Anni Hautala kannustaa lempeyteen – sekä itseä että muita kohtaan: ”Uskon siihen, että hymy lisää hymyä”

Juontaja Anni Hautala pitää huolta niin fyysisestä kuin henkisestäkin hyvinvoinnistaan. Hän on oivaltanut, miten tärkeää on yrittää hallita kuohuvia tunteita. – Ehkä feminiini energia kuohuttaa minua, joten olen vain yrittänyt opetella hyväksymään itseni.

Anni Hautala istahtaa Ravintola Löylyn pöytään. Lähettyvillä on crossfit-sali, jossa hän käy kuntopiirissä.

Anni pitää huolta sekä fyysisestä että henkisestä kunnostaan. Viimeksi mainittua hän hoitaa esimerkiksi pitämällä kiitollisuuspäiväkirjaa.

– Paitsi pakko tunnustaa, että en ole jaksanut pitää sitä viime aikoina. Mutta välillä yritän muistaa iltaisin ennen nukahtamista ­luetella asioita, joista olen kiitollinen.

Niitä ovat esimerkiksi perheenjäsenet, terveys ja hyvät työkaverit.

Anni uskoo, että myönteinen ajattelu tekee hyvää paitsi itselle myös muille.

– Yritän olla muille ihmisille lempeä ja ystävällinen. Uskon siihen, että hymy lisää hymyä, hän sanoo.

”Olen tuuliviiri”

”Olen tuuliviiri, ja tunteeni vaihtuvat monta kertaa päivän aikana. Ehkä feminiini energia kuohuttaa minua, joten olen vain yrittänyt opetella hyväksymään itseni.

Mieleni lähtee helposti laukalle: Saatan esimerkiksi olla huolissani siitä, että olenko pahoittanut vahingossa jonkun mielen. Pyörittelen asiaa mielessäni, vaikka se ei vie mihinkään.

Uskon siihen, että jokaisella on sisäisiä ristiriitoja. Monta kertaa on helpompi turruttaa itseään kuin yrittää ratkoa ongelmiaan. Yksi vetää kännit, toinen pakenee katselemalla telkkaria. Sillä tavalla voi väistellä kipua eikä tarvitse tehdä töitä itsensä kanssa.

Oma tapani väistellä ongelmia on murehtia. Murehtimiseenkin voi jäädä koukkuun, koska siitä saa tietynlaista lohtua. Mutta samalla kun vellon turhissa murheissani, väistelen oikeaa syytä ja siirrän vastuun itseltäni.

Nykyisin yritän muuttaa itseäni niin, etteivät turhat murheet saisi minua raiteiltaan. Olen esimerkiksi opetellut kysymään mahdollisimman nopeasti ja suoraan kyseiseltä henkilöltä, jos jokin asia häneen liittyen vaivaa minua.

Olen harjoitellut myös sellaista, että jos kiihdyn jostakin, yritän pysäyttää tunnekuohun. Yritän ottaa etäisyyttä tarkastelemalla, että kas, mielenkiintoista, nyt minulla on tuollainen tunne. En halua antaa loputonta valtaa mielelle ja egolle.

Suoraan puhuminen ja rauhoittuminen ovat keinoja, joiden avulla olen alkanut ottaa vastuuta itsestäni ja tunteistani. Osaan ajoittain laskea jo kymmeneen ennen kuin toimin. En hallitse itseäni tietenkään täydellisesti, ja vieläkin pystyn räjähtämään sormien napsautuksesta. Suuttuessa asia menee niin syvälle. Se on kuin jokin eläinreaktio.

Ihan vastikään olen alkanut harjoitella meditoimista. Sitä ei voi vielä kutsua oikeaksi meditoimiseksi, koska minä vain hengittelen syvään ja yritän olla ajattelematta mitään. Teen näitä mielentyhjentämisharjoituksia päivittäin kolme minuuttia, kunnes meditaatiosovellukseni ilmoittaa tiibetiläisen rukouskellon kumahduksella, että on aika lopettaa.

Kiinnostuin mielenhallinnan tekniikoista ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, kun luin Rhonda Byrnen The Secret – Voima -kirjan. Lomailin lapsuudenperheeni kanssa Thaimaassa ja luin sitä puolisalaa. Sehän on monen mielestä täyttä hömppää, ja akateemiset perheenjäseneni pyörittelivät silmiään.”

Kirjassa kerrotaan vetovoiman laista, mikä tarkoittaa sitä, että voi tilata itselleen asioita universumilta. Jos vaikka haluat puolison, tee tilaa vaatekaappisi hänen vaatteilleen. Sillä tavalla teet uudelle ihmiselle tilaa elämässäsi.

