Annan rakkaustarinakisan voittaja! Lue ”Merimiesmekkoinen tyttö” – suuri rakkaus oli yllättäen vanhempien kuva-albumissa

Titta ja Pekka eivät aluksi edes ymmärtäneet, että olivat olleet samassa päiväkotiryhmässä – vaikka Pekka kyllä muisti erityisesti yhden tytön. Titan tosikertomus voitti Annan rakkaustarinakisan.

”– Moi Titta, kuului luokkahuoneen perältä. Säpsähdin, koska luulin olleeni luokassa ensimmäinen. Yritin katseellani etsiä luokkahuoneen tietokoneiden näyttöjen seasta henkilöä, joka huusi nimeäni.

Sitten luokan perältä, yhden näytön takaa, näin pitkätukkaisen miehen kurkistavan, ja tunnistinkin hänet vanhaksi tutuksi peruskoulusta.

– Pekka! Mitä sä täällä teet? Hämmästelin. Olin Pekan viimeksi nähnyt lähes kaksikymmentä vuotta sitten peruskoulun päättötodistuksen saatuani, jolloin Pekka jäi vielä kouluun viimeistä vuotta suorittamaan. En olisi miestä ulkonäöltä edes tunnistanut, ellemme olisi jo vuosia olleet samoissa sosiaalisen median verkostoissa entisten peruskoulukavereidemme kanssa ja nähneet toisistamme siellä uudempiakin kuvia.

 – Tulin arvioimaan teidän lopputöitä, Pekka vastasi kysymykseeni. Hän kertoi saaneensa juuri edellisenä päivänä käsiinsä tarkistettavaksi lopputyöni, ja tunnisti siitä nimeni.

Olin suorittanut työni ohessa ammattitutkintoa juuri samassa tekniikan oppilaitoksessa, missä Pekka itse käy oman työnsä ohella opettamassa ja arvioimassa aikuisopiskelijoiden lopputöitä. Meillä oli nyt parhaillaan menossa reilun vuoden kestäneiden opintojen loppurutistus eli tutkintoviikko.

Ehdimme Pekan kanssa vaihtaa vain pari sanaa ennen kuin vakio-opettajamme ja muita opiskelijoita alkoi valua luokkahuoneeseen. Eräs kurssikaverini kuuli, että tunnen lopputöidemme arvioijan. Hän vitsaili kaikkien kuullen, että se on epäreilua, ja Pekka on lopputyöni arvioinnissa suopeampi kuin muille.

– Päinvastoin! Olen ennemminkin tuplasti tiukempi, Pekka vastasi hänelle takaisin vitsaillen, ja katsoi sen jälkeen minua ehkä ilkikurisesti hymyillen.

Tutkintopäivä meni kuitenkin hyvin, ja kävin ennen lähtöäni sanomassa Pekalle heipat. Hän pyysi laittamaan viestiä, jos minulla tulee joskus esimerkiksi näihin aiheisiin liittyviä kysymyksiä.”

Työmyyrät viereisillä kaduilla

”Pekka jäi pyörimään mieleeni. Olin jo lähes 13 vuotta asunut kahdestaan ihanan tyttäreni kanssa ja aikoinani satuttanut itseni parisuhteissa niin pahasti, että olin pystyttänyt itselleni korkeat suojamuurit. Nyt sisälläni heräsi uteliaisuus.

Selasin Pekan sosiaalisen median tiliä ja hänen kuviaan. Laitoin hänelle vielä samana iltana viestiä, että oli kiva tavata hänet siellä koulussa. Hän vastasi viestiini iloisesti ja kertoi olevansa paikalla myös seuraavanakin päivänä. Hän toivoi, että ehtisimme jutella seuraavan päivän aikana lisää.

Seuraavakin tutkintopäivä meni hyvin. Pekka antoi opettajana minulle sekä opiskelutovereilleni lopputöistämme rakentavaa palautetta ja hyviä eväitä urallemme. Emme paljon päivän aikana ehtineet jutella Pekan kanssa, mutta kiitin häntä taas illalla viestin välityksellä hyvistä vinkeistä ja palautteesta. Ja koska tiesin, että loppuviikolla hän ei olisi enää tutkintopäivissäni mukana, uskalsin kirjoittaa, että olisi kiva käydä kahvilla joskus ja jutella lisää.

Hän vastasi, että se olisi hänestäkin mukavaa.

Olimme molemmat olleet pitkään ilman parisuhdetta.

Tutkintoviikkoni oli menestyksekäs – sain kaikilta opettajilta hyvät arvioinnit ja valmistuin web designeriksi. Työkiireet veivät meitä molempia Pekan kanssa mukanaan pari viikkoa, mutta silti viestittelimme aina välillä niitä näitä. Viestitellessämme kävi myös ilmi, että työpaikkamme sijaitsivat viereisillä kaduilla Helsingin keskustassa. Pian eräänä helmikuisena iltana saimme toteutettua tapaamisen lähistöllä olevaan kahvilaan.

