaan kulkenut yhtä vilkkaasti kuin ennen. Iho kuivui korpuksi ympäri kroppaa ja seksihalut katosivat kuin pieru Saharaan. Uni alkoi pätkiä. Hormonikorvaushoito, jonka hankin puoli vuotta luonnollisten kuukautisten päättymisen jälkeen, auttoi kaikkeen – jopa seksihaluihin, vaikkei estrogeeni kuulemma varsinainen haluhormoni olekaan (DHEA-lisän tarvetta ei siis toistaiseksi ole ollut). Ikää oli 49, ja epäilen, että yksi käynnistävä tekijä oli rankan avioeron aiheuttama shokki, joka vei ensin kuukautiset puoleksi vuodeksi pois, kunnes ne palasivat vielä vuodeksi ennen loppumistaan kokonaan.
Olen puhunut vaihdevuosista sukulaisille ja jopa miespuolisille ystävilleni, jos aihetta on ollut. En häpeä niitä, vaikka myönnän, että ne tulivat siinä mielessä yllätyksenä, etten ollut juurikaan ajatellut niitä etukäteen. Minulle ne ovat vain fysiologinen ilmiö muiden joukossa ja hormonihoitokin suoraan verrannollinen kilpirauhasen vajaatoimintaan pitkään käyttämääni tyroksiiniin. Kuukautisten jäätyä pois ensimmäisen kerran ryhdyinkin heti ottamaan selvää hoitovaihtoehdoista ja luin läjäpäin aihetta koskevia tieteellisiä artikkeleita ja suosituksia, ennen kuin suuntasin lääkärin pakeille. Kerroin lääkärille mitä halusin ja asia oli jotakuinkin sillä selvä. En pelkää syöpää, mutta tiedostan toki hoidon riskit. Mieluummin kaadun kuitenkin saappaat jalassa kuin hiivun pois dementiapotilaana hoitokodissa. Juuri nyt nautin elämästä ja nuoremmasta, vireästä kumppanista täysin rinnoin, sillä vanhuus tulee kyllä aikanaan joka tapauksessa – hormoneilla tahi ilman.
Olen pian 54-vuotias luomusti vanheneva nainen. En ole käyttänyt hormooniehkäisyä koskaan. Minulla ei ole vaihdevuodet vielä edes alkaneet. Tänä vuonna on minulla ollut kuukautiset 3 kertaa. Eli elän premenopaussia, jos tällainen ilmaisu on sallittavaa. Niin kuukautiset ovat loppuaan tekemässä. Minulla ei ole ollut yhtään kuumaa aaltoa. Mutta kyllä joskus on hikoiluttanut, mutta sekin on hyvin lievää. Mielialaan harrastan liikuntaa. Olen aina treenannut ahkerasti. Jos tuntuu alakuloiselta lähden treenaamaan. Se vie alakulon aina pois. En ole myöskään koskaan käyttänyt mitään mielialalääkkeitä. Katsotaan, miten tässä käy, miten hurjiin vaihdevuosioireisiin vielä joudunkaan. Yksi suojatekijä on myös kasvissyöjänä oleminen. En pelkää vaihdevuosia, uskon selviäväni niistä hyvin.
Olemme perustaneet facebookiin ryhmän nimeltä: Vaihdevuodet -Menopaussi. Ryhmä on ollut jo vuodesta 2014. Ja siellä on todelkakin tullut vastaan tämä hoitamisen ”osaamattomuus”. Toisille estrot sopii, mutta toisille ei! Ja se pitäisi lääkäreidenkin ymmärtää, samoin kuin se, että vv oirekirjo on melkoinen. Oma kokemukseni 6-7 gynekologia, joista kukaan ei myöntänyt että ahdistus oireena voi kuulua vaihdevuosiin. Tervetuloa keskustelemaan ryhmäämme. Tässä ryhmässä sallitaan myös ei lääkkeetön/hormoniton hoito.
Minulla 47- vuotiaana monkat ottivat & loppuivat äkisti kokonaan ja sen myötä vaihtarioireet iskivät. Luontaistuotteet sekä akupunktio auttoivat aluksi. Mutta muutamassa kuukaudessa käynnistyi toinen vaihe ja oireet muuttuivat niin hankaliksi, etten saanut juurikaan nukutuksi.
Oli myös jonkin verran kuumia aaltoja öisin. Eihän nukkumatta pitkään kukaan pärjää.
Aloin minäkin jo kiipeillä seinillä ja vastustuskyky alkoi olla mennyttä.
Nukahtamislääkettä käytin sitten pari viikkoa, mutta en halunnut niihinkään jäädä koukkuun. Niin sitten nöyränä hain gyneltä hormoonireseptin, vaikka olin vannonut, että hormooneilla en vaihtareitani hoida. Eipä ollut enää valinnanvaraa!!
Nyt sitten sinnittelen mahdollisimman pienillä hormooniannoksilla laastareilla. Laastarit ovat terveellisempiä maksalle verrattuna tabletteihin. Onhan toki epävarmaa mikä tuote on sopivin kenellekin ja millä annoksella jne., mutta olen käynnyt vuosittain tarkastuksessa ja kaikki ollut aina hyvin.
Myös muutama vuosi sitten tuli vihdoin rauhoittava tutkimustulos, jota tosin ei uutisoitu yhtä paljon kuin hormoonien haittauutisia:
Kuuden–seitsemän vuoden mittainen hormonikorvaushoito ei tutkimuksen mukaan suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin.
Tässä myös tutkimuksiin perustuvia tietoja hormonihoitojen hyödyistä, joita mielestäni tulisi myös tuoda enemmän esille:
*Hormonihoito hidastaa lihasten ikääntymistä.
*Estrogeeni ehkäisse nivelrikkoa ja nivelten jäykkyyttä.
*Riski sairastua paksusuolisyöpään on runsaan kolmanneksen pienempi.
*Hormonihoito vaihdevuosina voi estää keskivartalokiloja.
*Tutkijoiden mukaan verisuonten kalkkeutumisen riski oli hormonikorvaushoitoa saaneilla 50 – 59-vuotiailla 30 – 40 prosenttia pienempi kuin lumehoitoa saaneella verrokkiryhmällä.
Naisilla, jotka ottivat hormoninsa tunnollisesti, verisuonikalkketumien riski oli jopa 60 prosenttia verrokkiryhmää pienempi.
*Ketarauhashormooni vähentää mm. kohtusyövän riskiä.
*Estrogeeni takaa naisille paremman vastustuskyvyn!
P.S.
E- pillereistä on myös erittäin hyvä uutisia, joita ei ole uutisoitu kuin muutaman kerran:
Lähes 50 000 naisen pillerien käyttöä ja tautihistoriaa seurattiin peräti 44 vuoden ajan. Tutkimuksen alussa naiset olivat noin 29-vuotiaita ja lopussa keskimäärin 70-vuotiaita. Pillerien keskimääräinen käyttöaika oli vajaat 4 vuotta.
E-pillereillä lähes elinikäinen suoja kohdun runko-osan syöpään, munasarjasyöpään, suolistosyöpään sekä imusuonien ja hematologisia syöpään. Riskit vähenevät jokaista viittä- kymmentä käyttövuotta kohden. Positiivista tuloksissa on pitkäkestoinen suojavaikutus ja rintasyövän esiintyvyyden palaaminen verrokkien tasolle viiden vuoden kuluessa pillerien lopettamisesta.
Himpun alle 50v aloin saada inhottavia rytmihäiriöitä. Tiheälyöntisyyskohtauksia pitkin päivää. Aamuyöllä myös herättivät inhottavalla tunteella. Tämän seurauksena pääsin kardiologille sydäntutkimuksiin. Sydän rakenteellisesti terve, kuten mimmi muutenkin. Beetasalpaajaa määrättiin. Kovasti liikkuvana torppasin tämän melko pian. Ei onnistu urheilu kun syke ei pääse nousemaan. Viimein oma lamppuni syttyi: kyse on vaihdevuosioireesta. Sain gynekologilta hormonitabletit ja kas; rytmihäiriöt jäi sille tielleen. Eivät vaivaa enää lainkaan. Muita vaihdevuosivaivoja itselläni ei ole ollut.
