joel hallikainen ja eeli hallikainen annassa
– Isän esimerkin takia tiedostan päihteiden käytön vaarat, Eeli Hallikainen sanoo.
Julkkikset

Eeli Hallikainen iskelmätähti-isästään Joelista: ”Raitistuminen on isäni kovin saavutus”

Joel Hallikainen tietää, mikä on ollut hänen elämänsä hirvein hetki. Hänen poikansa Eeli Hallikainen ymmärtää: ”En ole ikinä nähnyt isää niin rikki.”
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Vesa Tyni

Musiikki on ollut Hallikaisen perheessä sekä siunaus että kirous. Isä Joel toi laulamalla leivän pöytään, mutta suositun iskelmätähden pojan Eelin ei ole ollut ihan helppo luoda uraa taiteilijana isän varjossa.

Joelin uran lentoonlähtövaihe oli  helppo, laskeutuminen oli vaikeampaa. Joel oli saanut sen, minkä halusi: nimi oli piirretty lähtemättömästi viihteen aikakirjoihin. Huippuvuosien jälkeen hän palasi lähtötelineisiin. Perheeseen oli 1998 syntynyt Aada-tytär ja kaksi vuotta myöhemmin katras kasvoi kaksospojilla, Ukolla ja Onnilla. Joel jäi joksikin aikaa koti-isäksi. Suosion vuosina alkoholi oli hiipinyt vaivihkaa elämään. Joel sanoo olleensa klassinen kaappijuoppo: kun muu perhe meni nukkumaan, hän vetäytyi omaan kuplaansa lasin ääreen.

E: Isällä oli usein pinna kireällä ja kuppia kului. Se oli hänen tapansa nollata tilanne. Ei hän baareissa käynyt, mutta ei se tilannetta muuttanut. Hän oli joka tapauk­sessa poissa. En juuri viitsinyt häiritä häntä omilla asioillani. Olin jo muuttanut omilleni, kun isän alkoholinkäyttö kiihtyi. Tilanne huolestutti, koska kotona asui vielä nuorempia sisaruksia.

J: Kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi kahdeksan vuotta sitten, päätin, että hän ei tule koskaan näkemään Jokke-pappaa humalassa. Oma isoisäni katosi aina kännäämään puuliiterin taakse ja näin, miten alkoholi hajotti perheeni. Ymmärsin olevani itse samalla ladulla. Asiaan oli puututtava, sillä halusin, että nämä ihmiset pysyvät elämässäni. Vuonna 2014 vietin kuukauden Rehappi-päihdehoitolaitoksessa.

Joel Hallikainen: ”Se oli elämäni kauhein hetki”

E: Kuntoutukseen kuului hoitomuoto, jossa me läheiset vuorotellen kuvailimme, millaista elämä juovan ihmisen rinnalla on. En ole ikinä nähnyt isää niin rikki. En tarkalleen muista, mitä sanoin, sillä olin itsekin aika liikuttuneessa tilassa.

J: Se oli elämäni kauhein hetki. Menneet vuodet liukuivat filminauhana ohi, ja tajusin tekojeni seuraukset. Tuli hirvittävä, terve häpeä. Olen puhunut alkoholismistani avoimesti, koska häpeä sulaa, kun sen tuo päivänvaloon.

E: Raitistuminen on mielestäni isäni kovin saavutus. Sen jälkeen hän muuttui paljon läsnä olevammaksi. Pitkään näin ahdistavia unia, joissa isä taas joi. Pikku hiljaa olen alkanut luottaa siihen, että hän on tosiaan raitistunut, ja se tuntuu tosi hyvältä. Isän esimerkin takia tiedostan päihteiden käytön vaarat. Tiedän, miten voi käydä, jos mopo karkaa käsistä.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Eeli ja Joel Hallikainen kertovat, Eelin lapsuudesta ja siitä, minkälaista on kasvaa muusikoksi kuuluisan isän varjosta. Lue koko juttu Annasta 41/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X