Jenna Kostet kirjoitti Turun linnan naisista: ”Ajattelen kuuluvani heihin”
Mikä meidät yhdistää meitä ennen eläneisiin? Turun linnassa työskennellyt kirjailija Jenna Kostet uskoo, että vastaus löytyy tunteista.
Kirjailija Jenna Kostet aisti Turun linnan tunnelmaa jo lapsena, kun hänen isänsä työskenteli museossa.
Mikä meidät yhdistää meitä ennen eläneisiin? Turun linnassa työskennellyt kirjailija Jenna Kostet uskoo, että vastaus löytyy tunteista.
Jenna Kostet, 39, on ollut töissä Turun linnassa puolet elämästään. Hän aloitti kesätyöntekijänä 18-vuotiaana. Enimmäkseen hän on työskennellyt museokaupassa. Niinä päivinä, kun asiakkaita oli vähän, hän ehti katsella ikkunasta ulos.
– Linna on kuin aurinkokello. Kellonajan näkee siitä, mihin varjot osuvat. Ikkunasta ulos katsomalla tiesin, että kello on pian kolme ja kahvitauko alkaa, Jenna kertoo.
Hiljaisina hetkinä ehti myös haaveilla. Jenna unelmoi siitä, että hänestä tulisi jonain päivänä kirjailija. Se haave myös toteutui.
Turun linna on aikakone
Ensimmäinen romaani Jennalta julkaistiin vuonna 2014. Sittemmin hän on kirjoittanut useita romaaneja, lastenkirjoja ja tietokirjoja. Suosituin hänen teoksistaan on neuleohjeita sisältävä Neulottu Kalevala (2022), joka on julkaistu myös englanniksi. Tänä vuonna Jenna jättäytyi pois linnasta ja rupesi kokopäiväiseksi kirjailijaksi.
Uusin teos, Kuuden Katariinan jäljillä, kertoo Turun linnassa asuneista Katariinoista ja Kaarinoista. Se ei ole mikään tavallinen tietokirja. Historiallisten faktojen lomaan Jenna on kirjoittanut omia pohdintojaan siitä, millaisia naiset ovat olleet ja mitä he ovat mahtaneet ajatella elämänsä käänteistä.
– Historiassa minua kiinnostaa enemmän se, millaista olisi voinut olla kuin millaista oikeasti oli.
Kirjan naisista useimmat ovat asuneet linnassa 1500-luvulla. Katariina Stenbock oli kuningas Kustaa Vaasan kolmas vaimo ja vain parikymppinen emännöidessään Turun linnaa. Kaarina Hannuntytär taas oli Kustaa Vaasan pojan Juhana-herttuan jalkavaimo, joka toimi linnan rouvana ennen kuin Juhana nai arvolleen sopivan prinsessan, Katariina Jagellonican. Yksi Vaasa-suvun valtataistelun käänteistä aiheutti sen, että Juhanan veli Erik päätyi Turun linnaan vangiksi vaimonsa, alun perin tarjoilijattarena toimineen Kaarina Maununtyttären kanssa.
Kaikki nuo naiset ovat kävelleet tällä samalla sisäpihalla, ja ainakin joku heistä on katsellut ulos samoista ikkunoista kuin Jennakin. Mitä he ovat silloin ajatelleet? Mitä tunteneet? Vaikka maisemassa on nyt telakoita ja kerrostaloja, siinä on myös paljon sellaista, mikä ei ole muuttunut. Vuodenajat vaihtuvat edelleen samoin kuin 500 vuotta sitten, ja aurinko nousee samasta suunnasta.
– Tietyt asiat ovat ikuisia, ja se on lohdullista. Tämä linna on aikakone, jonka kautta pystyy vetämään linkin menneisyyteen.
Yksi linnan naisista
Uppoutuessaan linnan historiaan Jenna ymmärsi olevansa osa jatkumoa.
– Moni tekee sukututkimusta, mutta minulle nämä linnan naiset ovat samastumiskohde. Ajattelen kuuluvani heihin.
Mikä nykyajan naisen yhdistää heihin, jotka elivät 500 vuotta sitten? Jenna uskoo vastauksen löytyvän tunteista.
– Samalla lailla me tunnemme kylmää, nälkää, pelkoa, kateutta, rakkautta tai vihaa kuin naiset 1500-luvulla.
Sen sijaan suhtautuminen tunteisiin on muuttunut. Tuolloin romanttinen rakkaus ei ollut syy mennä naimisiin. Avioliitto oli tärkeä yhteiskunnallisen aseman kannalta. Naiset käyttivät valtaa miesten kautta. Eniten valtaa omista asioistaan oli leskirouvilla, esimerkiksi 1600-luvun Turusta tiedetään monia leskirouvia, jotka olivat kovia kaupankävijöitä.
Vaikka naiset ovat jääneet historiankirjoituksessa miestensä varjoon, Jenna ajattelee, etteivät he omana aikanaan olleet mitenkään huomaamattomia. Naisilla oli omat tärkeät roolinsa yhteisössään.
Meidän päiviimme saakka ovat säilyneet vain tarinat, jotka on kirjattu ylös, yleensä oikeudenkäyntipöytäkirjoihin.
– Varmasti on monia tarinoita, joissa ei ole ollut konfliktia, eikä niitä ole siksi kirjoitettu. Harvoin onnellisista ihmisistä kirjoitetaan tarinoita.
Jenna Kostet: ”Kapinointi on virkistävää”
Aiheita kirjoihinsa Jenna on löytänyt juuri noista oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Hän on kirjoittanut muun muassa 1600-luvulla eläneestä Margaretasta, joka tuomittiin miehensä murhasta (Margaretan synti). Parhaillaan työn alla on Valpuri Kynin tarina. Hänet tuomittiin noituudesta.
– Siinä on kaksi naista, jotka toimivat yhteiskunnan odotusten vastaisesti. Kapinointi on minusta virkistävää – enkä tarkoita anarkiaa vaan sitä, ettei aina toimita kiltisti odotusten mukaisesti.
Ei Jennakaan ole niin tehnyt. Hän ei ole esimerkiksi juurikaan käyttänyt alkoholia.
– Vierastan kauheasti sitä, että asiat kuuluisi tehdä jollain lailla. Mieluummin teen sitä, mikä tuntuu oikealta.
Kirjailijanakin hän on tehnyt monenlaista. Ei ole kovinkaan tavallista, että kaunokirjailija tekee myös neuleohjeita.
– Vastaan odotuksiin siten, etten vastaa niihin. Ei kenenkään tehtävä ole vastata toisten odotuksiin.
Juttu on julkaistu Annassa 23/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous