Heidi Pakarinen pyyhkii kyyneleet ennen keikkaa, mutta joskus silmät silti kostuvat – yhtä Satumaa-esitystä hän ei unohda ikinä

Heidi Pakarinen on viime vuosina kohdannut isoja vastoinkäymisiä, mutta musiikki tuo lohtua.

Laulu on lohtu. Sen Heidi Pakarinen, 48, on saanut tuta viime vuosina, kun eteen on osunut suuria vastoinkäymisiä.

Talvella 2022 Heidi, vahvasti tunteella elävä ihminen, ehti muutaman päivän aikana koluta laajan tunneskaalan äärestä laitaan. Varhain helmikuisena sunnuntaiaamuna hän heräsi seuraamaan jääkiekon MM-finaalia. Ja Suomi voitti! Lätkäfanille se oli riemun ja juhlan paikka.

Samana iltana soi puhelin: isoveli oli kuollut, täysin yllättäen. Mieliala putosi onnen kukkulalta murheen alhoon. Alkuviikosta tuli kysely, tulisiko Heidi torstaina tuuraamaan sairastunutta kollegaa isoon tanssitapahtumaan. Totta kai hän tulisi.

Keikkapäivän aamuna hän heräsi pysäyttävään uutiseen. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Oma suru ja hätä maailmantilanteesta kietoutuivat yhteen isoksi huolen möykyksi. Viihdyttämään oli silti lähdettävä. Ilta päättyi ilonkyyneliin, kun hänelle laulettiin onnittelulaulu seuraavan päivän synttäreiden johdosta.

Tänä keväänä Heidi sai jälleen surullisia uutisia juuri ennen tärkeää keikkaa.

Yleisö harvoin tietää, millaisissa tunnelmissa illan solisti odottaa vuoroaan takahuoneessa. Lavalle astuessa omat huolet on vain siirrettävä syrjään. Onneksi musiikki lohduttaa myös laulajaa itseään.

Kotona on nyt hiljaista

”Minut pyydettiin huhtikuussa Aikalaiset-kiertueelle tuuraamaan äkillisesti sairastunutta Pirkko Mannolaa, laulamaan yhdessä Eino Grönin kanssa. Se oli tietysti suuri kunnia ja haaste. Eihän kukaan pysty Pirkkoa korvaamaan, mutta toimin hänen sijaisenaan omalla tavallani niin hyvin kuin taisin. Opettelin pikavauhtia kolmetoista laulua, joista vain neljä oli minulle ennestään tuttuja.

Konserttipäivänä vein kääpiöpinserini Nestorin eläinlääkäriin, koska se ei tuntunut olevan ihan oma itsensä. Verikokeiden tulokset järkyttivät: koiralla oli kasvaimia maksassa ja munuaisissa ja lääkäri suositteli eutanasiaa.

Liki kolmetoistavuotias Nestori kulki mukanani keikkamatkoilla. Se matkusti omassa kopissaan turvavöissä auton etupenkillä ja piti seuraa. Nestori oli hyvin musikaalinen. Se tunnisti esimerkiksi­ Satumaa– ja Soi maininki hiljainen -kappaleet ja yhtyi mukaan lauluun. Haukahdukset osuivat täsmälleen oikeille tahdeille. Rakkain Nestorille oli kuitenkin Värähtelyjä-biisini, jonka musiikkivideolla se esiintyy kanssani. Aina kun tuo laulu soi, koira sai höntsäkohtauksen, viuhtoi hännällään ja halusi suukottaa.

Ajellessani kohti konserttipaikkaa mietin, että on tämä elämä melkoinen ihmiskoe. Että katsotaanpas, miten se Heidi tämän tilanteen klaaraa. Sain koottua itseni. Itku tuli vasta esityksen jälkeen.

Nestorin viimeisen yön vietimme niin kuin ennenkin. Se nukkui aina vieressä, välillä tiiviisti kyljessä kiinni. Aamulla, kun rakkauspoikani­ ei jaksanut lenkille, tiesin, että oli tehtävä raskas päätös. Ajoimme tyttärieni kanssa klinikalle ja matkalla lauloimme Nestorille sen lempilaulun. Silittelimme ja pidimme tassuista kiinni, kun se nukahti ikiuneen.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Julkkikset

   Kyösti Mäkimattila: Kirjoitan lauluja, mutta olen ollut huono näyttämään isänrakkautta

2. Julkkikset

   Monta liittoa ja eroa kokenut Maria Guzenina: ”Pettymysten jälkeen on jatkettava matkaa”

3. Julkkikset

   Arja Korisevalla on keinonsa, joilla liekki palaa pitkässäkin liitossa: "Ei voi vain ajatella, että kyllä tuo minusta tykkää!"