Suhteen rajapyykit

Vieras hammasharja kylpyhuoneessasi? Heilan vanhempien tapaaminen? Ensimmäistä kertaa yhdessä matkalla? Entä muistatko, kun hän ajoi ensimmäistä kertaa partansa luonasi? Lue, millaisia asioita ihmiset pitävät alkavan suhteen erilaisina rajapyykkeinä.

Tapailu, näkeminen, deittailu, seurustelu… Suhteen etenemisvaiheilla on monia eri nimiä. Mutta millaisista merkeistä ihmiset tulkitsevat, että suhteessa on siirrytty yhdestä vaiheesta toiseen? Minkä rajapyykkien ylittäminen saa selkään kylmiä väreitä joko onnesta tai ahdistuksesta? Ellien haastattelemat ihmiset löysivät merkityksiä yllättävistä asioista.

”Parisuhde on astunut uudelle tasolle silloin, kun omat ruumiintoiminnot eivät enää hävetä”, luonnehtii Pasi, 28. ”Vasta sitten, kun voi rauhassa käydä vessassa vähän isommallakin asialla laittamatta musiikkia taustalle soimaan ääniä peittämään ja kun pierutkin ovat enää hauska vitsi, suhteesta on tullut oikea parisuhde.” Yllätys ei liene, että naiset kuvailevat suhteittensa tärkeitä hetkiä hieman vähemmän proosallisesti kuin ilmavaivoilla.

”Oli ihanaa, kun miesystäväni ajoi ensimmäistä kertaa partansa luonani. Se tuntui turvalliselta ja kotoisalta”, kertoo Jenni, 27. ”Ehkä siksi, että sitä tuli mieleen oma lapsuudenkoti ja isä.” Tanjalle, 31, suhteen kynnys taas on tavaroiden lainaamisessa. ”Jos toinen puolihuolimattomasti kysyy, voiko lainata jotain kirjaa tai levyä, se on tavallaan luottamuksen osoitus, todiste siitä, että tietenkin oletamme tapaavamme vielä monta kertaa. Tai sitten tyyppi on näpistelijä.”

Ikuisuuskysymys: vanhemmat

”Poikaystäväni vanhempien tapaaminen jännitti aika paljon, he kun olivat aika porvarillisia, minä taas ihan tavallinen. Emme olleet puhuneet koskaan aiheesta”, kertoo Anna, 30. Kaikki sujuikin kuitenkin helpommin, kun Anna osasi odottaa. ”Olimme eräänä sunnuntaina aamupalalla kahvilassa, ja hänen vanhempansa osuivat sattumalta samaan paikkaan”, Anna kertoo. Niinpä seurueiden oli pakko istua samaan pöytään, ja Anna esiteltiin vihdoin vanhemmille. ”Kukaan ei ollut osannut jännittää tilannetta etukäteen, joten meillä oli hirveän mukavaa. Olin oma itseni, ja meillä synkkasi heti hienosti”, Anna kertoo. Tapahtuma muutti yllättäen myös Annan poikaystävän asennetta suhteeseen. ”Hän helpottui selvästi, tapaaminen oli jännittänyt häntäkin.”

Tiina, 29, taas kertoo, että sukujuhlat tai itse asiassa poikaystävän asuvalinta Tiina suvun juhliin osoittautui suhteen rajapyykiksi – negatiivisella tavalla. ”Halusin välttämättä, että hän hankkii uuden puvun sukujuhliin vanhan virttyneen tilalle”, Tiina kertoo. Asiasta tuli miltei pakkomielle. Lopulta Tiina tajusi, ettei hän hyväksynyt riittävästi uutta heilaansa, vaan halusi muuttaa tätä. ”Tajusin, että en ollut tarpeeksi ihastunut, kun kerran sukulaisteni ajatukset merkitsivät minulle liikaa”, hän kertoo. Suhde päättyi pian tapauksen jälkeen.

Poikaystävä vai joku vaan?

Entä sitten ne ihan perinteiset asiat, kuten se, miten toista osapuolta nimitetään? Koska toista oikein uskaltaa kutsua poika- tai tyttöystäväksi? Kyseessä ovat selvästi tarkat nyanssit.

”Olimme tapailleet vasta kuukauden, enkä ollut oikein varma siitä, mitä haluaisin suhteelta. Kuulin, että heilani oli puhunut minusta kaikille yhteisille tutuillemme tyttöystävänä. Se tuntui todella ahdistavalta ja ärsyttävältä”, kertoo Leena, 25. Toisenlaisen tarinan kertoo Maria, 27. ”Olimme tapailleet melko vähän aikaa, ja minä olin se innokkaampi osapuoli. Kerran olimme iltakävelyllä, kun hänelle soitettiin. Puhelimessa hän kertoi olevansa juuri ulkona tyttöystävänsä kanssa. Olin kuolla onnesta. Sen jälkeen aloimmekin luontevasti puhua toisistamme tyttö- ja poikaystävänä.”

Tärkeää on tuntunut olevan myös hetki, jolloin seurustelu määritellään virallisesti alkaneeksi. ”Aikuisenahan ei tietenkään ’aleta olemaan’, vaan suhteet muuttuvat seurusteluksi pikku hiljaa”, eräs vastaaja selvittää. ”Jonain kivana sunnuntaiaamuna, varmaan parin kuukauden tapailun jälkeen naureskelimme kumppanini kanssa, että seurustellaanko me nyt sitten. Vaikka molemmat tiesivät toisen olevan vakavissaan, seurustelu-sanan käyttö ensimmäistä kertaa tuntui juhlavalta.”

Teksti: Veera Luoma-aho / A4 Media Oy (26.8.2005)