Rakkaustarina: Mies oli minulle liian komea, liian ihana ja liian hyvä – tapahtui monta asiaa, ja sain hänet

Mari osallistui kertomallaan Annan rakkaustarinakisaan. Hän on löytänyt onnen miehestä, jonka ei koskaan uskonut kiinnostuvan hänenlaisestaan.

”15 vuotta sitten. Minä, silloinen mieheni ja lapset lähdimme veljelleni kylään, oliko lapsen syntymäpäivä tai vastaavaa. Siellä hän oli.

Valkoinen kauluspaita, kultainen korvarengas. Älyttömän komea, raamikas ja kohtelias, hänellä oli pieni tyttö mukanaan. Silmät niin lempeät, puhetapa lämmin ja niin mieleenpainuva.

Kohtasimme ajoittain samassa kyläpaikassa silloin tällöin. Mies oman luokkani yläpuolelta, molemmat omissa suhteissaan ja täysin tietämättöminä tulevasta.

Pari vuotta myöhemmin olin eroamassa miehestäni ja kävin sattumoisin remppafirman työpaikkahaastattelussa. Sain paikan – josta Hän oli lähtenyt. Olin tyytyväinen työhöni ja tapasin uuden miehen. Silloisen elämäni rakkauden. Rakensimme elämää yhdessä, kävi kuten monelle muullekin, elämä ajoi erilleen.

Tuon pitkän parisuhteen aikana minua pyydettin toiseen remppafirmaan rivimieheksi Hänen alaisekseen. En mennyt. Sitten minua pyydettiin työnjohtajaksi hänen tilalleen. Taas hänen tilalleen. Ja menin.

Hänestä puhuttiin töissä ja ystäväpiirissä ja satunnaisesti joskus nähtiinkin. Voi että kuinka komea hän aina olikin. Ja edelleen hän oli aivan täysin out of my league, vain kiiltokuva jota saattoi ihailla kaukaa.

Muutama vuosi sitten hän soitteli, pyysi paikkaa ja tuli meille töihin hetkeksi, nyt minun alaisuuteeni. Edelleen komea kuin veistos, raamikas iso nallekarhu, ruskeat lempeät silmät ja niin lämmin olemus.

Edelleen toimimme yhdessä ammatillisesti korrektisti kuten kuuluu. Toki molemmat olimme tuolloin naimisissa tahoillamme, eikä edes ajatusta varmasti olisi muulle silloin suotu.

Kolme viikkoa sitten tein profiilin Tinderiin. Selailin hetken ja sieltä löytyi tuttu hymy. Mies, joka lupasi rakastaa loppuelämän, joka lupasi arvostaa ja huolehtia, että toinen olisi onnellinen.

Pyyhkäisin oikealle. Laitoin saman tien viestiä. Juteltiin se ilta. Juteltiin elämän kolhuista ja omista epävarmuuksistamme, edellisten parisuhteidemme kompastuskivistä. Huomasimme, että tarpeet ja ajatukset parisuhteesta, läheisyydestä ja kosketuksesta ovat hyvin samankaltaiset. Ja edellisissä suhteissa molemmat olemme joutuneet jäämään vaille sitä mitä tarvitsimme. Kosketusta, lämpöä, hellyyttä, hyväksyntää.

Sovimme että tapaamme. Pian.

Yhteinen ystävämme koitti potkia meitä molempia, jottemme antaisi toistemme lipua itsemme ohi. Emmekä antaneet.”

Ensi hetkestä koin olevani turvassa

”Toisena päivänä hän tuli luokseni, hän tuli hissistä kukkien kanssa. Odotin ovella. Halattiin ja voi, kuinka se oli ihan niin lämmin ja pehmeä ja täyteläinen, niin kuin olin ajatellutkin. Mahduin siihen halaukseen kokonaan, hänen lämpimät ja voimakkaat kätensä kulkivat selälläni, ja ensi hetkestä lähtien koin olevani turvassa. Hänen sylissään turvassa.

Häntä jännitti ainakin vähän. Lapseni olivat kotona, näkivät hänet ja juoksivat suoraan hänen syliinsä. Se lämpö ja hymy olivat aivan valloittavia. Alle viikon päästä, kun lapset ja hän tapasivat toisen kerran, 8-vuotias poikani pyysi käymään ainakin kahdesti viikossa, koska hän on niin ihana ihminen. Vastasin, että katsotaan.

”Jalkani mahtuu kokonaan hänen jalkateränsä päälle ja tanssimme kuin olisin pieni tyttö.”

Ensitapaamisen jälkeen tiesin, että olen löytänyt jotain aivan ainutlaatuista, hänet minä valitsin. Hänen epävarmuutensa näkyi ja kuului. Hän ajatteli, että minä olen hänen yläpuolellaan. Kuinka hassua. Nyt epävarmuus alkaa jo olla pois, mutta edellisen suhteen maneerit edelleen näkyvät. Hän väistää, jos kuljen hänen läheltään, ettei olisi tiellä. Vedän häntä lähelleni ja sanon, älä väistä. En halua sitä.

Haluan että olet siinä missä olet. Kätensä minussa, huulensa ihollani, vartalonsa minua vasten. Siinä on minun ja meidän paratiisi.

Laitan käteni hänen käteensä, se on puolet suurempi. Seison hänen jaloillaan, jalkani mahtuu kokonaan hänen jalkateränsä päälle ja tanssimme kuin olisin pieni tyttö, joka tanssii isänsä kanssa. Tanssimme keittiössä, eteisessä, kun siihen on väli. Niitä on ollut monia.

Käperryn hänen syliinsä ja nautin. Nautin ja hukun hänen silmiinsä. Kosketan hänen kasvojaan kevyesti sormenpäillä hivellen, suukotan ihan kaikkea hänessä ja hän minussa. Emme kulje ohi koskematta. Sanomme hei monta kertaa päivässä, emme tervehtiäksemme vaan siksi, että kerromme toisillemme, että ’hei, minä huomaan sinut’.”

Tiedämme, että vaikea arki odottaa meitä

”Matka on aivan alussa. Enkä tiedä mihin se vie, mutta meidän ajatuksissa parisuhteen mitta ei ole sen pituus vaan sen laatu. Nyt meillä molemmilla on se käsi, joka hakee toista kättä. Se lämpö, joka
moninkertaistuu saadessaan toisen. Ne lämpimät katseet, jotka sulattavat ihan joka kerta. Ihminen, jota minä haluan ja hän minua.

Molemmat tiedämme, että helppoa ei tule olemaan, meillä on viisi lasta ja arki odottaa meitä. Meillä molemmilla on ajatus siitä, että yhdessä saamme tämän toimimaan. Yhdessä. Me yhdessä.

Toisistamme turvaa hakien, yhtä köyttä vetäen. Edellisistä suhteista oppien, viisaampana, me astumme tähän uuteen.”

Mari

Tarina osallistui Annassa kesällä 2023 järjestettyyn rakkaustarinakisaan.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Ihmissuhteet

   Annan rakkaustarinakisan voittaja! Lue ”Merimiesmekkoinen tyttö” – suuri rakkaus oli yllättäen vanhempien kuva-albumissa

2. Ihmiset

   Vanhojen tuttujen kohtaaminen Alkossa aloitti rakkaustarinan: ”Koko aamupäivän valehtelin itselleni, että enhän minä sinne mene”

3. Ihmiset

   Katjan kännykkään kilahti tuntemattomalta viesti: ”wow” – näin alkoi rakkaustarina, johon ei tarvittu Tinderiä