Ihmissuhteet

Täytyykö rakkaus ansaita? Kysyimme psykoterapeutilta

”Sinä jos kuka ansaitsisit rakkauden”, saatetaan sinkulle päivitellä. Mutta onko rakkaus asia, joka on ansaittava? Kysyimme asiaa psykoterapeutilta.

Teksti:
Hilppa Wuokko
Kuvat:
Istock

Läheisyys voi tuntua pelottavalta, jos ei usko ansaitsevansa rakkautta.

”Sinä jos kuka ansaitsisit rakkauden”, saatetaan sinkulle päivitellä. Mutta onko rakkaus asia, joka on ansaittava? Kysyimme asiaa psykoterapeutilta.

Täytyykö rakkaus ansaita? Vai onko rakkaus asia, jonka ei pitäisi olla ansaittava asia?

”Ansaitsenko?” on psykoterapeutti Mikael Saarisen mukaan kysymys, joka tulee psykoterapiassa usein esiin.

– Asia liittyy osin suomalaiseen kasvatukseen ja työmoraaliin, Saarinen pohtii.

Hän jatkaa antamalla esimerkkejä: Lapset kasvatetaan kunnollisiksi. Kun lapsi käyttäytyy hyvin ja oppii asioita odotusten mukaisesti, vanhemmat eivät ole tämän kehityksestä huolissaan. Päiväkodissa pitää oppia uudenlaista pärjäämistä ja sopeutua ryhmään. Koulussa alkaa numeroiden saaminen: hylätty, välttävä, kohtalainen, tyydyttävä, hyvä, kiitettävä, erinomainen. Somessa opitaan, että mitä kiinnostavampaa sisältöä tuotat, sitä enemmän saat tykkäyksiä.

– Jo neuvolapisteytyskin perustuu siihen, että pitää ansaita se, että pääsee normaalijanalle. Ajatus asioiden ansaitsemisesta on kulttuurissamme todella syvällä. Se, että meitä arvioidaan, syöpyy hyvin voimakkaasti takaraivoomme. Samoin meihin iskostuu se, että ulkoapäin tuleviin haasteisiin ja vaatimuksiin on vastattava.

Täytyykö rakkaus ansaita lapsena? Seuraa ongelmia, jos lapsen on ansaittava vanhempiensa rakkaus

Kiintymyssuhdeteorian mukaan turvallinen, rakkaudellinen suhde muodostuu siitä, että kun lapsi hakee katsetta ja kontaktia, ne annetaan hänelle.

– On tärkeää, että lapsen kontaktin hakemiseen vastataan ilman, että hänen pitäisi ansaita se. Kun lapsena saa rakkautta ilman, että sitä tarvitsee ansaita, opimme olettamaan, että saamme hyvää elämässä. Ja että saamme ihmissuhteissamme tukea ja annamme sitä. Että ihmissuhde on vastavuoroinen, hyvä asia, Saarinen sanoo.

Tiedetään, että varhaiskehityksen ongelmat tulevat siitä, että lapsi ei saa vahvistusta automaattisesti, vaan vahvistus aletaan sitoa johonkin lapsen toimintaan.

– Tällaista sitomista voi olla esimerkiksi se, että silloin, kun lapsi on helppo, hän pääsee syliin. Tai kun lapsi on rauhoittunut, häntä autetaan, mutta jos hän kiukuttelee ja on hankala, hänet passitetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan.

Aina kyse ei ole kasvatuksellisista asioista, vaan esimerkiksi vanhemman omien voimavarojen loppumisesta.

– Esimerkiksi masentunut vanhempi ei enää jaksa vastata lapsen katseeseen, mikä aiheuttaa valtavaa stressiä pienessä vauvassa. Se voi johtaa jopa kehityshäiriöihin.

Lue myösEsikoinen, keskimmäinen vai kuopus – lapsuuden perheen roolit vaikuttavat myös parisuhteessa

Täytyykö rakkaus ansaita aikuisena? Hyvää kohtelua ja rakkautta ei tarvitse ansaita aikuisenakaan

Aikuisien väliset ihmissuhteet eivät ole enää samanlaisia riippuvuussuhteita kuin lapsen ja vanhemman suhteet. Silti rakkauden ei aikuisenakaan pitäisi olla sellainen asia, joka on ansaittava.

– Meidän ei tarvitse ansaita sitä, että meitä kohdellaan hyvin tai että meitä rakastetaan. Toki kumpikin suhteen osapuoli joutuu kuitenkin tekemään suhteen eteen työtä, Saarinen sanoo.

Käytännössä työllä Saarinen tarkoittaa parin yhteyttä ja rakkautta vaalivia tekoja eli toisen huomioimista sanoin ja teoin sekä omien tuntemusten sanoittamista toiselle.

– Niin kuin lapsen kanssa, myös aikuisten suhteessa olisi tärkeää, että kun toinen vingahtaa, toinen menee tsekkaamaan, onko kaikki hyvin.

Kumppanin on oltava prioriteettilistalla ykkösenä, aivan kuten vauvan vanhemmilleen.

