Aikalisä puolisosta – Liisa, 38, pohti eroavansa, mutta ratkaisu olikin 3 kuukauden muutto vuokralle: ”Palaaminen oli oikein”

Jos väljähtänyt parisuhde saa pohtimaan eroa, pieni aikalisä voi olla vaihtoehto. Liisa otti puolisonsa kanssa tauon yhteisestä arjesta – ja se saattoi pelastaa parisuhteen.

Aikalisä voi vakiintuneessa parisuhteessa tarkoittaa uutta asumisjärjestelyä, ei lopullista eikä väliaikaistakaan eroa. Esimerkiksi ruuhkavuosien hellittäessä voi käydä niin, että vapautuva aika asettaa parisuhteen yhtäkkiä uuteen valoon. Moni pysähtyy kysymään: keitä me olemme vanhempien roolin takana – ihan vain kahdestaan, pariskuntana?

Liisa, 38, oli ollut puolisonsa kanssa yhdessä 17 vuotta, kun ajatukselle vapautui tilaa. Hektinen pikkulapsiarki oli alkanut hellittää ja perheen intensiiviseen etäaikaan pakottanut koronakriisi oli vihdoin väistynyt.

– Yhtäkkiä minulla oli tilaa pohtia, mitä minä oikeastaan elämältäni ja parisuhteeltani haluan, Liisa kertoo.

Se sai tekemään kipeän havainnon. Keskusteluyhteys puolisoon oli katkennut, ja Liisa mietti, tunsivatko puolisot enää lainkaan toisiaan.

– Suhteemme oli jäänyt ruuhkavuosien jalkoihin. Olimme keskittyneet niin hanakasti siihen, että lapsilla on kaikki hyvin, että olimme unohtaneet siinä sivussa toisemme. Olimme enemmänkin kämppiksiä kuin puolisoita toisillemme, Liisa pohtii.

Aikalisä eri osoitteissa

Havainto synnytti parisuhdekriisin, joka pakotti erilleen ajautuneen parin keskustelemaan suhteensa tilasta ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Yksi seikka tuntui molemmista selvältä: jos tilanne jatkuisi sellaisenaan, matka ei jatkuisi enää yhdessä.

– Pohdimme vakavasti myös eron mahdollisuutta. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jäljellä oli liian paljon sellaista, mistä emme olleet vielä valmiita luopumaan, Liisa kertoo.

Jonkin oli kuitenkin muututtava, jotta suhde voisi jatkua. Yllättävä ratkaisuehdotus ongelmaan tuli vastaan somessa:

– Olimme törmänneet tapauksiin, joissa eronneet parit asuivat vuoroviikoin vuokra-asunnossa ja vuoroviikoin lasten kanssa. Järjestely tuntui hyvältä ajatukselta, sillä siinä vanhemmat joustivat ja lapset saivat asua koko ajan samassa kodissa.

Liisa ja hänen puolisonsa päättivät kokeilla, voisiko järjestely toimia ilman eroa.

”Halusin ihan vain itselleni paikan, jossa saisin olla ilman puolisoa tai lapsia.”

Aluksi aikomuksena oli hankkia asunto, jossa pari viettäisi vuoroviikoin omaa aikaa. Pian Liisa kuitenkin ymmärsi haluavansa oman paikan, ihan vain itselleen.

– Olin siinä vaiheessa todella kuormittunut. Olin kantanut harteillani monia arkeen liittyviä asioita jo vuosien ajan, ja halusin ihan vain itselleni paikan, jossa saisin olla ilman puolisoa tai lapsia, Liisa kertoo.

Puoliso ymmärsi Liisan perustelut toiveille omasta asunnosta ja tuki päätöstä. Liisa vuokrasi lähistöltä asunnon itselleen, minkä jälkeen pariskunta kävi huolellisesti läpi asumisjärjestelyn pelisäännöt.

– Keskustelimme perusteellisesti läpi, jatkammeko suhdetta ja miten uutta arkea eletään. Keskustelut puhdistivat ilmaa paljon ja mahdollistivat uuden arjen kokeilun turvallisesti, Liisa sanoo.

Tilanne oli molemmille selvä: kyseessä ei olisi välirikko vaan uusi asumisjärjestely. Näin asia viestittiin myös lapsille – äiti ei ole häviämässä minnekään, ja isi ja äiti olivat edelleen yhdessä. Lapsilla oli myös mahdollisuus viettää aikaa asunnolla iltapäivisin, toisinaan yökyläilläkin.

Liisa myöntää, että tilanne hämmensi ja vaati totuttelua lapsilta – mutta myös muulta lähipiiriltä. Heidän voimakkaat reaktionsa yllättivät Liisan.

– Fiksuina ja avarakatseisina pitämäni ystävät olivat järkyttyneitä ja huolissaan, vaikka teimme selväksi, ettei meillä ole mitään hätää. Ratkaisu tuntui monista selvästi hyvin vieraalta. Heidän huolensa vuoksi koin, etten voinut tukeutua oikein keneenkään, Liisa pohtii.

