Julkkikset

Anna Puu teki elämäntapamuutoksen: ”Olen päättänyt olla upea nelikymppinen”

Vielä jokin aika sitten Anna Puu ajatteli, että nelikymppisenä hän ottaa silikonit. Toisin kävi. Hän alkoi muuttaa elämäntapojaan voidakseen paremmin. Anna otti personal trainerin, vähensi alkoholinkäyttöä ja luopui lihansyönnistä. Nyt hän voi hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Teksti:
Mervi Alatalo
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Vielä jokin aika sitten Anna Puu ajatteli, että nelikymppisenä hän ottaa silikonit. Toisin kävi. Hän alkoi muuttaa elämäntapojaan voidakseen paremmin. Anna otti personal trainerin, vähensi alkoholinkäyttöä ja luopui lihansyönnistä. Nyt hän voi hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Laulaja Anna Puu, 35, pohtii Annan Totta vai tarua? -juttusarjassa, pitävätkö naiseutta koskevat kliseet paikkansa.

Nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana.

”Ei todellakaan ole. Tämän täytyy olla teinityttöjä ihailevien setien päähänpinttymä. Olen päättänyt olla fabulous at forty eli upea nelikymppinen. Siihen on nyt viisi vuotta aikaa, ja olen tehnyt elämässäni isoja muutoksia voidakseni hyvin.

Juon viiniä silloin tällöin, koska olen nautiskelija, mutta enää en käytä alkoholia läheskään niin paljon kuin nuorempana. Lihan syömisen lopetin pari vuotta sitten. Sillä oli eniten vaikutusta henkiseen hyvinvointiini. Oloni muuttui heti paremmaksi, kun tiesin, ettei minulla ole enää kuolleita eläimiä suolistossani.

Nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni personal trainer. Lojuin pitkään sohvalla keräämässä energiaa liikkumiseen. Sitten tajusin, että energia tulee liikkumisesta. Tarvitsen vain jonkun, joka niin sanotusti ruoskii minua. Se on luonnekysymys. En saa mitään tehtyä, jos joku ei pakota.

Raskauden ja imetyksen jälkeen olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että nelikymppisenä otan itselleni silikonit. En enää pitänyt rinnoistani ja kutsuin niitä masentuneiksi. Nyt mieli on muuttunut. Rinnat ovat sellaisinaan osa minua, ja tykkään vitsailla, että ei se koko vaan se, miten niitä käytetään. Pidän vaatteista ja pukeutumisesta, ja sekin on helpompaa pienirintaisena.”

Naisen mielestä hänellä on aina viisi ylimääräistä kiloa.

”Varmaan omasta mielestään. Luulen, että ne viisi kiloa ovat myös symboli kaikelle sille tyytymättömyydelle, jolla nainen suhtautuu omaan ulkonäköönsä. En mieti niinkään sitä, miltä näytän muiden silmissä, vaan ennemmin sitä, vastaako sisäinen mielikuvani peilikuvaani. Jos ei vastaa, en tunne oloani hyväksi, vaikka muuten asiat elämässä olisivat hyvin.

Keikkailin raskaana ja vielä kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Sitä ei olisi kannattanut tehdä. En tiedä, mitä yleisö ajatteli, mutta tunsin, ettei Anna Puun kuulunut olla se tyyppi, joka heilui paksuna lavalla. Se oli liian henkilökohtaista. Meni aika kauan ennen kuin sain rakennettua artistiminäni uudelleen. Aloin kirjoittaa biisieni sanoituksia itse ja värjäsin hiukseni oransseiksi.

Rakkaus ei asu täällä enää oli ensimmäinen mustaan vihkoseeni kirjoittamani lause, joka päätyi Antaudun-levylleni. Sanojen ympärille rakentui Kolme pientä sanaa -kappale. Tuntui, etten itsekään ollut vielä siinä vaiheessa prosessoinut asioita, sanat kumpusivat jostain syvältä.

Kun kaipaan ulkoiseen minääni muutosta, teen jotain hiuksilleni. Se on kaikkein helpointa ja nopeinta. Myös nykyinen hiustyylini viestii voiman tunnettani. Olen leikkauttanut hiukseni lyhyiksi ensimmäistä kertaa teinivuosien jälkeen.

Luulen, että tässä kaikessa on kyse yhden aikakauden loppumisesta ja uuden alkamisesta. Minua myös aina vähän kapinoituttaa, ja tykkään ajatuksesta kulkea pitkin katuja henkinen keskisormi pystyssä tyyliin: sanokaa, mitä sanotte, mutta minä teen, mitä haluan. En kaipaa päätöksiini lupaa tai mielipiteitä.

Olen puolen vuoden aikana elintapojani muuttamalla karistanut ne kliseiset viisi kiloa. Sen jälkeen kuvaani Instagramissa on kommentoitu anorektisen laihaksi ja minua on käsketty syömään. Ulkonäköni kommentointi on tökeröä. Miksi laihempaa olemusta saisi kommentoida jotenkin hövelimmin kuin lihavampaa? Ei saa.

Totta kai hyvään kuntoon pääseminen on tehnyt minulle hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin. Treenaaminen on kasvattanut myös sisäistä ryhtiä ja tuonut lisäenergiaa sekä aiempaa parempaa kontrollia laulamiseenkin.”

Mitä tapahtui, kun Anna koki kolmikymppisenä murrosiän ja päätti muuttaa elämänsä rakenteet? Haaveileeko Anna naimisiin menemisestä? Entä miksi tärkeään naisporukkaan kuuluminen on säästänyt häneltä pitkän pennin terapiamaksuja? Lue Annan haastattelu Anna-lehden numerosta 47/2017. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

 

X