Miljoonia dekkareita myynyt Clare Mackintosh ei olisi kirjailija, ellei hänen poikansa olisi kuollut
Annan toimittaja kävi Clare Mackintoshin kanssa uimassa tämän kotijärvessä Walesissa.
Clare Mackintosh opetteli uimaan vasta saatuaan lapsensa.
Annan toimittaja kävi Clare Mackintoshin kanssa uimassa tämän kotijärvessä Walesissa.
Syksyllä järvi on joka aamu erinäköinen. Eilen vesi väreili sinisenä, tänään se seisoo tummana, miltei mustana. Pilvet roikkuvat matalalla, vastarannalla kohoavien vuorten rinteillä häivähtää usvaa. Jossain kirkaisee lintu, muuten on täysin hiljaista.
Juuri tällaisena brittikirjailija Clare Mackintosh, 46, rantansa haluaa. Hän tulee järvelle varhain, jotta saa uida yksin, puhumatta kenellekään mitään. Tänään hän tekee poikkeuksen, sillä olemme lupautuneet uimaan hänen kanssaan.
Kuutisen vuotta sitten avovesiuintiin rakastuneen Claren mukaan ensimmäinen puraisu on paras. Se hetki, kun astuu veteen ja kylmyys salpaa hengen. Silloin ei voi ajatella mitään muuta, yksikään murhe ei seuraa veteen.
Tai ehkä värisyttävin on hetki, jolloin kylmyys äkkiä muuttuu koko kehon läpäiseväksi lämmöksi.
Tai se, kun vedestä noustessaan tuntee adrenaliinin syöksyvän suoniinsa. Silloin todella tuntee elävänsä.
Tämä paikka innoitti romaanin, eikä sitä ole vaikea ymmärtää
Clare Mackintosh on tunnettu ennen kaikkea psykologisista trillereistään, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa kappaletta. Hänen uusin rikosromaaninsa Tummat vedet ilmestyi hiljattain suomeksi. Olemme matkustaneet tapaamaan häntä paikkaan, joka innoitti romaanin.
Pohjois-Walesissa sijaitsevaan Balaan eivät kulje julkiset liikennevälineet, joten vuokraamme Manchesterista auton.
Kun siirrymme moottoritieltä kylään johtavalle kapealle, mutkaiselle tielle, ajamme suoraan keskelle vaitonaisena kumpuilevaa nummimaisemaa. Sitä täplittävät vain jylhillä rinteillä laiskasti laiduntavat lampaat.
Kesäisin Snowdonian kansallispuistoon kuuluva Bala on suosittu retkeilykohde, mutta näin loppusyksystä sen hieman nukkavierulla pääkadulla on pysähtynyt tunnelma.
Mutta ihmiset ovat ystävällisiä – kylän baarissa ei myydä kahvia, joten saan sitä baarimikon omasta keittimestä kupillisen. Vuosien ja sääolojen rapauttamat kivitalot näyttävät siltä kuin ne olisi suunniteltu miniatyyri-ihmisille.
Voiko noin matalasta oviaukosta todella mahtua sisään? Kun pysäköimme auton majapaikkamme eteen, alkaa sataa. Ei epäilystäkään – olemme Walesissa.
Clare käynnisti kyläläisten jääkylmän tradition
Bala-järvi, paikallisella kymrin kielellä Llyn Tegid, on Walesin suurin luonnonjärvi. Ilman sitä Claren uusin romaani ei olisi ehkä koskaan syntynyt. Clare muistaa tarkan hetken, jolloin juoni alkoi elää hänen mielessään.
Oli uudenvuodenpäivä. Kyläläiset olivat kokoontuneet rantaan valmiina juoksemaan pariasteiseen järveen tulevaa vuotta juhlistaakseen.
Clare oli käynnistänyt tradition muutettuaan Balaan – hänestä se on ihana, vaikkakin hiukan hullu tapa ottaa uusi vuosi vastaan. Hän muistaa, kuinka veden pinnalla väreillyt usva sai vastapäätä kohoavan vuoren seinämän säkenöimään kuin lasi.