Ihan mahtavaa, jos universumi toimii noin, mutta en ihan sataprosenttisesti osta ajatusta. Uskon kuitenkin siihen, että kun ihminen visualisoi ja keskittyy ajattelemaan tiettyjä asioita, hän alkaa kulkea tietoisemmin niitä kohti. Aarrekarttojen tekeminenhän toimii samalla periaatteella.”

”Mies hivuttautui lähemmäksi”

”Vaikka olen kiinnostunut kehittämään mieltäni, en halua neuvoa muita. Suhtaudun epäillen elämäntapavalmentajiin ja uskon siihen, että omaan elämään liittyvissä ongelmissa kannattaa kuunnella koulutettuja ihmisiä, kuten lääkäreitä.

Vartuin ateistisessa perheessä, ja vierastan uskonnollisuutta. Meditointiharjoitukseni eivät ole minulle uskonnollisia, en ole kiinnostunut esimerkiksi buddhismista.

Mutta – ja tämä on niin outoa – olen ihan sairaan kiinnostunut uskontojen ahdistavasta puolesta. Ahmin tarinoita ihmisistä, joilla on kokemuksia lahkoista. Minua kiehtoo se, mikä saa ihmisen luopumaan omasta tahdostaan niin, että hän antaa toisen päättää kaiken puolestaan. Myös diktaattorit kiehtovat. Yritän ymmärtää sitä, että miten joku voi teettää itsestään 50-metrisiä patsaita samalla, kun kansa ympärillä näkee nälkää. Miten voi perustella sen itselleen?

Minua kiinnostaa se, miten ihmiset käyttävät valtaa. Myös näkymätön valta on kiinnostavaa. Miksi esimerkiksi minun pitäisi ajatella, mitä joku muu minusta ajattelee? Sehän on oman vallan antamista sille toiselle ihmiselle.

Viime aikoina olen katsellut Yle Areenasta Yksittäistapauksia-lyhytelokuvia, jotka käsittelevät sukupuolittunutta vallankäyttöä. Ne ovat olleet todella hyviä, koska ne tekevät näkymättömän vallan näkyväksi.

Yksittäistapausten jälkeen muistin erään tapauksen teini-iästäni. Eräs mies tuli bussissa istumaan viereeni ja hivuttautui koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi, ja kun käänsin kasvojani, hänen kasvonsa olivat ihan kiinni omissani. Muistan vieläkin, miten minua nolotti. Minua! Ajatella, että mies käyttäytyy noin, ja meistä kahdesta minä häpeän tilannetta. Jäin pois bussista, ja mies yritti lähteä perääni, mutta onneksi ovet menivät kiinni, ennen kuin hän ehti ulos.

Me too ja yksittäistapaukset ovat auttaneet meitä naisia tunnistamaan outoja tilanteita, jotka tapahtuvat vain sen takia, että olet nainen. Se on tärkeää.”

”Rakastan hauskoja ihmisiä”

”Saan energiaa ihmisistä. Olen niin ekstrovertti kuin ihminen olla voi. Minulla on läheisiä ystäviä, joihin pidän tiiviisti yhteyttä. He tuntevat minut niin hyvin, että voin kertoa heille, jos jokin painaa mieltäni. Yksi heistä on (juontaja) Susanna Laine, jonka kanssa soittelen päivittäin.

Ystävilläni on hyvät läpät. Rakastan hauskoja ihmisiä! Onneksi saan olla hauskojen ihmisten seurassa myös työpaikallani radio Suomipopin Aamulypsyssä. Nauran töissä niin paljon, että välillä itken. Jos nauru pidentää ikää, elän 150-vuotiaaksi.

Yritän välttää ihmisiä, jotka syövät ener­giaa. Kerran jouduin töiden takia viettämään päivän sellaisen henkilön seurassa, joka puhui vain itsestään. Hän ei kertaakaan kysynyt minulta mitään. Jos onnistuin sanomaan jonkin jutun itsestäni hänen puheensa lomaan, ei hän kertaakaan vaivautunut tekemään lisäkysymystä vaan jatkoi vain pälättämistä itsestään. On raskasta vain kuunnella toisen ihmisen monologia, sellainen todella syö minua.

Viihdyn omissa oloissani kotona mutta mökillä yksin oleminen on vaikeaa. Kerran olin siellä yksin kokonaisen viikonlopun. Yöllä puhkesi ukkosmyrsky, ja valot räpsähtivät itsestään päälle. Se oli kuin Poltergeistista, ihan jäätävää. Aamulla oli kyllä tosi vahva olo: selviydyin! Se oli varsinainen mökki-challenge.

Lapsuudenperheelläni ei ollut kesämökkiä, joten olen ostanut oman paikan itselleni. Rauhoitun aina kun menen sinne. Se on järven rannalla. Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja elänyt aina meren äärellä. En voisi kuvitellakaan asuvani jossain, jossa en näkisi merta tai järveä.”

”Rypyt kertovat eletyistä vuosista”

”Yritän syödä terveellisesti, napsia vitamiinini ja nukkua tarpeeksi. Alkoholia käytän kohtuudella.

Yritän myös harrastaa liikuntaa kolme kertaa viikossa. Käyn uimassa kerran viikossa, joskin tästä saatan välillä lipsua.

Olen levoton luonne ja kyllästyn nopeasti. En ikinä jaksaisi kauhoa allasta yksin päästä päähän tuntia putkeen. Siksi käyn uimassa valmentajan kanssa. Hän tekee minulle erilaisia harjoitteita, ja yhden treenin aikana käymme läpi kehon eri osat.

Olen harrastanut parikymppiseksi asti muodostelmaluistelua, joten olen mielestäni aika hyvä oppimaan kehon liikkeitä matkimalla. Luistelutaustani vaikuttaa kuitenkin siihen, että pidän helposti nilkkoja ojennettuina, eikä uinnissa potkuista meinaa tulla mitään.

Uin vapaata ja perhosta. Tai no, perhosta pystyn uimaan vain 25 metriä.

Kuulun myös jumpparyhmään, joka käy crossfit-salilla treenaamassa pari kertaa viikossa. Valmentaja kehittää joka kerralle vähän erilaisen ohjelman. Viimeksi vedin kuminauhan avulla yhteensä 80 leukaa. Käsivarteni ovat vieläkin siitä niin kipeät, etten pysty suoristamaan niitä.

Olen kiitollinen siitä, että kehoni on vahva ja terve. Jalkani ovat lihaksikkaat, mikä lienee peruja luisteluajoiltani. Enää en käy luistelemassa, mutta juoksulenkeillä käyn silloin tällöin.

Käyn välillä kauneushoitolassa, jossa minulle tehdään kosteuttavia hoitoja ja joskus myös mikroneulausta. Huolehdin ulkonäöstäni varsinkin silloin, kun esiinnyn televi­siossa. Minusta se on kohteliasta katsojia kohtaan.

Joskus Instagramissa joku saattaa kommentoida, että oletpa sinä ryppyinen. Minua hämmästyttää: Miten ihmiset kehtaavat? Ja vielä omalla nimellään ja naamallaan! Minun on vaikea samastua kommentoijiin, koska en voisi koskaan kuvitella tekeväni samoin jollekulle toiselle.

Kommentit eivät jää vaivaamaan, mutta joskus saatan olla julkaisematta kuvan, jossa rypyt näkyvät. Ihan vain siksi, etten jaksa nähdä ikäviä kommentteja.

Yritän ajatella, että jokainen ryppy ja harmaa hius kertovat eletyistä vuosista, joten mielestäni niistä pitää olla vain kiitollinen: olen saanut elää jo näin pitkään.”

”On keksittävä uusia unelmia”

”Rakastan rutiineja. Arvostan sitä, että arkeni alkaa maanantaina ja päättyy perjantaina. Olen työskennellyt media-alalla pitkään, sillä aloitin radiojuontajana 21-vuotiaana. Olen aina ottanut tarjotut työt vastaan, koska minulla on suomalainen mentaliteetti: töitä pitää tehdä kunnolla. Toivon, että saan jatkossakin juontaa radiossa ja televisiossa ja tehdä ruokakirjoja.

”Niin moni haaveistani on toteutunut, ja nyt olen elämänvaiheessa, jossa on täytynyt keksiä uusia unelmia.”

Minulla on kotona lipas, jonka kannen sisäpuolelle minulla on ollut tapana liimata post it -lappu, jossa on jokin haave. Kun olen laittanut lapun lippaaseen, olen avannut sen vasta, kun haave on toteutunut.

Uskon, että tämä on auttanut minua fokusoitumaan ja tavoittelemaan haaveitani. Pariin vuoteen en ole laittanut sinne mitään. Niin moni haaveistani on toteutunut, ja nyt olen elämänvaiheessa, jossa on täytynyt keksiä uusia unelmia. Mutta pian aion kiinnittää sinne uuden unelman odottamaan.”

Juttu on julkaistu Annassa 8/2020.

Lue myös:

Anni Hautala on raskaana! Yllätti vauvauutisilla suorassa lähetyksessä – kommentoi asiaa myös somessa: ”Ollaan sanoin kuvaamattoman kiitollisia!”

Läheisiään alkoholismille menettänyt Anni Hautala: ”Punnitsen tarkoin, kannattaako ottaa lasillinen vai ei”

Anni Hautalan resepti: köyhät ritarit – milloin viimeksi teit tätä nostalgista lapsuusherkkua?