Ihmiset

Katjan kännykkään kilahti tuntemattomalta viesti: ”wow” – näin alkoi rakkaustarina, johon ei tarvittu Tinderiä

Mainostoimistoyrittäjä Katja Lammisen, 51, ja myyntipäällikkö Hannu Lammisen, 52, rakkaustarina alkoi hampurilaisravintolan jonossa Lappeenrannassa vuonna 2017.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Mikko Nikkinen

Katja ja Hannu Lamminen sanovat, että he eivät tarvinneet Tinderiä. Tarvittiin vain rohkeutta ja heittäytymistä.

Mainostoimistoyrittäjä Katja Lammisen, 51, ja myyntipäällikkö Hannu Lammisen, 52, rakkaustarina alkoi hampurilaisravintolan jonossa Lappeenrannassa vuonna 2017.

Sinä joulukuisena perjantaina Katja Loikkanen (nykyisin Lamminen) päätti tavoistaan poiketen hakea itselleen hampurilaisaterian iltaruoaksi. Hän rekisteröi ravintolan jonossa takanaan seisovan siistin miehen, mutta ei kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota.

Kun Katja istui odottamaan tilaustaan, hän tunsi, että joku tuijotti häntä.

– Käännyin ympäri ja näin sen jonossa seisseen miehen katsovan minua kohti ja hymyilevän onnellisena kuin olisi tikkukaramellin nähnyt. Hymyilin takaisin yhtä leveästi. En kuitenkaan sanonut mitään ja kotimatkalla harmittelin, että olisin voinut edes kysyä, olemmeko me tavanneet jossakin.

”Minulle oli annettu tämä yksi tilaisuus ja siihen oli tartuttava”

Kotona Katjan kännykkään kilahti viesti. Siinä luki yksi sana: ”wow”.

”Oletko sinä se hymypoika sieltä Hesestä?” Katja vastasi.

Keski-Suomessa asuva Hannu Lamminen oli tuona perjantaina Lappeenrannassa työmatkalla. Kun hän oli nähnyt upean vaaleahiuksisen naisen pinkissä takissaan ravintolan jonossa, hän oli rakastunut välittömästi.

– Hän valaisi koko paikan. Hän oli niin säteilevä, ja hänen hymynsä oli niin valloittava.

Parkkipaikalla Hannu oli bongannut Katjan nousemassa autoon ja selvittänyt hänen yhteys­tietonsa.

”Tiesin, että viestin lähettäminen oli riski ja että se voisi olla sopimatonta.”

– Tiesin, että viestin lähettäminen oli riski ja että se voisi olla sopimatonta – hänhän olisi voinut olla vaikka varattu. Mutta minulla oli niin vahva tunne siitä, että minulle oli annettu tämä yksi tilaisuus ja siihen oli tartuttava. Muuten emme ehkä ikinä enää tapaisi.

Katjaa Hannun rohkeus säväytti.

– Minusta hänen viestinsä oli positiivinen ja imarteleva. Arvostan myös suoraa toimintaa: mitään ei saa, jos ei yritä.

Viestien vaihdon jälkeen Katja ja Hannu juttelivat puhelimessa. Keskustelu soljui, ja he huomasivat, että heitä yhdistivät ainakin rempseä huumorintaju ja elämäntilanne. Molemmat olivat eronneet puolisen vuotta aiemmin ja molemmilla oli yksi lapsi. Katjan tytär oli tuolloin 13- ja Hannun poika 10-vuotias.

Kohtaamisessa oli kemiaa

Ensimmäiset treffit sovittiin Lahteen parin viikon päähän. Hannu istui aamupalalla hotellin ravintolassa, kun hän näki iloisen Katjan huiskuttavan. He halasivat.

– Halauksen jälkeen heitin Hannulle, että ei tästä mitään tule – olet liian lyhyt minulle. Hannusta huokui kuitenkin sellainen lämpö, että jäin heti koukkuun, Katja kertoo.

Hannua Katjan kommentti pituudesta vain nauratti. Kohtaamisessa oli kemiaa.

Rakastuminen mullisti heidän elämänsä, ja Hannun elämän se pani kokonaan uusiksi. Hän muutti jo seuraavana keväänä poikansa kanssa Lappeenrantaan, omakotitaloon Katjan ja tämän tyttären luokse.

– Me emme halunneet mitään pitkää etäsuhdetta, vaan halusimme jakaa tavallisen arjen alusta asti. Se on luonut yhteenkuuluvuuden tunnetta, he sanovat.

Suhteen alkuvaiheeseen kuuluivat myös kipuilut. Vuoden yhdessäolon jälkeen he olivat joitakin kuukausia erossa, kunnes palasivat yhteen.

Heidät vihittiin avioliittoon Kolin kallioilla kesällä 2020. Naimisiinmeno tuntui luonnolliselta sinetiltä yhteiselle taipaleelle. Katjalla ja Hannulla on tapana sanoa, että he ovat yhdessä seuraavat kolmekymmentä vuotta.

Juttu on julkaistu alun perin Anna-lehdessä 24/23.

X