– Jos lapsi on vanhemmalleen kolmanneksi tärkein asia, vauva on vaarassa. Ihan samalla tavalla jos et ole kumppanisi tärkeyslistan kärjessä, sinun ja kumppanisi yhteys on vaarassa.

Pariskunta riippumatossa. Täytyykö rakkaus ansaita? Psykoterapeutin mukaan ei.
Psykoterapeutin mukaan kumppanin on oltava prioriteettilistalla ykkösenä, aivan kuten vauvan vanhemmilleen.

On Saarisen mukaan ensiarvoisen tärkeää, että kumppanin tukeen voi luottaa, eikä se ole ansaittava asia.

– Vauvaa on rauhoitettava, koska hän ei osaa itse rauhoittua. Mutta sama pätee aikuisiinkin silloin, kun me tarvitsemme tukea. Suhteessa pitäisi pystyä luottamaan, että kun tarvitsee tukea, toinen on siinä minua varten ja tiedän, että hän tarttuu vingahdukseeni.

Saarinen kehottaa keskittymään suhteen yhteyden luomiseen ja ylläpitämiseen enemmän kuin sen laskemiseen, tekeekö kumpikin nyt paperilla tarpeeksi.

– Vastavuoroisessa suhteessa kurotutaan luonnollisesti toista kohti ja ollaan myös valmiita päästämään se vinkaisu, kun sattuu. Ei piiloteta omia kipuja tai oleteta automaattisesti, että toinen tietää, että nyt tarvitsisin tukea.

– Jos alkaa laskea, että teenkö minä ja tekeekö toinen nyt tarpeeksi ja olenko minä ja onko toinen panostanut tähän suhteeseen nyt tarpeeksi, yhteys katkeaa. Toinen kokee tällaisen vertailun helposti kritiikkinä ja kokee tarpeelliseksi puolustautua. Ja kritiikki-puolustuslinja katkaisee aika taitavasti parin välisen yhteyden.

Tuntuuko sinusta, ettet ansaitse rakkautta tai ole riittävä? Näitä tunteita on mahdollista työstää

Sangen monet aikuiset kokevat Saarisen mukaan riittämättömyyttä ja huonoutta parisuhteessa.

– Näiden tuntemusten takia saatetaan jopa alkaa sabotoida hyvää suhdetta, koska ihmisestä tuntuu, että hänellä ei ole hyvä olla suhteessa ja hän tulee levottomaksi.

Jos suhteessa ei pysty ottamaan vastaan tukea, alkaa suhde ahdistamaan.

– Silloin voi tuntua siltä, että mitä tuo koko ajan tulee minun iholleni. Ja jos on oppinut pärjäämään itsekseen, eikä ole saanut sitä tukea kauheasti esimerkiksi juuri lapsuudessa, niin tuki hämmentää. Läheisyys voi olla monelle aika pelottavaa.

Lue myösOnko läheisyys vaikeaa vai luonnollista? Näin lapsuuden kiintymyssuhteet vaikuttavat aikuisena

Myös muulla kuin varhaisilla kiintymyssuhteilla ja kulttuurilla voi olla vaikutusta asiaan.

– Tärkeä tekijä on myös turvallisuus. Aika usein asiakkaiden kanssa käyn läpi nämä kaksi kysymystä: Ansaitsenko? Onko minulle turvallista olla sellaisessa tilanteessa, jossa toinen pitää minua tärkeimpänä ja antaa minulle tukea?

Täytyykö rakkaus ansaita? Ei.
Täytyykö rakkaus ansaita omalta kumppanilta jollain tavoin? Asiantuntijan mukaan ei.

Usein ihmisen on vaikea tiedostaa, että suhteessa pintaan nousevat vaikeat tunteet johtuvat siitä, että itseä pitää ei-rakastettavana tai riittämättömänä. Jos läheisyys tuntuu pelottavalta, asioita voi yrittää lähteä ratkomaan kumppanin kanssa.

– Se on mahdollista, jos uskaltaa tuoda esiin sitä, että suhde on itselle todella tärkeää ja haluaa sitä, mutta samaan aikaan pelottaa ja tulee todella ahdistuneeksi. Kumppanilta on uskallettava kysyä, että voiko hän tukea, vaikka itsellä saattaa esimerkiksi olla vaikeuksia olla läsnä suhteessa.

Yksilöpsykoterapia on toinen vaihtoehto.

– Voi olla, että pelkkä konsultaatiokin riittää, jos saa hyvin kiinni siitä, mistä ongelmat juontavat juurensa ja miten vaikeat tunteet näyttäytyvät menneissä suhteissa ja nykyisissä suhteissa.

Usein ei-rakastettavuuden ja riittämättömyyden tunteista puhuminen on alkuun vaikeaa. Tuloksena voi kuitenkin olla solmujen avautuminen pikkuhiljaa.

– Terapiassa luodaan luottamussuhteen kokemusta. Tavoitteena on uskaltaa tuoda esille omia vaikeita ajatuksia esimerkiksi juuri siitä, että tuntuu siltä, että minua ei ole koskaan kukaan rakastanut.

X