– Muut huokailivat ääneen henkeäsalpaavaa näkymää, mutta minä tuijotin järvelle ja päässäni oli vain yksi ajatus. Mitä jos sumun keskeltä kelluisi esiin ruumis?
Järvi oli myös syy siihen, miksi Mackintoshit kuusi vuotta sitten muuttivat juuri Balaan. He ihastuivat taloon, mutta lopullisen päätöksen sinetöi järvi, jonka rantaan Clare voi astella liki suoraan takapihaltaan.
– Tiesin heti sen nähdessäni, etten voisi jättää sitä.
Perheen koti sijaitsee vain kivenheiton päässä pääkadulta. Claren auto, pieni sininen Mini Cooper, näyttää naurettavan modernilta 1700-luvulla rakennetun kivitalon pihassa.
Sen sijaan tienposkeen pystytetty, sään runtelema puinen laatikko istuu kuvaan. Se on secret library, salainen kirjasto. Sinne Clare laittaa kirjoja, joita ohikulkijat voivat napata mukaansa.
Täällä rakastetaan lukemista – ja lapsia
Pitäkää kengät jalassanne, Clare kehottaa kutsuessaan meidät sisään. – Koirista voi tulla sotkua.
Perheen spanielilaumasta nuorin, vuoden vanha Lola, ottaa meidät vastaan takapuoli innosta pyörien.
– Se on korona-ajan pentuja ja vieläkin ihmeissään nähdessään vieraita ihmisiä.
Ulkoapäin lähes pelottavan komean talonjärkäleen sisällä tunnelma onkin lämmin – tosin vain kuvaannollisesti, Briteissä kun ollaan.
Kirjapinoista on helppo päätellä, että täällä rakastetaan lukemista. Ja lapsia, heidän kuviaan roikkuu kaikkialla. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin valo, jota tulvii sisään liki seinänkorkuisista ikkunoista.
On arkipäivä, joten Claren pojat Josh, 15, ja George, 14, ovat koulussa. Tytär Evie, 14, sen sijaan on kotona. Hän valvoi murehtimassa edellisyönä kahteen, joten Clare antoi hänen jättää koulupäivän väliin.
– Ei ole helppoa olla teini-ikäinen, Clare huokaa.
Claren puoliso Rob on myös töissä. Se on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia, sillä Rob on juuri palannut töihin kuuden kotona vietetyn vuoden jälkeen.
– Elämämme on mullistunut täysin tällä viikolla, Clare sanoo.
– Rob on vastannut arjen pyörityksestä monta vuotta, jotta minä olen saanut keskittyä kirjoittamiseen. Nyt minun täytyy taas alkaa kokata – ja se tekee minulle hyvää.
Tänä iltana Clare ei kuitenkaan kokkaa, sillä toukokuusta asti perheen luona asunut ukrainalaispakolainen Marina, 42, on luvannut tehdä borssikeittoa. Se on hänen jäähyväisateriansa. Marina on saanut työpaikan tarjoilijana ja vuokrannut itselleen asunnon ihan kulman takaa.
Keväällä Ukrainan tilanteen järkyttämät Clare ja Rob päättivät tarjota pakolaiselle asuinsijaa kodissaan.
– Halusimme auttaa, ja meillä oli tilaa ja varaa ottaa Marina luoksemme. On uskomatonta, miten nopeasti tuntemattomasta tuli ystävä.
Clare nauraa ikävöivänsä Marinaa jo nyt.
– Tältä varmaan tuntuu, kun lapset lähtevät joskus yliopistoon. Onneksi hän sentään lupasi tulla pesemään pyykkinsä vielä meille.
Clare Mackintosh on entinen poliisi
Esikoisromaaninsa vuonna 2015 julkaissut Clare myöntää auliisti olevansa työnarkomaani. Vaikka hän istuisi työpöytänsä ääressä varsin kohtuullisen ajan, noin aamuyhdeksästä iltakuuteen, hän kirjoittaa mielessään kaiken aikaa. Ja siitä hän kantaa huonoa omaatuntoa.