Kahvilla puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Olimme molemmat olleet pitkään ilman parisuhdetta ja huomasimme, että meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Muistelimme peruskouluaikoja, yhteisiä koulukavereita ja opettajia. Muistimme myös, että olimme molemmat musiikkiluokkalaisina laulaneet samassa koulun kuorossa.

Huomasimme, että olimme jo vuosia käyneet työpäivinä samoissa lounaspaikoissakin. Emme kuitenkaan olleet törmänneet. Ja kun kuulin tarkemmin, minkä nimisessä yrityksessä Pekka on töissä, hämmästyin suuresti. Olin sattumalta käväissyt joulun alla yrityksen aulassa ja osallistunut firman hyväntekeväisyyskeräykseen. Olin vienyt minulle tuntemattomaan toimistoon paketoidun joululahjan, ja he toimittivat sitten paketit lastenkoteihin. En ollut tiennyt, että kyseessä oli ollut Pekan ja hänen kavereidensa perustama yritys.

Tuosta parin tunnin kahvituokiosta jäi kiva tunne, ja sovimme tapaavamme pian uudestaan.”

Vanhemmat alkoivat penkoa kuva-albumeja

”Viestittely jatkui, ja niin myös tapaamiset toisensa perään. Joka kerralla yhteytemme lujittui. Luotin, että tämän miehen kanssa varmasti uskaltaisin laskea suojamuurini.

Taisi olla suunnilleen neljännet treffimme, kun tuli Pekan kanssa puheeksi tarkemmin lapsuutemme. Yllättäen selvisi, että olimme olleet lapsina jopa samassa pienessä tarhassa, sen samassa pienessä ryhmässä! Emmekä tästä olleet ollenkaan tietoisia. Emme muistaneet toisiamme tarhasta lainkaan, mutta sitten Pekka hätkähtäen kysyi:

– Et kai sinä ollut se merimiesmekkoinen tyttö, jota ihastelin?

Ja minähän se olin! Olin ihmeissäni. En voinut käsittää, että hän yllättäen muisti lapsena ihastelleen minua ja asuani, ja nyt lähes 30 vuotta myöhemmin me olemme treffeillä ja ihastumassa toisiimme. Tämän on oltava jotain erityistä, ajattelin onnellisena.

Kun olimme jo sillä tasolla, että uskoimme suhteemme olevan jotain erityistä, uskaltauduin esittelemään Pekan tyttärelleni. Aika pian tyttäreni kysyi, että saako hän kutsua Pekkaa isäkseen. Pekalla ei itsellään ollut lapsia. Hän kyynel silmässään ja onnellisena vastasi:

– Totta kai, mutta vain sillä ehdolla, että minä saan kutsua sinua tyttäreksi.

Kun molempien vanhemmat olivat kuulleet tapaamisestamme, he olivat myös onnellisia puolestamme. He innoissaan penkoivat valokuva-albumejaan ja etsivät meistä päiväkotikuvia.

He löysivät muun muassa yhden kuvan, jossa seisoimme Pekan kanssa vierekkäin kuin hääpari. He löysivät myös kuvia, joissa minulla on päälläni se Pekan muistama merimiesmekko.

Rakkautemme ja suhteemme eteni vauhdilla, kun huomasimme, miten kaikki loksahti paikoilleen. Pekka kosi minua vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen, ja onnellisena suostuin.

Aika pian sen jälkeen laitoimme asuntomme myyntiin ja ostimme yhteisen rivitalon. Tunsimme olevamme tiivis perhe kolmistaan.”

”Miten meille saattoikin käydä näin onnellisesti?”

”Aloimme haaveilla, suotaisiinkohan meillä lisääkin lapsia. Reilusti yli 30-vuotiaina emme halunneet yhtään jarrutella vaan luotimme tunteisiimme. Vielä saman vuoden aikana menimme naimisiin ja aloimme odottaa vauvaa.

Välillä ihmettelimme, miten meille saattoikin käydä näin onnellisesti.

Olemme neljän tyttären onnellisia vanhempia. Molempien tukat ovat lyhentyneet, ruuhkavuosien väsymys varmasti näkyy kasvoillamme, mutta olemme yhä suunnattoman kiitollisia tuosta reilun 13 vuoden takaisesta kohtaamisestamme.

Ei sitä vielä 5-vuotiaana voinut ymmärtää, että kuvassa olevan merimiesmekkoisen tytön vieressä hymyilee hänen elämänsä suurin rakkaus, tuleva aviomiehensä ja lastensa isä.”

Titta

Tarina voitti Annassa kesällä 2023 järjestetyn rakkaustarinakilpailun.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Julkkikset

   Kimmo Ohtosen hääpäivä oli herkkä, mutta uusi sukunimi sai alkunsa vitsistä

2. Ihmissuhteet

   Näyttelijä Essi Hellén käveli aikanaan alttarille kahden miehen käsipuolessa: ”Siinä ei ole mitään pahaa, että isäni on muistisairas”

3. Julkkikset

   Juuso Mäkilähde haluaisi puolisonsa kanssa naimisiin, mutta ajatus häähumusta tökkii – erityisesti eräs ohjelmanumero on ehdoton ei