Koti-ikävä yllätti

Syksyllä 2022 Liisalla oli vihdoin paikka, jossa hän päätyi ottamaan omaa aikaa muutamana päivänä viikossa kerrallaan. Vaikka oma tila oli juuri sitä, mitä hän oli toivonut, uusi arki ei alkanut sujua ongelmitta, eikä aikalisä tuntunutkaan palauttavalta.

– Podin valtavan huonoa omatuntoa viikoista, jotka vietin erillään perheestäni. Oman hyvinvoinnin priorisoiminen tuntui itsekkäältä, vaikka samalla järkeilin, että se olisi palvelus koko perheelle, Liisa sanoo.

Hän täytti arkensa askareilla, jotka eivät hektisessä perhearjessa onnistuneet.

– Sen sijaan, että olisin levännyt, perustelin omaa aikaa itselleni tekemällä opinnäytetyötä tai töitä, Liisa kuvailee.

Lisäksi olo uudessa kodissa tuntui turvattomalta.

– Olin kuvitellut olevani itsenäinen ja moneen asiaan kykenevä, mutta tunsin itseni todella yksinäiseksi ja avuttomaksi, Liisa sanoo.

Tunnetta voimisti se, että asunto oli sisustettu Liisan omien tavaroiden sijaan lainahuonekaluilla. Asunto ei tuntunut omalta kodilta.

– Lamaannuin, enkä oikein uskaltanut liikkua asunnossa. Minulle tuli täysin yllätyksenä, kuinka kova koti-ikävä minulle iski, Liisa sanoo.

Liisa päätti kokeilun lopulta kolmen kuukauden jälkeen, kun ahdistus ja uupumus voimistuivat loppuvuotta kohti. Myös taloudellisen tilanteen kiristyminen vaikutti kokeilun loppumiseen.

– Halusin minimoida stressitekijät ja tulin kotiin toipumaan. Toisessa tilanteessa pidempi kokeilu olisi voinut toimia paremmin, mutta nyt kotiin palaaminen oli oikea ratkaisu.

Liisa koki häpeää myös kokeilun äkillisestä päättämisestä. Jälkikäteen hän osaa suhtautua asiaan armollisemmin.

– Kokeiluun ryhtyminen toi minulle itsevarmuutta. Vaikka se ei jatkunut pidempään – ainakin kokeilin. Vain sillä tavalla voi selvittää, mikä itselle ja omalle parisuhteelle sopii, Liisa sanoo.

Lyhytkin kokeilu kannatti

Lyhyelläkin kokeilulla oli varsin suuri vaikutus parisuhteeseen. Keskusteluyhteys on jälleen auki.

– Olemme lähentyneet, mutta teemme edelleen töitä suhteemme eteen, Liisa kertoo.

Kokeilun aikana Liisa pohti parisuhdettaan, mutta oma aika antoi tilaa myös itsereflektiolle. Liisa ymmärsi, että asiat hoituvat kotona ilman häntäkin.

– Minun ei tarvitsekaan mikromanageerata kaikkea kotona. Olen tietoisesti muuttanut käytöstäni kotona, enkä ota soviteltavaksi jokaista pientäkin konfliktia, joka ei liity minuun. Lapset ovat jo isoja ja pärjäävät kyllä, Liisa sanoo.

Aikalisä opetti Liisan ja hänen puolisonsa myöhemminkin ottamaan enemmän aikaa itselleen.

– Etenkin korona-aikana olimme perheenä liiankin tiiviisti yhdessä. Nyt olemme tehneet tahoillamme esimerkiksi reissuja lasten kanssa niin, että toinen on saanut silloin omaa aikaa.

Kokeilua sellaisenaan Liisa ei usko enää toistavansa.

– Kokeilun aikana ymmärsin kodin merkityksen: minulle koti on tärkeä paikka, jota ei rakenneta lainatavaroilla, Liisa sanoo.

Vieraalta tuntunut väliaikaisasunto korosti kodin viihtyvyyden tärkeyttä, ja yhteisessä kodissa on nyt aloitettu remontti.

– Pyrimme tekemään kodistamme mahdollisimman hyvin meille sopivan, jotta meillä kaikilla olisi siellä entistä parempi olla, yhdessä.

Haastateltavan nimi on muutettu.

Lue myös: Lasten poismuutto voi olla kriisi parisuhteelle – näin selviät | Kotiliesi.fi

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Ihmissuhteet

   Naiset kertovat, mikä oli eropäätöksen viimeinen niitti: ”Vein lastenvaatetta ja mies seurasi toisella autolla”

2. Ihmissuhteet

   Nämä parisuhteen vaiheet jokaisessa pitkässä suhteessa koetaan – asiantuntija kehottaa pareja keskustelemaan siitä, mikä vaihe on menossa

3. Ihmissuhteet

   Rakkaustarina: Mies oli minulle liian komea, liian ihana ja liian hyvä – tapahtui monta asiaa, ja sain hänet