– Taistelen jatkuvasti sen kanssa, että saisin tasapainotettua työ- ja vapaa-ajan. Työskentelen kotona, joten olen paikalla lasten tullessa koulusta. Mutta haluan myös olla aidosti läsnä heidän seurassaan.
Ammatti on aina määrittänyt Clarea vahvasti. Ennen kirjailijanuraansa hän työskenteli poliisina 12 vuotta ja rakasti joka hetkeä.
– Nautin voidessani auttaa ihmisiä. Työ oli myös niin vaihtelevaa, ettei siihen koskaan kyllästynyt.
Viimeisimmäksi jääneessä pestissään Clare huolehti erilaisten tapahtumien, kuten jalkapallopelien ja mielenosoitusten, sujuvuudesta.
Sitten hän tuli raskaaksi.
Poikavauva menehtyi
Vuonna 2006 Clare ja Rob saivat kaksospojat, Alexin ja Joshin, jotka syntyivät kolme kuukautta ennen laskettua aikaa. Vielä sairaalassa ollessaan Alex sairastui bakteerin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen ja menehtyi. Oli joulukuun 10. päivä.
Helmikuussa 2007 Clare ja Rob saivat Joshin sairaalasta kotiin, ja saman vuoden heinäkuussa Clare kuuli odottavansa jälleen kaksosia. Aika on jäänyt hänen mieleensä ’käsittämättömän rankkana’.
– Kaksosia odottaessani en saanut edes nostaa Joshia syliini. Samaan aikaan kannoin sisälläni hirveää tuskaa Alexin menettämisestä. Sitä ei kuitenkaan ollut tilaa käsitellä.
Äkkiä kotona oli kolme alle 15 kuukauden ikäistä lasta. Vanhempainvapaalle jäänyt Clare ei enää tiennyt, kuka oli.
– Olin onnellinen lapsistani, mutta niin surun kalvama, etten pystynyt nauttimaan äitiydestä.
Hän pakeni takaisin töihin. Siellä meni hyvin, Clare ylennettiin. Sen yhteydessä esihenkilöiltä ja työtovereilta pyydettiin hänestä arviota.
– Enimmäkseen minua kehuttiin; olin energinen mutta rauhallinen, täynnä ideoita, kuuntelin, otin toiset huomioon…
Kotona Clare näytti raporttia ylpeänä miehelleen.
– Rob sanoi, että vau, tämähän on mahtavaa. Mutta kuka tämä nainen on, en tunnista häntä.
Hetki oli arkinen mutta muutti kaiken.
– Tajusin, että annoin kaiken itsestäni töissä ja palasin kotiin kiukkuisena, kärsimättömänä ja väsyneenä. Se ei ollut reilua – minulla oli yhä kolme ihanaa lasta, jotka ansaitsivat parempaa.
Clare irtisanoutui töistään ja jäi kotiin.
Clare Mackintosh: ”Lamaannuksen jälkeen olen joutunut herättelemään luovuuttani”
Clare Mackintosh ei ollut koskaan ajatellut, että rakkaasta harrastuksesta – kirjoittamisesta – olisi voinut olla ammatiksi.
Kotiin jäätyään hän alkoi lähetellä juttuideoitaan lehtiin ja huomasi pian pystyvänsä elättämään itsensä freelance-toimittajana. Sen ohessa hän alkoi kirjoittaa esikoiskirjaansa.
Psykologinen trilleri Annoin sinun mennä (suom. Päivi Pouttu-Delière) oli heti ilmestymisvuonnaan jättimenestys ja nousi muun muassa The New York Timesin bestseller-listalle.
Edelleen, kuuden menestysromaanin jälkeen, Claren täytyy välillä nipistää itseään.
– Joskus kuuntelen toimittajien luettelevan palkintojani ja kirjojeni myyntilukuja ja mietin, että mitä ihmettä, puhuuko tuo tyyppi todella minusta.
Parhaillaan Clare kirjoittaa kakkososaa Tummat vedet -kirjan käynnistämään sarjaan. Kun kysyn, miten se sujuu, Clare nauraa.