Menkat jäivät kerrasta pois useaksi kuukaudeksi 46 vuotiaana. Ovulointi tuntui päättyneen jo aiemmin. Samaan aikaan alkoi yöllinen heräily kuumuuteen sekä limakalvojen kuivuminen, johon kuuriluonteisesti käytin estrogeenipuikkoja. Keltarauhashormonilla kiertoa jaksotettiin, että kohtu tyhjenisi säännöllisesti. Sitä seurasi kuumottelun päättyminen ja ihanan sikeästi nukutut yöt, mutta entistä runsaammat menkat, paha anemia ja täysin tyhjentyneet rautavarastot (ferritiini 5). Nyt minulla on elämäni ensimmäinen hormonikierukka. Ensimmäiset pari kk olivat turvottelua, tiputtelua, selkäsärkyä, mielialan heilahtelua, itkuherkkyyttä, libidon heikkenemistä ja orgasmiherkkyydestä tinkimistä. Olo oli todella huono ja neuvoton! Tällä hetkellä näyttää jo siltä että keho ja mieli sopeutuvat sittenkin tähän. Sivuoireet ovat vähentyneet koko ajan, nukun hyvin, kuumottelua ei ole eivätkä limakalvo-oireet vaivaa. Seksikin on alkanut taas maistua kuten aiemmin. Ajatukset luomuvaihtareista heitin menemään jo alkumetreillä. Otan mielelläni vastaan kaiken hoidon mikä nostaa elämänlaatuani. Tsemppiä sinullekin! Ikääntyminen on ainoa keino elää pitkään 🙂
Olen 51-vuotias nainen ja vaihdevuoteni alkoivat kaksi vuotta sitten. Tänä kesänä olin siinä pisteessä, että hain hormonikorvaushoidon. Olin täysin uneton, hikoileva, epävarma jopa voisi sanoa itseni kadottanut. Unettomuudesta johtuen, myös työssä selviytyminen alkoi olla vaikeaa.
Onneksi minulla on samanikäisiä ystävättäriä ja myös työyhteisöni koostuu viiskymppisistä naisista. Me puhumme asiasta täysin avoimesti ja laskemme hurttia huumoria oireistamme. Näin ollen kenellekään ei ole yllätys, mitä kaikkea vaihdevuosiin liittyy.
Nyt korvaushoito on helpottanut oloani huomattavasti ja nukun yöni kohtalaisen hyvin. Olen taas lähempänä omaa itseäni.
Nämä vaihdevuosioireilut ovat yksilöllisiä. Tässä täytyy käyttää omaa järkeään. Luomuvaihtarit eivät ole mikään valinta. Jos joutuisin vaihdevuosien alettua 54-55v:nä terveyttäni uhkaavaan unettomuuskierteeseen, saisin sydänoireita, tai mieleni mustuisi niin, etten enää näkisi mitään hyvää missään tai saisin muita mielenterveydellisiä oireita, menisin heti gynekologille ja ottaisin hormonihoidot vastaan kiitollisuudella. Vaihdevuosioireilla ei ole leikkimistä. Apua haetaan silloin, kun sitä tarvitaan. Mutta kuten sanottua kaikilla oireet eivät mene kovin pahoiksi, ja ne voi jopa ohittaa ilman hormonihoitoja. Minulla ei 53 vuotta eläneenä ole vielä ollut yhtään pahaa vaihdevuosioiretta.
Minulla on ollut kaikki mahdolliset vaihdevuosioireet limakalvojen kuivumista ja virtsankarkailua lukuunottamatta. Kuumat aallot 2-4 tunnissa ja karmaiseva ahdistus olivat pahimmat ja veivät kaiken valon, ilon ja elämänhalun muutamassa viikossa. Hormonikorvaushoito pelasti minut. Tiedostan riskit, olen hoikka, liikun ja syön terveellisesti, en polta enkä käytä alkoholia. Hormonikorvaushoidon avulla voin elää normaalia elämää, se toi ilon, valon, liikunnan ja muun hyvän takaisin elämääni.
Elämänlaatua ja työkykyä heikentävät vaihdevuosioireet kannattaa ilman muuta ”hoitaa pois” aivan kuten lievitetään kovaa kipua tai mielen ongelmia. Vapaaehtoinen kärsimys ei ole oma eikä ympäristön etu, edes kirkkaampaa kruunua ei siitä saa. Pidetään hyvää huolta itsestämme, ei naisen tarvitse keskiaikaiseen tapaan kärvistellä ikeen alla vähempiarvoisena. Hyvällä elämänlaadulla on todellakin merkitystä.
Kyllä minun ystäväpiirissäni ja naisvaltaisella työpaikallani vaihdevuosista puhutaan avoimesti.
Minulla alkoi vaihdevuodet 57v 6kk, tuolloin oli viimeiset kuukautiset jotka kesti 6 viikkoa ja sen jälkeen ei ole tullut eikä yrittänytkään tulla kuukautisia. Kuumiaaaltoja tulee silloin tällöin harvoin, ei ole univaikeuksia eikä mielialan heilahduksia, vaihdevuodet kestänyt nyt n.4v. Kuukautiset alkoivat minulla 13vuotiaana ja9v vanhemmalla saarellani kuukautiset alkoivat 15v ja loppuivat 58v eikä hänelläkään ole ollut vahvoja oireita.
