Kaksinaista: Kaunis ja ryppyinen

Hesarin kuukausiliitteessä oli muotiosion mallina Seela Sella. Sellaa on kuvailtu jo vuosikaudet teatterikritiikeissä lähes yksinomaan adjektiivilla hurmaava – enkä yhtään kiistä sanan oikeutusta.

Näyttelijätär on lumoava. Kiitän häntä ja valokuvaajaa kuitenkin eräästä toisesta ilosta kuin esteettisestä nautinnosta. Sellan iho oli kuvissa rypyillä ja poimuilla, joita mustavalkoisuus korosti. Ja mitä ihmettä! Iho näytti pehmeältä ja houkuttelevalta koskea.

Muistan Sinkkuelämän jakson, jossa Samantha tapailee iäkästä miljonääriä. Kun kuvassa vilahti miehen roikkuva pylly, tirskuin ja ymmärsin täysin Samanthaa, joka pakeni paikalta. HBO sai varmasti vihaista palautetta eläkeläisiltä, eikä vanhenevaa ihoa kieltämättä kovin ylväässä valossa näytetty. Mutta sitä näytettiin ylipäänsä.

Ryppyjen näkeminen mediassa tekee hyvää ainakin minun kaltaisilleni ihmisille, joille kiinteä, nuorekas kroppa on pitkään ollut seksikkään synonyymi. Tästä huolimatta olen ystävättärieni riemuksi ihastunut opettajiini toinen toisensa perään. Oi, yliopistolehtorit tweed-takkeineen, joissa on paikat kyynärpäiden kohdalla! Siinä ei haittaa kahdenkymmenen vuoden ikäero tai edes tynnyri vatsan kohdalla. 

Ulkonäköfasismini on siis kohdistunut omaan epäkelpoon vartalooni. Ilman hurmaavaa Sellaa olisin varmasti siirtynyt suileesti painoni tarkkailusta ryppyjen syynäämiseen. Nyt ei tarvitse.

Julmistun helposti jos miespuolinen kaverini tekee naisen lihavuutta tai laihuutta koskevan kommentin. Alitajuisesti pelkään tietysti, että miehet katsovat minun vartaloani ja arvioivat sitä negatiivisesti. Koitan siis yhden naisen lähetyssaarnaamista mieskavereilleni, jotta saisin levitettyä ajamaani Näe kaikki naiset kauniina  -ideologiaa. Oletan että jonain päivänä hyödyn tästä itse.    

Luulen että tähän mennessä olen saanut aikaiseksi vain sen, että miespuoliset kaverini pidättäytyvät ulkonäkökommenteista kun olen läsnä.

Lukion syömishäiriön vastaisilta kampanjoilta muistan mantran: Ei miehet tykkää jos on vain luuta ja nahkaa.

Ymmärsin esitelmöijätätien tarkoituksen olevan hyvä – mutta metsään siinä mennään, jos ajatellaan että tyttö kuihduttaa itseään luullen sen tekevän itsensä houkuttelevammaksi pojille. Ja että paraneminen olisi sitä, että samainen tyttö lihottaisi itseään taas kelvatakseen pojille. Pojat hiiteen koko toimenpiteestä! Kyllä ihmisen täytyy hyväksyä kehonsa ja haluta parantua aivan itseänsä varten.

Mutta vaikka itsensä hyväksyminen on tietysti tärkeää ja varmasti fiksumpi tavoite kuin muokata kehoaan toisten hyväksynnän toivossa – olipa kyseessä sitten laihduttaminen, lihominen tai kiinteytyminen – vastakkaisen sukupuolen vaikutusta naisen käsityksiin omasta viehättävyydestään ei voi kiistää. Vuoden alussa kasvatustieteen tohtoriksi väitellyt Marika Savukoski huomasi että parisuhde on keino parantua anoreksiasta. Ainakin se auttaa siinä.

Tämä on nöyryyttävää. Ja juuri sitä mistä Kati kirjoitti viimeksi. Kuinka sinkku-nainen alkaa lakastua kun paria ei löydy.

Osaan jo kiitettävästi ihailla itseäni kotona. Olen nuori ja terve ja kaikki jäsenet ovat tallella ja toimivatkin ihan koordinoidusti. Nyt haluaisin että tämä itsehyväksynnän tunne ei katoaisi kuin pieru Saharaan sovituskopissa ja jumppatunneilla. Tahtoisin myös hyviä lohkaisuja, joita ojentaa miehille, jotka kommentoivat ikävästi minun tai jonkun muun vartaloa. Puhumattakaan siitä, että miten voisin sanoa tiukasti äidilleni, että hänen lapsuudesta alkanut laihduttamiseen usuttamisensa on vaikuttanut aavistuksen negatiivisesti kehokuvaani.  Ehdotuksia?

Sanotaan että ulkonäkökeskeisyys ja epävarmuus oman vartalon viehättävyydestä ovat nuoruuden ongelmia ja että ikä vie ne mennessään. Ei yksinkertaisesti ole aikaa pohtia porkkanan kaloriarvoja kun on perhe ja työ hoidettavana. Oman vartalon vatvominen on siis itsekästä luksusta. Tämä kuulostaisi erinomaisen harmittomalta.

Pelkään ettei kyse kuitenkaan ole mistään pikkumielipahasta, vaan valtavista energiavirroista, jotka kohdistuvat kehonmuokkaukseen, jotta se edes jotenkuten kelpaisi itselle. On varmasti niin paljon parempia asioita, miten kohentaa mieltään ja terveyttään. Ehkä jotain sellaisia itsetunnon kohottajia, jotka kantaisivat hedelmää sitten kun on se ryppyinen eläkeläinen. Sillä vaikka Sella on hurmaava, olen nähnyt hänen ikäisiään naisia itku kurkussa kaupassa, kun he eivät voi enää käyttää mitään muita vaatteita kuin sellaisia jotka peittävät tarkasti käsivarret, dekolteen, sääret.. Luulen että vanhuuden näkeminen mediassa tekisi hyvää heillekin.