– Erittäin huonosti! Korona-ajan lamaannuksen jälkeen olen joutunut herättelemään luovuuttani.
Silloin kun sanoja ei tahdo syntyä, Clare kävelee rantaan ja antaa kylmän veden huuhtoa ahdistuksen mukanaan.
”Et todellakaan mene varastamaan muniani!”
Koirat alkavat käydä levottomiksi, joten päästämme ne takapihalle. Pihoja on oikeastaan kolme peräkkäin; ensimmäisellä kasvavat Claren tomaatit ja mansikat, toisella omenapuut.
Kolmas on omistettu perheen lemmikkilampaille, -kanoille ja Peter-nimiselle vuohelle.
Clare kulkee koirien perässä ja noukkii niiden jätöksiä pusseihin. Koiran omistamisen varjopuolia, hän puhisee ja komentaa Lolaa, joka kurkkii kanalaan.
– Et todellakaan mene varastamaan muniani!
Maalaiselämä Balassa on täydellistä vastapainoa kirjailijalle, joka aina uusinta teostaan markkinoidessaan kiertää ympäri maailmaa. Clare rakastaa matkustelua, mutta jokainen hetki poissa kotoa tarkoittaa poissaoloa lasten luota.
– Lapset kasvavat koko ajan, ja pian he muuttavat kotoa. Minun täytyy vähentää työntekoa, jotta ehdin olla heidän kanssaan. Tyhjensin juuri kalenterini joulu- ja tammikuulta, silloin en matkusta.
Claren työhuoneessa on Evie-tyttären laatima lista, jonka tarkoitus on auttaa äitiä tasapainottamaan työ- ja kotielämää: 1. Nuku riittävästi. 2. Tee töitä vain työhuoneessasi. 3. Älä ole liian ankara itsellesi. 4. Jätä puhelut ja meilit huomiotta, kun kirjoitat. 5. Ota päivä kerrallaan.
Listan loppuun on piirretty sydän.
Clare Mackintosh: ”Kirjoitin itsestäni, tuskastani, meistä”
Romaaneissaan Clare Mackintosh on kirjoittanut paljon surusta – tragedioista, jotka muuttavat suunnan. Hiljattain hän sai valmiiksi tietokirjan, joka käsittelee surua. Fiktion suojaavien lasien läpi itsensä etäännyttäminen oli ollut helppoa, mutta omiin kokemuksiin pohjautuva kirja ei sitä sallinut.
– Kirjoitin itsestäni, tuskastani, meistä. Tuntui kuin olisin repinyt koko sydämeni auki.
Clare ei usko, että olisi kirjailija, jos ei olisi menettänyt poikaansa.
– Ja ilman kirjoittamista tuskin olisin selvinnyt suruni läpi.
Selviytymisessä on auttanut myös puhuminen. Perheen ja ystävien kesken Alexin muisteleminen on aina ollut luontevaa.
– Marraskuussa on esikoispoikiemme syntymäpäivä. Vaikka juhlimme Joshia, myös Alex on läsnä.
Joulukuun kymmenentenä, Alexin kuoleman vuosipäivänä, Mackintosheilla on tapana koristella joulukuusi. Kaksi vuotta sitten Clare havahtui vasta lounasaikaan siihen, mikä päivä oli kyseessä. Silloin hän tajusi, kuinka suru oli muuttunut – se ei enää tuntunut palana hänen kurkussaan. Hengittäminen oli helpompaa.
On liian myöhäistä perääntyä enää tässä vaiheessa
Aamukahdeksalta vesi on kymmenasteista, ilma pari astetta viileämpää. Clare Mackintosh astelee taakseen katsomatta veteen mustassa uimapuvussaan.
Minä ja kuvaaja seuraamme häntä, sillä on liian myöhäistä – ja aivan liian noloa – perääntyä enää tässä vaiheessa. Kun vesi saavuttaa vyötärön, suoniini syöksähtävä kylmyys salpaa hengityksen. Käsivarsieni karvat nousevat pystyyn. Koko kehoni kirkuu kääntymään takaisin rantaan.
Lähden uimaan Claren perään.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous