– Olen tietoisesti kiitollinen siitä, että minulla on niin hyvä suhde vanhempiini, Marzi Nyman (oik.) sanoo.
– Olen tietoisesti kiitollinen siitä, että minulla on niin hyvä suhde vanhempiini, Marzi Nyman (oik.) sanoo.
Ihmissuhteet

Huippukitaristi Marzi Nymanin Hannu-isä rukoili, kun teinipoika katosi Helsinkiin: ”Sielun löysyys on meille yhteistä”

Nuorena muusikko Marzi Nyman otti etäisyyttä kodin kristilliseen arvomaailmaan. Nyt se tuntuu jo omalta. Isä Hannu Nyman on aina korostanut keskustelun merkitystä.
Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Sampo Korhonen ja Nymanien kotialbumi

Kun Hannu Nyman seisoo yleisön joukossa katsomassa ja lavalla soittaa hänen poikansa, Marzi Nyman, mielen täyttää kiitollisuus ja suuri ylpeys. Joka kerta Hannu ajattelee: ”Minulla on oma merkittävä osani siinä, että poika seisoo tuolla”. Sitä osaa ei ole kenelläkään muulla kuin hänellä ja Maija-vaimolla.

Vanhempien jälkeen Marzin elämään on toki tullut monia muita merkittäviä, menestykseen vaikuttaneita ihmisiä. Ja lopulta hän on kuitenkin raivannut tiensä huipulle ihan itse.

Taiturimainen kitaran tilutus saattaa asiaa tuntemattomasta näyttää helpolta. Hannu jos kuka tietää, ettei menestys ole tullut ilmaiseksi. Se on vaatinut pojalta tuhansia ja taas tuhansia tunteja harjoittelua.

Marzi puolestaan tietää, että kaikenlaisia sirkustemppuja voi opetella. Mutta musiikin perimmäinen tarkoitus on yhdistää ihmisiä. Ja ihmisten kohtaamisen mallin hän on oppinut vanhemmiltaan. Parhaimmillaan konsertissa syntyy yleisön kanssa samanlainen tunnelma kuin lapsena kirkossa.

Tuntuu, että tässä ollaan samaa porukkaa.

Isä ja poika ovat asettuneet luontevasti rinnakkain vanhoihin koristeellisiin nojatuoleihin. Hannu ja Maija Nyman asuvat Lohjalla, jossa myös Marzi vietti lapsuutensa. Keskellä olohuonetta seisoo piano. Sen ääressä Marzi treenasi lapsena soittoläksyjä ja teki yhdessä äidin kanssa lauluja, joilla oli sellaisia nimiä kuin Ritari Rimppakinttu ja Lännenmies. Sanoitukset on tallennettu hänen vauvakirjaansa.

Marzin syntyessä tammikuussa 1979 Hannu oli jo vihitty papiksi ja molemmat vanhemmat työskentelivät Kansan Raamattuseuran palveluksessa. Perheeseen siunaantui kolme poikaa, joista Marzi, ristimänimeltään Markus, oli keskimmäinen.

Hannu: ”Marzilla oli sana hallussaan jo pienenä. Väsyessään hän ilmoitti, että ’mä en jaksa enää istua näillä luilla’. Äidiltään hän tiedusteli erimielisyyksien jälkeen: ’No, otaksä anteeksi vai et?’ Lauseessa oli suurta viisautta: onhan riita varmasti sovittu ja voidaan jatkaa eteenpäin? Marzissa näkyi myös jo varhain empatia, kyky ottaa muut ihmiset huomioon.”

Marzi: ”Varhaisimpia muistikuviani isästä on, kun olin hänen mukanaan rippileirillä Vivamossa Lohjalla. Eräänä aamuna isän piti jo aikaisin lähteä käymään Turussa ja hän kantoi minut peittoineni ja tyynyineni sängystä suoraan auton takapenkille, jossa sain jatkaa uniani. Tuli turvallinen olo.”

Marzi Nyman oppi kitaran alkeet isältä

Musiikilla on ollut tärkeä osa vanhempien elämässä, he ovat jopa levyttäneet yhdessä. Hannu oli 15-vuotiaana mukana perustamassa legendaarista gospel-yhtyettä Pro Fideä, josta hän irtautui mennessään naimisiin seitsemän vuotta myöhemmin. Sen jälkeen bändiin liittyivät muun muassa Anssi Kelan isä Juha Kela sekä Mikko Kuustonen.

Hannu ei edes harkinnut ammattimuusikon uraa. Hänelle musiikki palveli sanomaa. Aluksi bändi ei sallinut yleisön edes taputtaa, hehän olivat Herran palvelijoita. Marzi puolestaan ei ole koskaan erotellut eri genrejä. Hän sanoo pyrkivänsä vain soittamaan mahdollisimman hyvää musiikkia, ja hengellisyyden aste ei ole sen mittari.

M: ”Ensimmäinen rock-konserttini taisi olla ekaluokkalaisena juuri Pro Fiden keikka Helsingissä. Välkkyvät valot ja kovaääninen musiikki olivat minulle jotenkin liikaa. Jo parin biisin jälkeen vatsaani alkoi sattua ja halusin pois. Hieman huokaisten isä lähti viemään minua Lohjalle ja palasi sitten takaisin.”

H: ”Opetin Marzille kitaransoiton alkeet, mutta sen jälkeen hän opiskeli itsekseen. Kaksi muutakin poikaamme, Juhana ja Matias, soittelivat myös kitaraa, mutta Marzille se iski syvemmälle ja hänet se vei mukanaan.”

M: ”Sain kokea löytämisen riemua, kun muutamalla soinnulla pystyi luomaan aivan uuden musamaailman. Monien kitaristiystävieni tavoin olen vähän monomaanikko. Saatoin hautautua kammiooni tutkimaan sointuja tuntikausiksi.”

H: ”Marzilla oli talomme alakerrassa oma huone, jonka ovi oli usein kiinni. Kuulimme, kuinka hän saattoi jauhaa tiettyä sointukuviota loputtomiin. Siten hän otti instrumentin haltuunsa. En muista, että soitanta olisi liiemmin häirinnyt meitä muita.”

”Yritimme selvittää, missä Marzi asuu”

Irtautuminen kotoa tapahtui nopeasti ja yllättäen.

Riparin isosen innoittamana Marzi Nyman haki Tapiolan lukion musiikkilinjalle. Aluksi hän yritti käydä koulua Lohjalta käsin, mutta se osoittautui liian raskaaksi. Hän alkoi yöpyä kavereiden nurkissa ja katosi vanhemmiltaan välillä kokonaan. Tuohon aikaan yhteyttä ei voinut pitää kännyköillä.

Varhainen aikuistuminen aiheutti jännitteitä. Vanhemmat toivoivat, että poika kävisi välillä kotona ja viettäisi aikaa perheen kanssa. Mutta maailma kutsui Marzia.

Marzi hakeutui pianon ääreen jo ihan pienenä. Myöhemmin soitin vaihtui kitaraan.

Marzi hakeutui pianon ääreen jo ihan pienenä. Myöhemmin soitin vaihtui kitaraan.

H: ”Emme tienneet tuolloin, emmekä tiedä vieläkään, mitä kaikkea silloin tapahtui. Kotoa ei ollut annettu kovin tarkkoja ohjeita siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Meidän oli vain rukoiltava ja luotettava siihen, että pojalla on järki päässä. Hänen uuteen kaveriporukkaansa kuului vanhempia muusikkomiehiä, ja se olisi voinut johtaa huonoille teille. Onneksi basisti Harri Rantanen ja rumpali Anssi Nykänen olivat vastuullisia aikuisia. He pitivät pojasta huolta. Olemme kokeneet, että Marzin matkassa on ollut valtava varjelus.”

M: ”Minulla ei ollut haaveita tähteydestä: että saisin hulluna fyrkkaa ja mimmejä. Halusin vain soittaa itseäni parempien muusikoiden kanssa ja kehittyä itse. 18-vuotiaana pääsin Nylon Beat -bändiin ja teimme yli 200 keikkaa vuodessa. Se ei olisi onnistunut, ellen olisi ollut suht hyvä koulussa. Ylioppilaskirjoituksiin lensin aamukoneella Oulusta ja palasin illalla keikalle.”

H: ”Yhdessä vaiheessa yritimme selvittää, missä Marzi oikein asuu. Kävi ilmi, että hän majaili Pasilassa jossakin ikkunattomassa treenikämpässä, jossa ei ollut keittiötä tai suihkua.”

M: ”Olin aina kaivannut seikkailuihin ja ison kaupungin valoihin. Kaikenlainen vaara veti puoleensa. Kesärundilla saatoin jäädä pois keikkabussista ja ilmoittaa, että tulen jollakin kyydillä seuraavana päivänä perässä. Se vapauden tunne oli ihan mieletön.”

Maija ja Hannu Nymanin perheeseen siunaantui kolme poikaa, joista Marzi on keskimmäinen.

Marzi Nyman on perheeseen siunaantuneista kolmesta pojasta keskimmäinen.

”Uskosta puhuessani minun ei tarvitse lisätä, että en käännytä”

Kun Nymanin veljekset olivat pieniä, koko perhe kävi jumalanpalveluksissa kotikirkossa Vivamossa. Poikien varttuessa sovittiin, että kerran kuukaudessa riittää ja että ehtoollisen jälkeen saa poistua.

Lapsena Marzi omaksui kyselemättä vanhempiensa maailmankuvan. Teininä hän riuhtaisi itsensä siitä irti ja alkoi etsiä tukevaa maata, jonka päälle rakentaa oma elämänkatsomuksensa. Marzi ei kokenut elävänsä suurennuslasin alla siksi, että isä oli pappi. Jossakin vaiheessa kodin kristillisyys tuntui silti ahdistavalta.

M: ”Mietin, mitä minun pitää saarnamiehen poikana tehdä ollakseni kristittynä riittävä. Ei siihen ole muuta vastausta kuin olla rehellinen itselleen. En ole ikinä ajatellut, että koska olen kristitty, en voi tehdä sitä tai tätä. En myöskään ole kokenut, että uskostani kertoessani minun pitäisi perään lisätä, etten ole ketään käännyttämässä. Tunnistan sukulaisuuden musiikin ja hengellisyyden välillä. Ne virtaavat ja muuttuvat koko ajan, suhde molempiin on luotava jatkuvasti uudestaan.”

”Kullan­arvoisin isältä saamani oppi parisuhteessa on ylläpitää dialogia silloinkin, kun ei yhtään huvittaisi.”

Vanhemmat ovat olleet naimisissa kohta puoli vuosisataa. Marzi on pitänyt yhtä puolisonsa, näyttelijä Hanna Vahtikarin kanssa 16 vuotta ja heillä on 6- ja 8-vuotiaat tyttäret. Häitä vietettiin vapunaattona 2017 Seurasaaressa Karunan kirkossa.

Vihkipappina toimi tietysti Hannu, joka korosti puheessaan keskustelun merkitystä. Esimerkkiä hän on näyttänyt omassa avioliitossaan. Hannu ja Maija osallistuivat aikoinaan Mennään eteenpäin -avioparikurssille ja alkoivat tehdä parisuhdetyötä seurakunnissa.

H: ”Kurssilla opin, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja opettelimme yhdessä perheenä tunnistamaan niitä. Myös lapsilla oli oikeus kokea vanhempiaan kohtaan erilaisia tunteita ja ilmaista niitä. Meillä sai olla eri mieltä, purkaa harmistusta ja pahaa oloa.”

– Marzi ei ole koskaan kerskunut menestyksellään. Hän sanoo aina, että musiikki tulee Jumalalta, Hannu Nyman kertoo.

– Marzi ei ole koskaan kerskunut menestyksellään. Hän sanoo aina, että musiikki tulee Jumalalta, Hannu Nyman kertoo.

Marzi Nyman: Isä suhtautui jo pikkupoikaan kuin vertaiseensa

M: ”Isä on ollut mielettömän hieno miehen malli. Hän on paitsi lempeä, myös miehekäs ja jämäkkä. Isä on kasvattanut esimerkin ja keskustelun kautta. Arvostan hänen taitoaan kuunnella. Jo pikkupoikana kävin isän kanssa pitkiä keskusteluja ja tunsin, että hän suhtautui minuun kuin vertaiseensa. Kullanarvoisin häneltä saamani oppi parisuhteessa on ylläpitää dialogia silloinkin, kun ei yhtään huvittaisi. Kun tekisi mieli vain paeta paikalta.”

H: ”Muistaakseni emme ole koskaan ottaneet kunnolla yhteen. Ehkä olemme sen verran hienotunteisia, että vältämme puhumasta aiheista, jotka voisivat siihen johtaa.”

M: ”Yhteistä meille on eräänlainen sielun löysyys: arkisiin askareisiin tarttuminen ei ole vahvin puolemme. Lattialistat saattavat jäädä kiinnittämättä. Onneksi meillä on molemmilla kotona hyvät kirittäjät. Olen ehkä impulsiivisempi ja spontaanimpi kuin isä. Äiti aina sanoo, että viisaus ja lempeys periytyvät minulle isän puolelta, hulluus ja heittäytyvyys häneltä. Vanhempien luonne-erot tulevat hyvin esiin heidän tavassaan kirjoittaa kirjoja. Isä kerää aineistoa vuoden verran ja alkaa sitten arkkitehdin tavoin hahmotella kokonaisuutta. Äiti istuu alas ja alkaa vain nakuttaa. Minussa on molemmat puolet. Rakastan säveltämistä ja isojen kokonaisuuksien luomista, mutta myös improvisaatiota, heittäytymistä virran vietäväksi.”

Pari kertaa kuussa Marzi Nyman, Hanna ja lapset ajavat Helsingistä Lohjalle isovanhempien luokse. Silloin napsautetaan sauna päälle ja istutaan yhdessä ruokapöydän ääreen. Joskus illanviettoihin osallistuvat myös veljet perheineen.

”Ikäero välillämme alkaa pienentyä. Emme enää ole niinkään isä ja poika kuin kaksi miestä ja isää.”

Hannun mukaan Marzin menestys ei ole näkynyt lähipiirissä mitenkään. Juhana ja Matias ovat löytäneet omat tonttinsa, toinen tietokonealalla, toinen Kansan Raamattuseurassa. Myös vanhemmilla on aina ollut oma elämänsä, he eivät ole eläneet lastensa kautta. Isän tehtävä on ollut olla Marzille henkinen tuki. Asiaa on helpottanut se, ettei pojan ego ole koskaan rakentunut kuuluisuudelle.

Välit ovat entisestään tiivistyneet sen jälkeen, kun Marzista tuli isä.

M: ”Suhteeseemme tuli ikään kuin uusi kaista ja säikeitä kulkee moneen suuntaan. On maailman siisteintä huomata, että lapsillani ja vanhemmillani on ihan omat jutut, joista minun ja vaimoni ei tarvitse tietää mitään. Kolmen sukupolven läsnäolossa yhdistyy valtavasti viisautta ja kauneutta.”

Valkea kyyhky on levy, jonka Hannu ja Maija tekivät yhdessä.

Valkea kyyhky on levy, jonka Hannu ja Maija Nyman tekivät yhdessä.

Yhteinen unelma kytemässä

H: ”Ikäero välillämme alkaa pienentyä. Emme enää ole niinkään isä ja poika kuin kaksi miestä ja isää. Suhde muuttuu kaverillisemmaksi ja kollegiaalisemmaksi. Marzi ottaa isyytensä tosi vakavasti. Säveltäminen ja sovittaminen vievät aikaa, mutta hän ei uppoudu vain omaan tekemiseensä.”

M: ”No, kun tulen töistä kotiin, menen toviksi pitkälleni ja avaan telkkarin. Se on nollaushetki. Pötkötän sohvalla, narskutan pähkinää ja katson ajankohtaisohjelmaa. Läsnäolo riittää. Heti ei tarvitse olla leikkimässä tai sisustamassa lastenhuonetta uudestaan.”

Tulevana kesänä vietetään Hannun seitsemänkymppisiä. Marzin mukaan vanhempien ikääntymisen tiedostaminen ja käsittely tapahtuvat pikkuhiljaa. Kun elämän katoavaisuuden tajuaa, yhdessä vietetyn ajan arvo nousee. Tästä kannattaa nauttia nyt!

H: ”Tietysti oma vanheneminen vähän jännittää ja huolestuttaa. Maijalla ja minulla on kuitenkin vahva luottamus siihen, että meistä pidetään huolta. Että kolme poikaa ja miniät katsovat peräämme.”

M: ”Välillä mietin, että miksei me hemmetti lähdetä faijan kanssa kahdestaan New Yorkiin niin kuin ollaan aina suunniteltu. Käytäisiin katsomassa pari päräyttävää musikaalia, istuskeltaisiin jazz-baareissa ja tuhlattaisiin kuukauden liksa ökykalliiseen ravintolaan.”

H: ”Odotan vain, milloin lentoliput ilmestyvät sähköpostiin. Eläkeläisenä olen valmis lähtemään vaikka heti.”

Lue myös: Joel Hallikainen asetti uran perheen edelle: ”Eeli oppi ajamaan polkupyörällä vain kerran, ja minä en ollut silloin paikalla”

[artikkeli-suositukset id=”1″

X