Minulla vaihdevuodet alkoivat 11 vuotta sitten, ja jatkuvat edelleen. Olen yrittänyt välillä lopettaa lääkkeet, mutta oireet tulevat heti takaisin. Lääkäri varoitteli lääkkeen käytöstä, ja vähensi annosta puoleen. Otan lääkkeen vain joka toinen päivä, ja oireita on sen myötä tullut taas. Parvekkeen ovi on auki yötä päivää , vaikka olisi kuinka kova pakkanen minulla on aina ihan helvetin kuuma. Selkä märkänä, sääritaipeista valuu hiki, nenän alus märkänä, silmälasit huurussa. Kolmella siskolleni, eikä äidilläni ole ollut vaihdevuosia ” kuulemma” ollenkaan.
Vaihdevuosista ja niiden oireista joko puhutaan liian vähän tai ne nostetaan liian herkästi viisikymppisen naisen minkä tahansa oireen syyksi. Minä sain kokea tämän 54-vuotiaana, kun kävin työpaikkalääkärin vastaanotolla rytmihäiriöiden vuoksi. Toivoin EKG-tutkimusta ym., mutta sain luennon vaihdevuosista. Keski-ikäinen lääkäri (mies) ei edes mitannut verenpainetta, ei kysynyt mitään eikä liioin antanut neuvoja. Ärsyynnyin niin, että kävin hormonitestissä. Tuloksen mukaan vaihdevuosista ei ollut tietoakaan. Rytmihäiriöitä olin potenut jo vuosia. Kuinkahan moni ”vaihdevuosi-ikäinen” nainen saa saman kohtelun?
Usein lääkärit tekevät nopean diagnoosin :vaihdevuodet,mutta kannattaa pyytää myös kilpirauhaskoe labrassa.syy voikin löytyä kilpirauhasesta.
On myös meitä joille hormonikorvaushoito ei sovi.
Itselläni ja suvussani on sydän-, ja verisuonitauteja, sekä taipumusta laskimotukoksiin.
Nuorena kokeilin ehkäisyyn kuutta eri merkkiä minipillereistä yhdistelmäpillereihin – mikään niistä ei sopinut minulle. Oli tiputteluvuotoa, voimakkaita mielialavaihteluita raivokohtauksineen, pari maksatulehdusta – ja laskimotukos. Ne olivat elämäni kauheimmat kolme vuotta. Kaikkein eniten harmittaa että rakkaat perheenjäseneni joutuivat kärsimään siitä!
Sain lopulta avun mielialalääkkeestä. Se tasoittaa mielialavaihteluita, ja nukunkin paljon paremmin, vaikkei autakaan kuumiin aaltoihin.
No, kaikkea ei voi saada, mutta olen elämääni tyytyväinen näinkin.
Täytän pian 55 vuotta. En tiedä, onko asia niin, etteivät vaihdevuodet ole minulla vielä alkaneetkaan, mutta minulla ei ole ollut pahoja eikä rajuja vaihdevuosioireita. Olen täysin yllättynyt kokemastani. Olin varautunut todella ankeaan aikaan ja vaikeisiin oireisiin. Tällaisia ei ainakaan vielä ole tullut. Yhtään kuumaa aaltoa en ole kokenut. Kuukautiseni loppuivat 54-vuotiaana. Voihan se olla, että tilanteeni pahenee vielä merkittävästi. Tokikin oirehdin kevyesti, esim. nukkuminen ei ole samaa kuin nuorempana, kevyt hiki kareilee kaulalla silloin tällöin. Saatan kimpaantua ja kolotuksia voi tulla niveliin helpommin. Mutta tämä oirehdinta on erittäin siedettävää ja helppoa.
Olen jo reilusti yli 60. Olen syönyt koko elämäni aikana vain pari vuotta e-pillereitä, sitten tein lapset ja sen perään sterilisaation. Kuukautiset loppuivat alle 50-vuotiaana, vaihdevuosioireita ei ole ollut minkäänlaisia. Eikä samanikäisellä ystävälläni joka myöskään ei käyttänyt hormonaalista ehkäisyä.
Onkohan näiden asioiden yhteyttä tutkittu?
Pakkohan tilannetta on hoitaa jos oireet ovat rajut, mutta minusta tuntuu kamalalta ajatella että nainen käyttää hormonivalmisteita vuosikymmeniä, ensin ehkäisyyn ja sitten korvaushoitoihin.
Enemmän kysymys kuin kommentti. Miten hoidat vaihdevuosioireita, mikäli et voi käyttää hormonihoitoa? Ainut tapa lienee kohdata kuumat aallot, alakuloisuus ja univaikeudet sellaisena kuin tulee. Surullista, mutta totta.
Mulla alkoi vaihdevuodet 45-vuotiaana eli melko aikaisin. Nykyään saan niihin apua akupunktiosta, kuumat aallot on loppuneet kokonaan. Hormonikorvaushoito ei soveltunut.
Olemme perustaneey ensimmäisen vertaistukiryhmän facebookiin vuonna 2014z tervetuloa!
Vaihdevuodet-Menopaussi -ryhmä
Vaihdevuosista ei haluta puhua, koska ne muistuttavat vanhuudesta/kuolevaisuudesta …
Ottaa vähän päähän, kun ihmetellään sitä, miten minulla voi olla rankat vaihdevuosioireet, ja vielä alle viisikymppisenä. Ihan niin kuin olisin joku poikkeus. Tuskinpa vaan olen ainoa …
Olen 50v ja minulla EI ole vielä vaihdevuosia. Kk-kierto on kellontarkka, lämpötilan muutos ja vatsakipu kierron puolivälissä kertoo säännöllisestä ovulaatiosta. Munasarjat ovat myös ultrassa todettu edelleen hyvin toimiviksi. Mutta mitä ikinä vaivaa missään mainitsenkin, taikasana ”vaihdevuodet” kuittaa kaiken, koska ikä.
Ihan varmasti estrogeenitasot ovat matalammat, kuin ennen ja oireet voivat olla ihan sitäkin, mutta ikäiselläni naisella voi olla myös muita syitä nivelkivuille, unettomuudelle, mielialaoireille, erilaisille kivuille, painonnousulle, hiustenlähdölle jne. Etenkin itseäni vanhemmat naiset tykkäävät tietävästi myhäilevänä mainita taikasanan, vaikka keksisi väittää nilkan nyrjähtäneen.
Eli toimii näinkin päin.
Olen yleislääkäri, ja hyvin usein työssäni ottanut esille vaihdevuodet mahdollisena oireiden syynä, ja tarjonnut syynmukaista hoitoa.
Valitettavasti olen kohdannut usein loukkantumista, epäuskoa ja asian kieltämistä.
Parhaimmillaan yhteistyössä päästy vaihdevuoaia hoitamaan ja naisen elämämlaatu paranatunut huomattavasti.
Joku on tullut myöhemmin kiittämäänkin, vaikka ensin suuttui koko asiasta.
Ikävää kun lääkäreitä tässäkin jutussa haukuttiin. Moni ei varmaan uskalla potilaalle vaihdevuosista puhua, kun ei tiedä vihastuuko ihminen.
Ja kenenkään mieltä ei saa pahoittaa. Siitä seuraa valitusrumba ja vastineiden laatiminen.
Lihavuus on toinen tabu josta ei saa puhua.
Vaihdevuosista saa, mutta vain gynekologi. Moni ei gynekologille mene, vaan yleislääkärille. Kannattaa itse aloittaa keskustelu vaihdevuosista. Lääkärit kyllä ottaa huomioon ja hoitaa, kun saa luvan.
Monelle naiselle tuntuu tosiaan olevan vaikea paikka hyväksyä olevansa vaihdevuosi-iässä. Tunnen useamman ikäiseni +50 naisen joka valittaa unettomuutta, lihaskipuja, virtsatievaivoja ym, mutta kieltää visusti, ettäkö kyseessä voi olla vaihdevuodet. Toisaalta tiedän myös, että on lääkäreitä jotka väittävät ettei nelikymppinen nainen voi vielä olla vaihdevuosissa. Itseni yllätti se, kuinka moninaisia voivat oireet olla!
Olipas vaihteeksi negatiivinen ja pelkoa lietsova juttu vaihdevuosista, ja vielä naistenlehdessä. Onneksi monissa medioissa osataan nykyään kirjoittaa vaihdevuosista myös kannustavaan ja positiiviseen sävyyn. Fyysisiä ja henkisiä oireita väheksymättä, asenne ratkaisee aika paljon tässäkin asiassa.
Olisivatko pahat vaihdevuosioireet vain oman mielen kehittämä tuotos?
Noin voi ajatella henkilö, joka ei moisia oireita koe. Todella halveeraavaa puhetta ihan vakavasta asiasta, jonka vaikutukset hyvinvointiin voi olla todella ikäviä. Kyseessä siis käänteinen murrosikä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous